Viimeksi päivitetty 16.10.2023
Päihteiden käyttö raskaudenaikana on merkittävä riskitekijä erityisesti sikiön keskushermoston ja aivojen kehitykselle.
Altistuminen päihteille (alkoholi, laittomat huumeet) raskauden aikana lisää riskiä elinikäisille häiriöille kehityksen eri osa-alueilla. Häiriöt voivat näkyä muun muassa lapsen kognitiivisen kehityksen, toiminnanohjauksen ja käyttäytymisen, sekä adaptiivisten taitojen häiriöinä.
Nämä häiriöt voivat lisätä alttiutta muille haasteille nuoruudessa. Näitä nuoruusiällä esiintyviä haasteita, kuten koulutukseen, mielenterveyteen, työllistymiseen ja itsenäiseen asumiseen liittyviä haasteita kuvataan englanniksi termillä ”secondary disabilities” (suom. sekundaariset häiriöt).
Terveystieteiden ja filosofian maisteri Niina-Maria Nissinen tutki väitöskirjassaan sekundaarisia häiriöitä, joita päihteille raskausaikana altistuneilla 15–24-vuotiailla nuorilla esiintyy suhteessa samanikäisiin verrokkinuoriin.
Lisäksi Nissinen tutki äidin huono-osaisuutta kuvaavien tekijöiden sekä kodin ulkopuolisen sijoituksen yhteyttä sekundaarisiin häiriöihin.
Alempi koulutustaso, enemmän mielenterveyden häiriöitä
Tulosten mukaan nuoret, jotka altistuivat äidin raskaudenaikaiselle päihteidenkäytölle, suorittivat harvemmin toisen asteen koulutuksen ja he tarvitsivat verrokkinuoria enemmän pitkäaikaista toimeentulotukea.
Altistuneita nuoria hoidettiin kaksi kertaa todennäköisemmin mielialahäiriöiden ja neuroottisten häiriöiden vuoksi erikoissairaanhoidossa.
Kasvuympäristön kasautuvien riskitekijöiden summa
Väitöskirjan tuloksista selviää, ettei raskaudenaikainen päihdealtistus yksin selittänyt haasteita aikuisiän kynnyksellä, vaan myös kasvuympäristön riskitekijät ja epävakaus olivat merkittäviä riskitekijöitä.
”Päihteille raskausaikana altistuneiden nuorten äideillä esiintyi useammin mielenterveydenhäiriöitä, päihdeongelmia, toimeentulotuen vaikeuksia ja rikollisuutta. Riskitekijöiden kasaantuminen oli todennäköisesti syy sille, että suurin osa päihteille raskausaikana altistuneista lapsista oli sijoitettu kodin ulkopuolelle varhaislapsuudessa”, Nissinen kertoo.
Äitiin yhdistettävät huono-osaisuutta kuvaavat tekijät ja kodin ulkopuolinen sijoitus olivat yhteydessä nuoren pitkäaikaisen toimeentulotuen tarpeeseen sekä mielialahäiriöihin ja neuroottisiin häiriöihin.
Yhteyttä nuoren toisen asteen koulutukseen Nissinen ei havainnut, vaan koulutuksen puuttumista selittivät nuoren mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt.
Varhaista puuttumista tarvitaan
Nuoren mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt olivat myös merkittävä riskitekijä pitkäaikaisen toimeentulotuen tarpeelle.
”Päihteille raskausaikana altistuneiden nuorten tukeminen ja nuoruusiän haasteiden ennaltaehkäisy vaativat riskiryhmässä olevien varhaista tunnistamista sekä yksilölliset tarpeet huomioonottavaa tukea. Ennaltaehkäisy vaatii nuorten tunnistamisen ohella varhaista puuttumista kasvuympäristön riskitekijöihin”, Nissinen toteaa.
