Pimppi ja pippeli vai lintunen ja hauva? Vai kenties etupeppu? Lapsille kannattaa puhua sukupuolielimistä niiden oikeilla nimillä. Meillä pimpit, pyllyt ja pippelit vilisevät puheessa aivan samoin kuin korvat, kädet ja polvetkin. Ja mikseivät vilisisi - ovathan ne luonnollisia ja tärkeitä elimiä.

Viimeksi päivitetty 18.9.2018

Foorumilla oli hyvä aloitus eilen: Puhutaanko teillä pimpeistä ja pippeleistä? Ketjussa siis kyseltiin, puhuvatko vanhemmat lapsilleen genitaalialueista niiden oikeilla nimillä vai kiertoilmauksilla tai jopa jonkinlaisilla salanimillä.


 

 


Meillä on aina käytetty sukupuolielimistä niiden oikeita nimiä. No, toki pimppi ja pippelikin ovat ehkä lapsenomaisia sanoja, mutta viittaavat kuitenkin suoraan itse asiaan samoin kuin masu viittaa vatsaan. Ja miksi niissä olisikaan mitään sen kummempaa tai salamyhkäisempää kuin vatsassa? Samalla tavalla ne ovat osa meitä jokaista – ja aika merkittävä osa ovatkin. Vaipattomuutta sekä potalla ja pytyllä käymistä harjoitteleville lapsille pimpit ja pippelit ovat läsnä vieläpä aivan erityisellä tavalla.

Etupeppu ja lintunen

Hölmöähän niistä olisi puhua kiertoilmauksin, kuten etupeppu, joka myös antaa lapselle anatomisesti aivan väärän kuvan kyseisestä elimestä ja sen toiminnasta. Jos pimppiä ei kehdata kutsua pimpiksi, lapselle tuskin kehdataan puhua senkään vertaa sukupuolielinten toiminnasta ja tarkoituksesta. Seurauksena voi olla, että lapsi oppii asioiden oikean laidan vasta kavereiltaan tai internetin ihmeellisestä maailmasta, ja jokainen voi tahollaan miettiä, kuinka mielekästä se on lapsen kehityksen kannalta.

Jotkut vanhemmat kuulemma käyttävät genitaaleista myös täysin absurdeja salanimiä, kuten hauvaa peniksestä tai lintusta emättimestä. Jos minä kuulisin nuo sanat sukupuolielimistä puhuttaessa, en käsittäisi lainkaan, mistä puhutaan. Voin siis vain arvailla, kuinka hämmentävää moinen puhe on lapselle. Salamyhkäisyys antaa lapselle sen kuvan, että genitaalialueissa olisi jotain hävettävää, jotain, josta ei oikein sopisi puhua ääneen, mutta jos pakko on niin peitenimin ja mieluiten kuiskaten. Jos ja kun mitään hävettävää ei ole, miksi käyttää pimpistä muuta nimitystä kuin pimppi (tai muuta itse asiaan viittaavaa sanaa)? Eihän korvaakaan kutsuta pupuksi tai oravaksi.

Oikeilla termeillä hyväksikäyttöä vastaan

Tiesittekö muuten, että sukupuolielimistä puhuminen niiden oikeilla nimillä saattaa jopa suojella lasta seksuaaliselta hyväksikäytöltä? Jos lapsi oppii, että pimpeissä ja pippeleissä on jotakin rumaa, väärää tai häpeällistä, hän kokee niihin liittyvistä asioista puhumisen kiusallisena eikä välttämättä kehtaa esittää mieltä askarruttavia kysymyksiä esimerkiksi siitä, millainen kosketus toisen ihmisen taholta on sopivaa ja millainen ei. Ja jos pahin tapahtuu, lapsi voi kokea siitä kertomisen liian nolostuttavaksi ja vaikeaksi.

Jos lapselle taas on puhuttu näistä asioista avoimesti, hän uskaltaa kysyä mieltään askarruttavista asioista. Kun lapsi osaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä, se myös helpottaa mahdollisen hyväksikäytön julkituloa. Lisäksi tutkimusten mukaan oikeiden anatomisten termien tietäminen ja käyttö parantaa lapsen kehonkuvaa, itsetuntoa ja avoimuutta.

Luonnolliset ja tärkeät elimet

Siinä tulikin koko joukko hyviä perusteluja sille, miksi pimpeistä ja pippeleistä kannattaa puhua pimppeinä ja pippeleinä eikä kääriä niitä salamyhkäisyyden verhoon käyttämällä kiertoilmauksia tai peitenimiä.

Joskus tosin lapset voivat itse keksiä elimilleen hassuja lempinimiä, mutta se ei liene ongelma niin kauan, kun aikuiset käyttävät niistä oikeita nimityksiä. Meillä 2-vuotias kutsuu pyllyään ajoittain ”takapimpiksi”, mikä johtunee pippelillisen tyypin pimppikateudesta eikä siitä, etteivätkö pimpit, pyllyt ja pippelit vilisisi meillä puheessa aivan samoin kuin korvat, kädet ja polvetkin. Ja mikseivät vilisisi – ovathan ne luonnollisia ja tärkeitä elimiä meissä jokaisessa.

Puhutaanko teilläkin pimpeistä ja pippeleistä vai ovatko käytössä jonkinlaiset kiertoilmaukset? Asiasta keskustellaan parasta aikaa foorumilla.

Kuka siellä?
Uusperhesadun takana on – kukapa muukaan kuin – uusperheellinen Satu. Sadun lisäksi perheeseen kuuluu neljä lasta, aviomies ja jättikani nimeltä Osku Palomies. Blogissa kurkistetaan uusperheen elämään ja pohditaan vanhemmuuden moninaisia teemoja. Tsekkaa myös instagramista @uusperhesatu

Lisää Uusperhesatulta:

Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:

Mitä mieltä olet artikkelista?