Viimeksi päivitetty 19.6.2025
33-vuotiaasta Heini Knaapista huokuu itsevarmuus niin kauas, että lääkärikin lipsautti saman tien tämän sopivan täydellisesti itselliseksi äidiksi – vaikka Knaapi oli päässyt hädin tuskin ovesta sisään.
”Kun jotain päätän, olen sen asian kanssa sinut, ja se näkyy vahvasti myös ulospäin.”
Knaapilla on jo ennestään pian 3-vuotias tytär, eikä hän vielä reilut 1,5 vuotta sitten parisuhteessa ollessaan haaveillut enää perheenlisäyksestä. Eron jälkeen oli kuitenkin aikaa pohtia enemmän sitä, mitä itse halusi – ja yllättäen Knaapi huomasikin toivovansa lisää lapsia. Hän alkoi selvittää vaihtoehtoja itsellisestä äitiydestä ja työsti asiaa paljon itsekseen.
”En aluksi puhunut ajatuksistani hirveästi muille, sillä kaikki sanoivat vain, että löydän kyllä uuden kumppanin. Yritin itsekin aluksi deittailla ja ajatella, että ehkä löydän sopivan henkilön, jonka kanssa lapsiasiaa voisi miettiä. Mutta kun itsellinen äitiys oli kerran tullut päähäni, en saanut sitä sieltä enää pois – se tuntui tuhat kertaa paremmalta kuin mikään muu vaihtoehto. Ajattelin, että tämä on minun juttuni.
Knaapille parisuhde ei myöskään ole koskaan ollut onnellisuuden tae tai elämän ykkösprioriteetti. Hän viihtyy hyvin yksikseen eikä ole koskaan erityisesti nauttinut yhdessä asumisesta.
”Ei olisi ollut reilua sanoa, että haluan lapsen, mutta en halua asua yhdessä. Tästäkin syystä itsellinen äitiys tuntui parhaimmalta vaihtoehdolta.”
Aluksi Knaapi ei puhunut asiasta juurikaan muille ihmisille, vaan halusi pohtia asiaa rauhassa itsekseen.
”En kaivannut muita ihmisiä luomaan kauhukuvia tai kyselemään, olenko varmasti miettinyt sitä ja tätä. Tämä on minun päätökseni, totta kai olen miettinyt nämä asiat läpi.”
”Kun lopulta kerroin päätöksestäni muutamalle ihmiselle, he eivät ottaneet minua tosissaan. Vasta silloin kun sanoin, että minulla on lähete eteenpäin, he uskoivat asian. Siskoni olivat poikkeus, he eivät olleet lainkaan yllättyneitä.”
Ratkaisukeskeisyys korvaa tukiverkot
Nyt prosessi on Knaapin osalta odotusvaiheessa: ensimmäiset laboratoriokokeet on tehty ja lähete HUS:iin on laitettu. Jonotusvaihe voi kestää vuodenkin verran, jonka jälkeen aletaan yrittää raskautta.
”Olo on rauhallinen ja hyvä, en yleensäkään tykkää stressata asioista hirveästi etukäteen. Itse asiassa itsellinen äitiys jännittää vähemmän kuin lapsen saaminen parisuhteessa. Parisuhteessa voi aina tulla ero, enkä enää haluaisi olla äitinä vain vuoroviikoin; minulla on energiaa, intoa ja rakkautta olla läsnä oleva äiti koko ajan. Vaikka en tietenkään ikinä lähde suhteeseen ajatuksella, että joskus vielä erotaan, on se mahdollisuus kuitenkin aina olemassa.”
Knaapin omat taustat ovat alkoholistiperheessä, mikä on omalta osaltaan kasvattanut hänen itsenäisyyttään ja kykyä pärjätä omillaan. Vastuun ottaminen ja ratkaisujen tekeminen yksin ei pelota – päinvastoin, Knaapi kokee sen helpommaksi kuin parisuhteessa.
”En koe, että minua pelottaisi itsellisessä äitiydessä hirveästi mikään. Taustastani johtuen saa tapahtua kyllä aika paljon, ennen kuin puntit alkavat tutista. Olen sinut menneisyyden kanssa ja kääntänyt sen voimavaraksi – olen aika positiivinen ihminen, enkä jaksa kitistä pikkuasioista. Ratkaisukeskeisyyteni korvaa tukiverkon puutteen.”
Toisaalta Knaapi on myös joutunut työstämään ajatusta siitä, voiko hän ylipäätään olla hyvä äiti taustansa takia. Esikoisensa kanssa hän kuitenkin huomasi äitiyden olevan jopa monin verroin ihanampaa kuin mitä oli odottanut.
”Lähtökohdat eivät ole täydelliset, mutta tiedän, että pärjään siitä huolimatta. Ulkopuolisille se ei ehkä ole niin selkeää, ja siksi minulla on tarve näyttää muille, että pärjään.”
Knaapi on onnellinen saadessaan tarjota tyttärelleen sellaisen lapsuuden, jota ei itse koskaan saanut kokea.
”Rakastan olla kotona ja puuhastella kaikkea lapsen kanssa. Olen aika räväkkä persoona, ja nautin siitä vauhdikkaasta arjesta, jonka lapsi elämääni tuo.”
Kaikkea ei tarvitse miettiä valmiiksi
Knaapi ei koe itsellisen äitiyden olevan este deittailulle tai sopivan kumppanin löytämiselle.
”Mielestäni deittailu on jopa kivempaa, helpompaa ja hauskempaa nyt. Tulen pöytään niin isojen asioiden kanssa, että jonninjoutavuuksille ei jää tilaa – sen sijaan keskustelu on heti alusta lähtien paljon avoimempaa ja hedelmällisempää. Minulla ei oikeastaan ole yhtään huonoja kokemuksia tämän aiheen tiimoilta. Jos juttu onkin kaatunut, siitä on keskusteltu hyvillä mielin ja toisiamme kunnioittaen. Deittikumppaneista on ihailtavaa se, että tiedän, mitä haluan.”
Knaapista itsellisessä äitiydessä on parasta se, ettei lapsihaave ole sopivan kumppanin löytymisestä kiinni. Asiaa pohtiville hänellä onkin selvä viesti: pelon ei kannata antaa määritellä omia valintoja.
”Kaikkea ei tarvitse miettiä valmiiksi, eikä itsekään tarvitse olla täysin valmis. Jonotusaika on sen verran pitkä, että senkin aikana ehtii hyvin vielä käsitellä asiaa. Ja jos siltä tuntuu, jonosta voi myös poistua ilman, että sitä tarvitsee selitellä kenellekään. Ei kannata odotella liian pitkään tai yliajatella kaikkea – vanhemmuus on tosi luonnollista, eikä jokaista yksityiskohtaa tarvitse pyöritellä etukäteen.”
Itsellinen äitiys ei myöskään tarkoita sitä, että kaikesta joutuisi selviämään yksin. Erilaisia vertaistukiryhmiä on saatavilla, mutta Knaapin mukaan itsekin on oltava aktiivinen.
”Ei tarvitse mennä kuin kauppakeskuksen lapsiparkkiin, niin todennäköisesti sieltä löytyy muitakin äitejä. Lisäksi itsellisille vanhemmille on erilaisia vertaistukiryhmiä esimerkiksi Facebookissa. Jaan kokemuksiani myös omalla Instagram-tililläni, ja toivon, että se tarjoaisi samaistumispintaa muille samassa tilanteessa oleville.”
Heinin matkaa itselliseen äitiyteen pääsee seuraamaan Instagramissa tililtä @hejjni.
Lue myös:
