Milloin seksuaalikasvatus pitäisi aloittaa? Miten suhtautua, jos lapsi koskettelee sukuelimiään? Milloin lapselle pitäisi puhua seksistä? Lue asiantuntijan vinkit eri ikäisten lasten seksuaalikasvatukseen.

Viimeksi päivitetty 22.3.2019

”Mistä vauvat tulevat?” on kysymys, jonka useimmat vanhemmat kuulevat jossain vaiheessa lapsensa suusta. Vaikka kysymys tuleekin usein yllättäen, sitä ei kannata säikähtää. Jos lapsi osaa kysyä asiaa, hän on myös valmis kuulemaan vastauksen.

”Lapsen kysymyksiin kannattaa vastata avoimesti mutta ikätasoisesti. On hyvä vastata vain siihen mitä kysytään – esimerkiksi kolmevuotiaalle ei tarvitse vielä yksityiskohtaisesti selittää, miten vauva saa alkunsa. Aluksi voi sanoa vaikka että äidin masussa on sellainen vauvapesä kuin kohtu, ja sieltä vauva syntyy. Sitten voi odottaa, että lapsi kysyy seuraavan kysymyksen. Se voi olla pian tai vaikka vuoden päästä”, sanoo seksuaalikasvattaja Anna-Riitta Kässi.

Vastaa kysymyksiin avoimesti

Avoimuus on lapsen kysymyksiin vastaamisessa a ja o. Kysymyksiä ei pidä kieltää tai kauhistella, eikä lapselle tule sanoa, että hän on liian pieni kuulemaan asiasta. Jos vanhempi suhtautuu kielteisesti lapsen kysymyksiin, lapsi ei välttämättä uskalla ottaa asiaa puheeksi uudelleen. Tämä kaikki vaikuttaa lapsen ja vanhemman väliseen luottamussuhteeseen ja siihen, kuinka herkästi lapsi uskaltaa tulevina vuosina puhua seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ja mahdollisista ongelmista.

”Monien nykyvanhempien omassa lapsuudessa on saattanut vallita kielteinen tai häveliäs suhtautuminen seksuaalisuuteen. Siksi näistä asioista puhuminen oman lapsen kanssa saattaa tuntua vaikealta. Olisikin hyvä, jos seksuaalikasvatus alkaisi jo vauvaa odottavien vanhempien ohjaamisesta, jotta heillä olisi sitten valmiudet opastaa lastaan seksuaalisuuden saralla”, Kässi sanoo.

Tavoitteena arvostus ja kunnioitus

Kässin mukaan seksuaalikasvatus on paljon muutakin kuin vastaamista lapsen kysymyksiin vauvojen alkuperästä. Sen tärkeimpiä tavoitteita on, että lapsi oppisi arvostamaan itseään ja omaa kehoaan, kunnioittamaan muita ihmisiä ja heidän kehojaan ja tietämään, että jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Tärkeää on myös oppia, että omasta kehosta voi saada nautintoa, ja että siinä ei ole mitään hävettävää.

Kässi muistuttaa, että lapsen seksuaalisuus on eri asia kuin aikuisen, eikä sitä pidä sekoittaa seksiin, joka ei kuulu lapsille. Hänen mukaansa seksuaalikasvatusta tarvitaan vauvasta vaariin.

”Se on seksuaalisuuden kysymyksissä ohjaamista, kasvattamista ja neuvomista. Seksuaalisuus on meissä kohdusta kuolemaan – sitä ei voi kytkeä pois päältä.”

Käytä sukuelimistä oikeita nimiä

Esimerkiksi vauvan kanssa seksuaalikasvatus on lähellä pitämistä, sylittelyä, tarpeisiin vastaamista ja kauniiden asioiden sanomista vauvalle – eli perustavanlaatuisia asioita, jotka viestittävät vauvalle, että hän on arvokas ja tärkeä ja vaikuttavat merkittävästi lapsen itsetuntoon ja minäkuvaan.

”Vauvan seksuaalikasvatus on myös sitä, että antaa tämän ottaa ilmakylpyjä ja tutustua omaan kehoonsa. Isommalle vauvalle ja taaperolle on myös tärkeä nimetä kaikkia kehon osia. Sukuelimistä kannattaa puhua suoraan esimerkiksi pimppinä ja pippelinä. Jos halutaan, että lapsi myöhemmin tunnistaa omat rajansa ja kertoo, mikäli niitä rikotaan, hänellä täytyy olla nimet näille elimille”, Kässi painottaa.

Suhtaudu lempeästi kosketteluun

Usein jo taaperoikäistä alkaa kiinnostaa sukupuoliasiat ja eri sukupuolten erinäköiset sukuelimet. Omia sukuelimiään lapsi saattaa kosketella ajoittain hyvinkin ahkerasti. Miten tähän pitäisi suhtautua?

