Vuosi 2019 alkoi oksennustaudilla, mutta siitä selvittyämme on aika kääntää katse tulevaan. Lupauksia en uudelle vuodelle tee, mutta suunnitelmia ja tavoitteita on senkin edestä.

Julkaistu 3.1.2019

Meillä alkoi vuosi hieman ikävämmissä merkeissä, kun eskarilaiselta lensi kaarioksennus eteisen matolle juuri, kun olimme menossa keskiyön tuntumassa terassille toivottamaan uusi vuosi tervetulleeksi. Sitä seurasi varsin yrjöntäyteinen yö, sillä myös 3-vuotias liittyi laatoitusryhmään. Uudenvuodenyö meni siis oksennuksia siivotessa – ja kuinka ollakaan, seuraavana aamuna joukkoon iloiseen liityimme minä ja mieheni. Neljästä lapsesta huolehtiminen ja lasten oksennusten siivoaminen silloin, kun itse on samassa taudissa, oli jotain, mitä en halua kokea ihan heti uudestaan.

Olipahan ikimuistoinen alku vuodelle. Ehkä kesään mennessä tämäkin kokemus jo naurattaa. Nyt taudin jälkimainingeissa – kun ei vieläkään kykene syömään juuri muuta kuin paahtoleipää ja viinirypäleitä – ei vielä ihan hymyilytä.

Uusi vuosi, uusi alku

No mutta, vuosi kuitenkin vaihtui ja tammikuu pyörähti käyntiin. Vaikka vuodesta toiseen siirtyminen ei oikeasti ole sen kummempi juttu, on sillä jonkinlaista symbolista merkitystä ainakin minulle. Olen uusien alkujen ystävä ja näen sellaisen jo tavallisessa maanantaissakin, joten kokonainen uusi vuosi avautuu mielessäni kuin tyhjä taulu, joka suorastaan vaatii täytettä.

Varsinaisia uudenvuodenlupauksia en silti tehnyt – siitä yksinkertaisesta syystä, että tässä elämänvaiheessa on turha luvata mitään. Kesken voi loppua niin aika kuin resurssitkin, ja lunastamattomilla lupauksilla saa aikaan vain turhaa syyllisyyttä. Siksi on parempi jättää lupaukset niille, joilla on kumpaakin enemmän ja keskittyä sen sijaan suunnitelmiin ja tavoitteisiin. Sillä niitä minulla kyllä on tällekin vuodelle! Seuraavassa tärkeimpiä, satunnaisessa järjestyksessä.

Tavoitteita vuodelle 2019

Kuvasavotan selvitys. Meillä on otettu varmasti tuhansia valokuvia kuluneina vuosina, mutta käsinkosketeltavaksi kuviksi emme ole teettäneet kuin häviävän pienen osan. Kaikki muistot – häät ja ristiäiset, lomamatkat ja hassut arkihetket – lojuvat muistitikuilla ja kovalevyillä ja virtuaalisessa pilvessä. Tavoitteena on tämän vuoden aikana saada joku tolkku ja järjestys näihin kuviin ja teettää niistä käsinkosketeltavia valokuvia ja kuvakirjoja.

Liikunnalliset tavoitteet. Nyt, kun raskaus- ja vauvakilot on karistettu ja olen tavoitepainossani ja vieläpä ihan hyvässä kunnossakin, haluan keskittyä täsmätavoitteisiin, kuten treenaamaan puolimaratonille, jollaisen ajattelin juosta tulevana kesänä. (Kokonaiseen ei taivu instabiili nilkkani, vaikka kunto taipuisikin.)

Kasvisruuan lisääminen. Tästä olen kirjoittanut jo aiemminkin, mutta tavoitteena on lisätä kasvisruuan osuutta perheemme ruokailuissa entisestään. Emme osallistu tammikuun vegaanihaasteeseen, mutta tarkoitus on käyttää enenevissä määrin muita kuin eläinperäisiä tuotteita – ihan joka kuukausi.

