Vauva kurtistaa kulmiaan ja kiemurtelee leikkimatolla. Ääää! Huomaa minut! Minulla on asiaa! Sillä on varmaan tylsää, ajattelee vanhempi ja laittaa mobilen rallattamaan. Samalla pissa lorisee vaippaan. Kohta on jälleen vaipanvaihdon aika.
Toisinkin voisi olla. Vanhempi voisi tulkita vauvan kiemurtelun ja ääntelyn viestiksi vessahädästä. Vauva kiikutettaisiin kiireen vilkkaa lavuaarin ylle pissalle. Vauvalle suhistaisiin ja kannustettaisiin tarpeiden tekoon. Psss, psss, liri liri, kas noin!
Toimintaa kutsutaan nimellä vauvojen vessahätäviestintä, lyhyemmin vvv. Ajatus ei ole uusi: vauvoja on pissatettu ja kakatettu iät ja ajat, ja näin tehdään edelleen monissa kulttuureissa, joissa vaipat ovat ylellisyystuote. Länsimaissa vaippojen käyttö on kuitenkin niin itsestäänselvää, että pikkuvauvojen vaipattomuus tulee harvalle edes mieleen.
Lirut lavuaariin
Vauvojen vessahätäviestintä lähtee oletuksesta, että vauvat ovat jo syntyessään tietoisia tarpeestaan virtsata ja ulostaa. Vvv:n tarkoitus on ylläpitää tätä tietoisuutta ja tarjota vauvalle mahdollisuus tehdä tarpeensa muuallekin kuin vaippaan.
Periaate on yksinkertainen: vauvaa käytetään mahdollisimman usein tarpeillaan lavuaarin, potan tai vessanpöntön päällä. Tämä vaatii vanhemmalta kykyä lukea vauvan viestejä. Vauvaa tarkkailemalla vanhempi alkaa pikkuhiljaa tunnistamaan, miten vauva viestii vessahädästään. Viesti voi olla esimerkiksi ilmeilyä, ääntelyä, liikkeitä tai näiden yhdistelmiä.
Vessahätäviestinnässä hyödynnetään myös vauvan rytmiä. Useimmiten vauvaa pissattaa heräämisen jälkeen, syönnin jälkeen äherretään vuorostaan kakkaa. Kun vessassa käynnin aika koittaa, vanhempi kannustaa vauvaa toimittamaan tarpeensa antamalla äänimerkin. Tavallisesti se on pissausääntä muistuttavaa suhinaa, kuten ”pssss” tai ”sshhh”.
Vessahätäviestintä on siis nimensä mukaisesti viestintää: vanhempi ja vauva kommunikoivat keskenään. Vanhempi oppii tunnistamaan viestit vessahädästä, ja kun viesteihin vastataan, vauva alkaa myös voimistamaan viestejään.
Vaivaa ja vaivanpalkkaa
Vessahätäviestintää voi toteuttaa oman jaksamisen ja kiinnostuksen mukaan joko osittaisesti tai täysipainoisemmin. Vannoutuneimmat asian harrastajat pyrkivät minimoimaan vaippojen käytön ja vievät vauvaa vessaan päivin ja öin, kotona ja kylässä. Vessailua voi kuitenkin yhtä hyvin harjoittaa myös helpotetulla versiolla ja rajoittaa vvv:n esimerkiksi vain kotioloihin.
Vaivatonta vessahätäviestintä ei ole. Se vaatii vauvan tarkkailua ja hänen viestiensä ymmärtämistä: on älyttävä, milloin vauva ”tahtoo vessaan”. Merkit eivät ole aina selviä ja ne voivat muuttua eri ikäkausina.
Vvv voi kuitenkin parhaimmillaan antaa vanhemmalle paljon: vauvan viestien ymmärtäminen on palkitsevaa ja vessailusta voi tulla jopa hauska yhdessäolon muoto. Vessatukseen tottuneet lapset oppivat yleensä nopeammin kuiviksi. Ja toki vessahätäviestintää toteuttamalla voi myös säästää selvää rahaa, kun vaippojen kulutus on vähäisempää. Yksi merkittävimpiä hyötyjä piilee fysiologiassa: vessahätäviestityt lapset oppivat hallitsemaan virtsaamista ja ulostamista säätelevää sulkijalihasta ja pidätyskyvyn oppiminen käy vaivattomammin.
Ainahan voi kokeilla
Helsinkiläinen kahden lapsen äiti Eeva on harjoittanut vessahätäviestintää molempien lapsiensa kanssa. Hänelle vvv on luonnollinen osa arkea.
-Ensimmäisellä lapsellani oli atooppinen iho, ja pissavaippa ärsytti ihon herkästi näppylöille. Tuolloin annoin vauvalle usein ilmakylpyjä, ja keksin sitten pissattaa vauvaa lavuaarin yllä. Pian siitä tuli meille tapa ja opin helposti lukemaan vauvan ilmeestä, milloin hänellä oli vessahätä. Vaippaa emme kotioloissa juuri käyttäneet. Mistään vvv:stä en kyllä vielä silloin ollut kuullutkaan, tulin vain sattumalta toimimaan sen oppien mukaisesti, Eeva kertaa.
Toisen lapsen synnyttyä hän jatkoi hyväksi havaitun tavan mukaan. Vvv-termikin tuli tutuksi.
-Oli hauskaa huomata, että tälle on hieno nimikin! nauraa Eeva. Meille vessahätäviestintä on sopinut hyvin, vaikka ymmärrän kyllä että kaikki eivät tästä innostu.
Hän kannustaa vanhempia kuitenkin kokeilemaan, miten vessahätäviestintä sujuisi oman vauvan kanssa.
-Kokeileminen ei maksa mitään eikä siinä mitään ainakaan menetä. Ja ei tähän ole pakko hurahtaa kokopäiväisesti, vaan voi vessailua harrastaa satunnaisestikin, Eeva sanoo.
Mutta eikö vauvan tarkkailu ja jatkuva vessaan kiikuttaminen ole kauhean vaivalloista? Eikö siihen kyllästy?
-Itse ajattelen niin, että vauvan kanssa sitä vaivaa on joka tapauksessa. Jos vauvalla on vaipat, niitä saa olla yhtenään vaihtamassa. Kestovaippojen pesusta on vaivaa, samoin kertavaippojen ostamisesta ja roskiin kuskaamisesta. Vaipattomuudessa välttyy kaikelta tuolta, mutta se vaivannäkö on sitten siinä pissattamisessa ja kakattamisessa. Se on tietenkin jokaisen oma näkemys ja valinta, kumpi tapa tuntuu luonnollisemmalta ja vaivattomammalta itselle, tuumaa Eeva.
Teksti: Hanna Brockman
Kuva: iStockphoto
Lähde: Kiintymysvanhemmuusyhdistys
Lue myös:
Koska pottakouluun?
Kestovaipat selviksi!