”Koskettelua ei tule missään nimessä kieltää, mutta lasta voi lempeästi opastaa, että missä tilanteissa koskettelu on sopivaa. Esimerkiksi vieraiden läsnä ollessa tai ruokapöydässä se ei ole soveliasta, mutta vaikkapa makuuhuoneessa omassa rauhassa se on ihan ok, kunhan muistaa huolehtia hygieniasta ja pestä kädet ennen ja jälkeen koskettelun. Tässä kannattaa muistaa lempeä ja arvostava suhtautuminen, jottei lapselle tulisi sellaista oloa, että hän teki jollain lailla väärin”, Kässi neuvoo.

Tärkeät turvataidot

Myös turvataitojen opettaminen kuuluu seksuaalikasvatukseen. Turvataidoilla tarkoitetaan taitoja, joilla lapsi voi suojella itseään esimerkiksi seksuaaliselta hyväksikäytöltä.

”Lapselle on hyvä opettaa, mitä tehdä, jos joku vaikkapa koskettaa tavalla, joka ei tunnu mukavalta tai sopivalta. Lasta voi neuvoa sanomaan ei, lähtemään pois tilanteesta ja kertomaan asiasta turvalliselle aikuiselle. Tässä korostuu taas luonteva suhtautuminen seksuaaliasioihin: kun lapsi tietää, että näistä asioista voi avoimesti puhua, hän uskaltaa tulla kertomaan, jos jotakin ikävää tapahtuu”, Kässi sanoo.

Seksuaalikasvatus eri ikäisten lasten kanssa

  • 0-1-vuotiaat: Vauvaikäisen kanssa seksuaalikasvatus on tarpeisiin vastaamista, hellää hoivaa ja huolenpitoa. Lapsi tarvitsee vahvistusta sille, että hän on tärkeä ja että hänestä välitetään. Vauvan on hyvä myös antaa tutustua kehoonsa sukuelimiä myöten. Sukuelinten nimeämisen voi aloittaa jo vauvaiässä.
  • 1-3-vuotiaat: Tässä iässä lapsi alkaa ihmetellä perheenjäsenten erinäköisiä sukuelimiä. Hänelle voi kertoa, että yleensä tytöillä on pimppi ja pojilla pippeli – vielä ei tarvitse tähdentää, että sukuelin ei välttämättä kerro ihmisen sukupuolta. Jos lapsi kysyy vauvojen alkuperästä, kysymyksiin kannattaa vastata luontevasti ja lapsentasoisesti. Taaperoikäisen kanssa on hyvä opetella myös kaveritaitoja eli sitä, miten toisten lasten kanssa toimitaan.
  • 3-6-vuotiaat: Tällä aikavälillä lapsi alkaa todennäköisesti kysellä yksityiskohtaisemmin vauvojen alkuperästä. Jotkut lapset voivat ehtiä esikouluikään ennen kuin alkavat pohtia sitä, miten vauva päätyy äidin kohtuun. Toiset lapset taas eivät kysy asiaa lainkaan. Silloin se kannattaa ottaa puheeksi viimeistään kouluun menon kynnyksellä, jottei lapsi saa ensikosketusta asiaan esimerkiksi vanhemmalta koululaiselta. Yli kolmevuotiaille on hyvä opettaa myös konkreettisia turvataitoja eli mitä tehdä, jos joku koskee lasta tavalla, joka tuntuu epämukavalta.
  • Pienet koululaiset: Ala-asteikäisten kanssa voi jutella jo seksistäkin. Siitä kannattaa puhua neutraalisti mutta konkreettisesti kertomalla, että seksi on sellaista, missä tuotetaan toiselle mielihyvää koskettelemalla ja hyväilemällä tämän kehoa ja sukuelimiä. Erilaisista seksitavoista voi kertoa, jos lapsi niistä erikseen kysyy. Kaikenlaisia latauksia kannattaa välttää – ei esimerkiksi kannata sanoa, että seksi kuuluu toisiaan rakastavien ihmisten välille, sillä näin asia ei aina ole. Seksiä ei tulisi leimata aikuisten väliseksi asiaksi, koska nuoretkin voivat haluta kokeilla sitä. Nuori voi syyllistyä seksistä, jos hänelle on sanottu, että se kuuluu aikuisille. Sen sijaan lapselle voi sanoa, että se on isompien ihmisten juttu eikä kuulu lapsille, mutta lapsi voi tutustua omaan kehoonsa ja kosketella itseään.

Lähde: Helsinkiläinen doula ja seksuaalikasvattaja Anna-Riitta Kässi

Mitä mieltä olet artikkelista?