Milloin lapsi oppii istumaan itse? Saako vauvaa istuttaa? Onko sitteristä haittaa? Lue kaikki taidosta, joka on yksi vauvavuoden odotettuja hetkiä, tärkeä virstanpylväs matkalla makuuasennosta pystyasentoon.

Viimeksi päivitetty 24.10.2018

Vauvan motorinen kehitys etenee päästä jalkoihin: makuuasennosta istumisen kautta pystyasentoon. Istumiseen tarvitaan koko kehoa, joten ennen kuin lapsi voi oppia istumaan, täytyy hänen oppia hallitsemaan vartalonsa. Istuminen on lihastyötä, johon tarvitaan lähes koko kehon lihaksistoa. Ennen varsinaista istumaan oppimista vauva pystyy istumaan tuettuna, aluksi koko kehollaan tukeen nojaten. Pienelle vauvalle istuma-asento ei kuitenkaan ole luonteva.


 


”Pienen vauvan selkäranka ja lihaksisto eivät ole vielä kehittyneet työskentelemään painovoimaa vastaan siinä asennossa. Kehon lihaksiston täytyy ensin kehittyä, jotta se pystyy kannattelemaan vauvaa. Pään painokin on aika suuri”, sanoo vauvaikäisiin erikoistunut fysioterapeutti Tuija Karhula Auron Itäkeskuksesta.

Lyhyitä hetkiä syöttötuolissa

Karhulan mukaan nyrkkisääntö on, että lapsen keho on valmis istumaan, kun hän nousee itse istuma-asentoon makuulta, konttaamasta tai ryömimästä. Vauva, joka ei vielä istu itse, voi kuitenkin istua tuettuna lyhyitä aikoja esimerkiksi syödessään.

”Kun vanhempi heiluttelee vauvaa sylissään esimerkiksi polvien päällä puolelta toiselle ja huomaa, että lapsi ei kellahda, vaan reagoi liikkeeseen, ja lapsen keho seuraa liikkeen mukana – silloin hän voi istua pieniä hetkiä tuettuna syömisen yhteydessä sylissä tai syöttötuolissa”, Karhula kuvailee.

Jos istuttamisvalmiuden arvioiminen tuntuu itsestä hankalalta, kannattaa asiaa kysäistä neuvolassa.

Voiko istumaan oppimista avittaa?

Karhulan mukaan vauvan oppivat istumaan itse tavallisesti 8-12 kuukauden iässä. Yksilölliset erot ovat suuria, sillä toiset vauvat ovat lihaksistoltaan jäntevämpiä kuin toiset. Lapsi oppii istumaan, kun keho on siihen valmis. Istumisen oppimista ei siis voi varsinaisesti hoputtaa, eikä tuettuna istuminen nopeuta asiaa.

Vauvan motorista kehitystä kuitenkin edistää, jos hän saa liikkua ja kokeilla taitojaan. Kovalla alustalla oleilu on erityisen hyvää harjoitusta vauvalle, sillä lattiatreeni kehittää lihasten hallintaa symmetrisesti.

”Yksi selän lihaksiston kannalta tärkeä taito on niin sanottu viisariliike eli se, kun lapsi pyörii oman napansa ympäri. Lihaksia vahvistaa tehokkaasti myös lentokonelentäminen eli kehon ja raajojen heiluttelu ylös ja alas päinmakuulla. Istumiseen tarvittavat lihakset kehittyvät hyvin myös kylkimakuulla, sillä tasapaino- ja oikaisureaktioiden kehittyminen on edellytyksenä sille, että istuma-asennosta tulee riittävän vakaa”, Karhula kertoo.

Liikkumisen oppiminen tärkeintä

Vauvalle olisikin hyvä antaa mahdollisimman monenlaisia liikeaistimuksia niin lattialla ja hoitotasolla kuin sylissäkin. Esimerkiksi kantamisasentojen tulisi olla monipuolisia, ja vauvaa olisi hyvä kantaa vaihtelevasti molemmilla käsivarsilla. Vaihtelevilla asennoilla ja liikkeillä vauva saa vihiä erilaisista liikemalleista ja alkaa kokeilla niitä itse.

”Kaikenlaisen liikkumisen oppiminen on tärkeämpää kuin istumisen harjoittelu. Istuminen tulee sieltä ihan luonnostaan sitten, kun sen aika on”, Karhula tiivistää.

Istumisen apuvälineet ­– sallittuja vai kiellettyjä?

Istumisen apuvälineet, kuten babysitteri ja turvakaukalo, voivat olla vanhemman kannalta käteviä. Ne eivät kuitenkaan edesauta vauvan motorista kehitystä ja istumaan oppimista. Sitterissä istuessaan vauva käyttää yksipuolisesti lihaksistoaan, lähinnä vatsalihaksia ja lonkankoukistajia. Sen sijaan selkälihakset ja raajojen ojentajat jäävät vaille harjoitusta.

”Vauvaa voi pitää sitterissä lyhyitä aikoja, esimerkiksi 10-20 minuuttia, mutta ei liian pitkään. Jos vauva pitää saada esimerkiksi turvaan sisaruksilta vanhemman tiskatessa, leikkikehikko on myös hyvä vaihtoehto”, Karhula esittää.

Huomio rattaiden valintaan

Myöskään turvakaukalossa vauvan ei tulisi istua kovin pitkiä aikoja kerrallaan. Karhula suosittelee pysähdystaukoja pitkien automatkojen aikana, jotta vauva pääsee välillä eri asentoihin. Hän kehottaa vanhempia kiinnittämään huomiota myös rattaiden valintaan.

”Olisi hyvä, jos lapsen asento turvakaukalossa ja rattaissa olisi vaihteleva. Etenkin rattaissa lapsella tulisi olla mahdollisuus keikkua hieman puolelta toiselle tärinän mukana. Näin hän saa oikaisu- ja tasapainokokemuksia, jotka kehittävät automaattisesti vinoja vatsalihaksia ja selkälihaksia sekä vartalon ja pään hallintaa. Jos rattaat ovat liian tiukat, vauva ei saa näitä liikekokemuksia.”

Muista että vauvasi on yksilö

Istumisen oppimista seurataan neuvolassa, josta voi tarvittaessa saada lähetteen fysioterapiaan, mikäli motorisessa kehityksessä arvellaan olevan viivettä. Karhula kehottaa olemaan tuijottamatta liikaa siihen, mitä vauvan pitäisi milloinkin osata.

”Istumaan oppimisessa, kuten muissakin taidoissa, on yksilöllistä liikkumavaraa useampia kuukausia. Ei siis kannata tehdä lapselleen to do -listaa ikäkuukausien mukaan. Jos jokin vauvan kehityksessä huolettaa, neuvolassa tai fysioterapeutin vastaanotolla voi tarkistaa asian.”

Lähteet:

Sosiaali- ja terveysministeriö: Lastenneuvola lapsiperheiden tukena

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Lastenneuvolakäsikirja

Haapamäki, Pohjonen: ”Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa”, Vanhemmat lapsensa motorisen kehityksen tukijoina

Mitä mieltä olet artikkelista?