Perinteisiin talvilajeihin, kuten hiihtoon, luisteluun ja lasketteluun voi ottaa tuntumaa jo pienenkin lapsen kanssa.

Viimeksi päivitetty 18.1.2011

Talviliikunnan aloittamiselle ei ole ikärajaa. Jokainen lapsi kehittyy motoriikaltaan hieman eri tahtiin, esimerkiksi tasapainon hallinnassa voi olla suuriakin eroja samanikäisten lasten välillä.

Eri lajeja voi esitellä lapselle leikinomaisesti, lapsen omaa kiinnostusta tarkkaillen. Vanhemman innokkaalla asenteella ja kannustuksella on suuri merkitys lapsen liikuntainnolle ja oppimiselle.

Tarkasta oikea koko

Liikuntavälineiden oikea koko on lapsella erityisen tärkeää, jotta lapsi oppii hallitsemaan välineet ja oppii tekniikan oikein. Jaloissa muljuvat luistimet tai puoli metriä liian pitkät sukset tekevät liikkumisesta hankalaa, voivat altistaa jalat asentovirheille ja taltuttavat herkästi lapsen innon opetella lajia.

Hiihto

Moni lapsi aloittaa talvilajeihin tutustumisen siitä perinteisimmästä eli hiihdosta. Aluksi hiihto on usein ”kävelyhiihtoa” ja hiihtoa voi kokeilla ensin kenkiin kiinnitettävillä remmisuksilla. Viimeistään sitten, kun hiihto alkaa kehittyä ja lapsi oppii kuinka suksilla liu´utaan, kannattaa remmisukset vaihtaa kärkisidesuksiin ja kengät hiihtomonoihin.

Sopiva suksen pituus on pienellä hiihtoa aloittelevalla lapsella noin hiihtäjän pituinen tai lyhyempi, sauvat ovat kainaloon asti. Ensisukset ovat löysät ja pitopohjaiset. Tekniikan paremmin osaavalla, kärkisidesuksilla hiihtävällä lapsella suksi saa olla jo hiihtäjää pidempi ja suksi jäykempi.

Luistelu

Ensimmäiset luistelukokeilut sujuvat lapsella monesti samaan tapaan kuin hiihtokin: luistelu on ensin köpöttelyä, lapsi kävelee luistimet jalassa. Jos sää sallii, kannattaa luistelua kokeilla aluksi ulkojäällä, joka ei ole niin liukas kuin sisähallien kiiltävä jää. Luistelu vaatii tasapainoa, joten pyllähdyksiltä ei voi välttyä. Pienen luistelijan onkin syytä käyttää jäällä kypärää.

Lapsille on tarjolla monenlaisia luistimia: säädettäviä harjoitusluistimia, kaunoluistimia, hokkareita ja myös oikeita taitoluistimia. Tärkeintä on, että luistin istuu jalkaan hyvin eikä ole liian löysä. Muovisia klipsikiinnitteisiä luistimia voi olla vaikeaa säätää nilkan kohdalta tarpeeksi napakasti. Luistimen tulee tukea nilkkaa, jottei jalka väänny ja väsy luistellessa.

Laskettelu

Pienen tenavan laittaminen laskettelurinteeseen voi tuntua hurjalta, mutta vauhdin hurma vetää puoleensa monia lapsia jo pienestä pitäen. Rinteissä viilettää parivuotiaitakin laskijoita, ja hiihtokeskusten välinevuokraamoista löytyy myös minikokoisia varusteita.

Laskettelusukset saavat olla pienellä lapsella reippaasti lasta lyhyemmät, sillä lyhyttä suksea on helpompi hallita. Sopivan pituinen aloittelijan suksi ulottuu lasta olkapäähän tai leukaan. Suksen on hyvä olla joustava, se lisää hallittavuutta. Monon tulee olla tarpeeksi napakka, jotta jalka saa tuntumaa rinteeseen eikä hölsky. Sauvoja ei yleensä tarvita, mutta kypärää tulee aina käyttää.

Alkuun laskettelua kannattaa harjoitella yhdessä vanhemman kanssa pienimmässä lasten mäessä. Lapsi laskettelee aikuisen suksien välissä ja myötäilee tämän liikkeitä. Aikuinen voi myös pitää edessään sauvoja poikittain puomina: lapsi pitää sauvoista kiinni eikä pääse luisumaan.

Kun yhdessä laskeminen alkaa sujua, lapsi voi alkaa itse harjoitella auraamista ja kääntymistä rinteessä. Lapsille on saatavilla apuvälineitä laskemisen harjoitteluun, esimerkiksi lasketteluvaljaita, joiden avulla taaempana laskeva vanhempi voi kontrolloida lapsen laskuvauhtia ja avustaa käännöksissä olematta kuitenkaan tiellä.

Minkä ikäisenä lapsi luistelemaan? Tästä puhutaan vau.fi foorumilla nyt!

Lähteet:
Suomen Latu
ski.fi
laskettelu.fi

Mitä mieltä olet artikkelista?  

Edellinen artikkeliHuoltajuuskiistoissa kyse vieraannuttamisesta
Seuraava artikkeliKännykän käyttö sujuu pikkulapsilta paremmin kuin polkupyöräily
JAA