Muistojen luominen. No tokihan muistoja syntyy ihan perusarjessakin, mutta viime keväinen Kreetan-matkamme osoitti, että myös spesiaaleilla perhejutuilla on paikkansa ja aikansa. En tiedä pääsemmekö ihan noin kauas tänä vuonna ainakaan koko perheen kesken, mutta onneksi lähempänäkin näitä räntäsateessakin kannattelevia muistoja voi luoda: esimerkiksi ihanassa Pärnussa, johon jo puolittain suunnittelen meille kesäreissua.

Sujuvampi arki. Viime kuukaudet ovat olleet aikamoista haipakkaa, kun olemme tehneet miehen kanssa vuorotellen töitä ja vuorotellen olleet lasten kanssa. Koko perheen yhteistä aikaa on ollut vähän (paitsi nyt joululomalla). Kun 3-vuotias aloittaa osa-aikaisen päivähoidon ensi viikolla, toivon ja uskon, että saan tehtyä osan töistäni päiväsaikaan kuopuksen nukkuessa päiväunia. Näin illoista vapautuu aikaa perheajalle, ja sen myötä arki muuttuu sujuvammaksi ja ainakin vähemmän hektiseksi.

Turhasta tavarasta luopuminen. Meillä on kuusihenkinen perhe ja verrattain pieni koti. Vaikka kaappitilaa on, on myös tavaraa – tarpeellista ja vähemmän tarpeellista. Tarkoitus on hankkiutua eroon jälkimmäisestä: myyden, lahjoittaen, kierrättäen.

Lasten osallistaminen. Kyllähän nuo osallistuvat kotitöihin, mutta valitettavan usein nurinan ja narinan kera. Tänä vuonna meille muuttaa lista, johon merkitään kullekin päivittäiset ja viikoittaiset tehtävät. Ja sitten valvotaan, että ne toteutuvat – vaikka narinan säestämänä.

Lukemisen lisääminen. Nyt, kun en joudu enää päivystämään univahtina pimeässä makuuhuoneessa harva se ilta, olen saanut rakkaan lukuharrastukseni takaisin. Ajattelin jopa osallistua Helmetin lukuhaasteeseen. Harva asia voittaa hyvän kirjan lukemisen lasten nukkumaanmenon jälkeen.

Parisuhteen paikkaus. Ehkä vähän hölmö termi, mutta edelliseen kohtaan liittyen: Nyt, kun toinen meistä ei ole makuuhuoneen vankina ilta toisensa jälkeen, meillä on taas aikaa toisillemme edes iltaisin. Voimme katsoa elokuvaa, jutella, tehdä herkkuruokaa tai vaikka uskaltautua saunaan kahden kesken (itkuhälyttimen kera). Mahdollisuudet ovat rajattomat – tai siltä se ainakin tuntuu, kun makuuhuoneen orjuus on viimein hellittänyt.

Siinä nyt joitakin konkreettisia tavoitteita ja suunnitelmia tälle vuodelle. Lisäksi yritän toki olla kärsivällisempi äiti, ymmärtäväisempi puoliso ja ahkerampi kotitöiden tekijä. Perheenjäseneni voivat sitten loppuvuodesta kertoa omat mielipiteensä siitä, kuinka hyvin (epä)onnistuin.

Teitkö sinä uudenvuodenlupauksia vai ennemminkin -tavoitteita ja -suunnitelmia? Millaisia? Foorumilla voit osallistua keskusteluun tästäkin aiheesta: Uudenvuodenlupaukset

Kuka siellä?
Uusperhesadun takana on – kukapa muukaan kuin – uusperheellinen Satu. Sadun lisäksi perheeseen kuuluu neljä lasta, aviomies ja jättikani nimeltä Osku Palomies. Blogissa kurkistetaan uusperheen elämään ja pohditaan vanhemmuuden moninaisia teemoja. Tsekkaa myös instagramista @uusperhesatu

Lisää Uusperhesatulta:

Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:

Mitä mieltä olet artikkelista?