Hei! Olen yli kolmikymppinen 8-kuukautisen tytön äiti. Lapsi on meidän ainokainen. Minua vaivaa (ja ärsyttääkin) liian innokas anoppi. Ymmärrän toki, että hän on innoissaan ainoasta lapsenlapsestaan ja tarkoittaa vain hyvää, mutta innokkuus menee vähän yli.
Toiveissa saada vauva yökylään
Joka kerta, kun tapaamme, hän kyselee, että milloin tyttö tulee yökylään. Joka ikinen kerta... Meillä ei ole tiedossa mitään sellaisia menoja, että tarvitsisimme yöhoitoa. Enkä halua antaa noin pientä vielä yökylään. Tytömme ei ole koskaan ollut heillä edes muutamaa tuntia ilman meitä vanhempia. Heidän kotonaan makuuhuoneessa odottaa pedattu pinnasänky valmiina...
Olen sanonut, että tytön pitäisi ensin tulla ihan päiväseltään heille hoitoon, että paikka alkaa käydä tutummaksi ja tottuu olemaan ilman vanhempiaan. Uskon, että päivähoito luonnistuu, tyttömme on ollut minun vanhemmilla silloin tällöin muutaman tunnin hoidossa. Mutta että heti pitäisi mennä yökylään!
Pakko saada syöttää
Kun tapaamme appivanhempia, anoppi melkein loukkaantuu, jos ei saa syöttää tai vaihtaa vaippoja. Tytömme oli juuri alkanut syödä kiinteitä ruokia, eikä se syöttäminen ollut mitenkään helppoa, kun hän jatkuvasti heilutti päätään.
Olimme appivanhemmilla kylässä ja aloin lämmitellä tytölle ruokaa. Pappa siihen tokaisi, että saako mummu syöttää. Hän niin kovasti haluaa. Minä vähän häkellyin ja sanoin, että on parempi, että syötän itse, koska se on vielä niin uutta tytölle ja aika vaikeaa. Miehenikin sanoi, että minä syötän. Mummu oli loukkaantuneen oloinen. No aloitin syöttämisen ja muutama lusikallinen menikin hyvin. Sanoin mummulle, että voit syöttää kun tämä sujuukin nyt mukavasti. Mummu otti lusikan ja siihen loppui syönti. Päänheilutus ja huitominen alkoi.
Lapsi ei saa hetken rauhaa
Jos tyttö on minun sylissäni, mummu lähes aina riipii sen omaan syliinsä. Kyläily heillä (tai kun he ovat meillä) on yhtä sirkusta! Tyttöä hyppyytetään sylistä toiseen, kävelytetään, ajelutetaan taaperokärryillä ympäri huushollia... Lapsi ei saa hetkenkään rauhaa! Anoppi käy ihan ylikierroksilla! Appivanhemmat käyvät silloin tällöin hoitamassa tyttöä meillä, kun käyn jumpalla. Mitähän meno silloin on, kun äidin valvova silmä ei ole läsnä!
Minua ärsyttää, että silloin lapsesta räpsitään jos jonkinmoisia kuvia ja kamera on laitettu visusti takaisin laukkuun, kun minä palaan. Eräällä kyläreissulla minulle esiteltiin kuvia ja yhdessä tyttö istui meidän sohvalla hello kitty kainalossa. Eikä tyttöä oltu silloin vielä edes muuten istutettu, kun hän oli niin pieni!
Mummu on liian innokas, myöntää mieskin
Olen puhunut asiasta mieheni kanssa ja hän myöntää, että mummu on kauhean yli-innokas. Asiaan ei voi mitenkään puuttua, sillä hän on vain niin innokas ja tykkää niin kovasti lapsenlapsestaan. Enkä todellakaan halua loukata ketään.
Olen ollut ystävällinen ja anoppi on saanut tuohuta ja paapoa tyttöä, mutta omassa mielessäni on usein kiehunut. Miten pääsisin tämän tunteen yli? Ja miten anopin saisi rauhoittumaan?