Viimeksi päivitetty 2.1.2025
Talviliikunnan aloittamiselle ei ole ikärajaa. Jokainen lapsi kehittyy motoriikaltaan hieman eri tahtiin, ja esimerkiksi tasapainon hallinnassa voi olla suuriakin eroja samanikäisten lasten välillä. Liikunta on kuitenkin oiva tapa kehittää lapsen tasapainoa ja motoriikkaa, eikä pyllähdyksiä kannata pelätä!
Eri lajeja voi esitellä lapselle leikinomaisesti, lapsen omaa kiinnostusta tarkkaillen. Aikuisen ei pidä hermostua takaiskuista tai hitaasta oppimisesta, vaan ohjata ja kannustaa kärsivällisesti. Aikuisen innokkaalla asenteella, kannustuksella ja esimerkillä onkin suuri merkitys lapsen liikuntainnolle ja oppimiselle. Mitä nuorempana lapsi saa kokea liikunnan riemua, sitä todennäköisemmin hän jaksaa harrastaa myös vanhempana!
Tarkasta liikuntavälineiden oikea koko
Liikuntavälineiden oikea koko on lapsella erityisen tärkeää, jotta lapsi oppii hallitsemaan välineet ja oppii tekniikan oikein. Jaloissa muljuvat luistimet tai puoli metriä liian pitkät sukset tekevät liikkumisesta hankalaa, voivat altistaa jalat asentovirheille ja taltuttavat herkästi lapsen innon opetella lajia. Oikeankokoisiin välineisiin kannattaakin ehdottomasti panostaa, sillä liika kasvunvara voi olla pahimmillaan myös turvallisuusriski.
Mikäli lähipiiristä kuitenkin löytyy oikeankokoiset lainavälineet, laskettelusuksien kanssa on syytä olla tarkkana – suksien siteet kun säädetään aina laskijan painon mukaan. Liian tiukalle säädetyt siteet estävät suksen irtoamisen kaatumistilanteessa, jolloin tapaturman riski kasvaa. Liian löysälle säädetyt siteet taas aiheuttavat suksen irtoamisen liiankin helposti. Siteiden säätäminen sujuu nopeasti välinevuokraamoissa, ja tämä onkin suositeltavaa tehdä joka talvi – lapset kun tuppaavat kasvamaan vuoden aikana paljonkin.
Luistellessa ja lasketellessa on myös aina syytä käyttää oikeankokoista kypärää, joka ei hölsky tai heilu. Useimmissa kypärissä on onneksi säätövaraa, joten kypäräostoksille ei tarvitse lähteä vuosittain. Lisäksi säätövara helpottaa säänmukaista pukeutumista, mikäli kypärän alle haluaa kylmemmillä keleillä laittaa kypärämyssyn sijaan paksumman pipon.
Hiihto on monen lapsen ensimmäinen talvilaji
Moni lapsi aloittaa talvilajeihin tutustumisen siitä perinteisimmästä eli hiihdosta. Aluksi hiihto on usein ”kävelyhiihtoa” ja hiihtoa voi kokeilla ensin kenkiin kiinnitettävillä remmisuksilla.
Viimeistään sitten, kun hiihto alkaa kehittyä ja lapsi oppii kuinka suksilla liu´utaan, kannattaa remmisukset vaihtaa kärkisidesuksiin ja kengät hiihtomonoihin. Sopiva suksen pituus on pienellä hiihtoa aloittelevalla lapsella noin hiihtäjän pituinen tai lyhyempi, sauvat saavat olla kainaloon asti.
Ensisuksien on hyvä olla löysät ja pitopohjaiset. Tekniikan paremmin osaavalla, kärkisidesuksilla hiihtävällä lapsella suksi saa olla jo hiihtäjää pidempi ja suksi jäykempi.
Luistelu vaatii tasapainoa
Ensimmäiset luistelukokeilut sujuvat lapsella monesti samaan tapaan kuin hiihtokin: luistelu on ensin köpöttelyä, eli lapsi kävelee luistimet jalassa.
Jos sää sallii, kannattaa luistelua kokeilla aluksi ulkojäällä, joka ei ole niin liukas kuin sisähallien kiiltävä jää. Luistelu vaatii tasapainoa, joten pyllähdyksiltä ei voi välttyä. Pienen luistelijan onkin syytä käyttää jäällä kypärää.
Lapsille on tarjolla monenlaisia luistimia: säädettäviä harjoitusluistimia, kaunoluistimia, hokkareita ja myös oikeita taitoluistimia. Tärkeintä on, että luistin istuu jalkaan hyvin eikä ole liian löysä. Muovisia klipsikiinnitteisiä luistimia voi olla vaikeaa säätää nilkan kohdalta tarpeeksi napakasti. Luistimen tulee tukea nilkkaa, jottei jalka väänny ja väsy luistellessa.
Lasketteluakin voi kokeilla jo parivuotiaana
Pienen tenavan laittaminen laskettelurinteeseen voi tuntua hurjalta, mutta vauhdin hurma vetää puoleensa monia lapsia jo pienestä pitäen. Rinteissä viilettää parivuotiaitakin laskijoita, ja hiihtokeskusten välinevuokraamoista löytyy myös minikokoisia varusteita. Usein ensituntuma rinteeseen otetaan suksilla, mutta pieniä lumilautailijoitakin löytyy.
Laskettelusukset saavat olla pienellä lapsella reippaasti lasta lyhyemmät, sillä lyhyttä suksea on helpompi hallita. Sopivan pituinen aloittelijan suksi ulottuu lasta olkapäähän tai leukaan. Suksen on hyvä olla joustava, sillä se lisää hallittavuutta. Monon tulee olla tarpeeksi napakka, jotta jalka saa tuntumaa rinteeseen eikä hölsky. Sauvoja lapset eivät vielä tarvitse, mutta kypärää on aina käytettävä. Kypärän käytössä myös aikuisen esimerkki on isossa roolissa!
Alkuun laskettelua kannattaa harjoitella yhdessä vanhemman kanssa pienimmässä lasten mäessä. Lapsi laskettelee aikuisen suksien välissä ja myötäilee tämän liikkeitä. Aikuinen voi myös pitää edessään sauvoja poikittain puomina: lapsi pitää sauvoista kiinni eikä pääse luisumaan. Kun yhdessä laskeminen alkaa sujua, lapsi voi alkaa itse harjoitella auraamista ja kääntymistä rinteessä. Lasten rinteissä on yleensä pienille laskijoille soveltuvia matto-, naru- tai sompahissejä, ja isompiin mäkiin siirryttäessä pieni lapsi voi hyvin matkustaa ankkurihississä aikuisen suksien välissä.
Lapsille on saatavilla apuvälineitä laskemisen harjoitteluun, esimerkiksi lasketteluvaljaita, joiden avulla taaempana laskeva vanhempi voi kontrolloida lapsen laskuvauhtia ja avustaa käännöksissä olematta kuitenkaan tiellä. Laskettelukeskuksissa on myös tarjolla eri-ikäisille ja -tasoisille soveltuvia hiihtokouluja, mikäli lasta ei halua lähteä opettamaan itse.
Lähteet: Suomen Latu, ski.fi, laskettelu.fi
Lue myös:
Liikutaanko teillä tarpeeksi? Lasten liikuntasuositukset alkavat jo vauvaiässä
Alle kouluikäisille suositellaan vähintään kolme tuntia liikuntaa päivässä – testaa, täyttyykö tavoite omien lastesi kohdalla
