Tulin, vaadin, sain. Näin kirjoittaa toisen lapsen kohdalla sektion itselleen vaatinut Maria Länsimies. Lue, miten Maria neuvotteli itselleen sektion.

Julkaistu 30.8.2012

”Sektio oli nopea, hieman kivulias ja aika miellyttävä. Se oli ennalta suunniteltu, turvallisen oloinen ja kliininen”, Maria kirjoittaa sektion jälkeen blogissaan.

Marian esikoinen syntyi alateitse. Tapahtuma jätti pitkät jäljet Marian mieleen.

”Vaikka synnytys meni teoriassa hyvin, oli kokemani kipu käsittämätöntä. Se oli sumuista ja kammottavaa kipua. Minua pelotti, koska en tiennyt, kuinka pitkään kipu kestäisi”, Maria kertoo.

Maria oli saanut epiduraalipuudutuksen. Puudutus ei kuitenkaan toiminut synnytyksen loppuun saakka.

”Lopulta kipu oli aivan tajutonta. Minua häiritsee, että en muista tilanteesta paljoakaan. Sen piti olla elämäni suurin hetki, mutta se olikin hirvittävää sumuista helvettiä”, Maria kuvailee esikoisen synnytystä.

Lue myös: Orgasmi synnytyksen aikana, totta vai tarua?

Taistelu sektiosta

Esikoisen synnytys oli verrattain nopea, eikä siinä ilmennyt minkäänlaisia komplikaatioita. Maria on kuitenkin sairaalan kanssa eri mieltä siitä, minkälainen hänen ensimmäinen synnytyksensä oli.

”Minusta kenenkään ei tarvitse joutua kokemaan sellaista kipua, jota alatiesynnytys voi aiheuttaa. On olemassa vaihtoehto. Jos voin valita kävelenkö töihin pakkasessa vai menenkö autolla, valitsen jälkimmäisen”, Maria kirjoittaa.

Lääkärit kuitenkin katsoivat ensimmäisen synnytyksen menneen nappiin, eikä Marian sektiotoiveita kuunneltu.

”Minulle sanottiin, etten missään tapauksessa saa sektiota. On kauheaa joutua odottamaan koko raskausajan saako sektiota vai ei. Pitäisi ennemminkin sanoa, että sektion saa, jos lopulta siltä tuntuu, mutta mietitään vielä yhdessä alatiesynnytystä”, Maria huomauttaa.

Leikkaus myönnettiin lopulta pelkoperustein Marialle.

”Eivät lääkärit voi kieltää pelkoa. Jos äitiä pelottaa, leikkaus myönnetään Suomessa sillä perusteella. Pelkoperusteisia sektioita myönnetään kohtuullisen paljon. Siitä ei vain puhuta”, Maria kertoo.

Lue myös: Synnytyspelko varjostaa raskautta

Helppo operaatio

Lääkäreiden sektiovastaisuus johtuu siitä, ettei sektio ole mikään pieni operaatio. Maria kuitenkin muistuttaa, että sektioitakin on erilaisia. Siinä missä synnytys voi mennä järkyttäväksi verilöylyksi synnytyssalissa, saattaa sektio olla siihen verrattuna pikku juttu.

”Alateitse synnyttäessä olin niin sumussa kivusta ja ilokaasusta, etten muista loppuvaiheesta juuri mitään. Sektiossa puolestaan olin hyvin tietoinen kaikesta”, Maria kirjoittaa.

Synnytyskokemus jäi hyvin lyhyeksi. Maria sai vauvan kainaloonsa kahdessa tunnissa.

”Pöydälle, epiduraali, johtoja ja piuhoja joka puolelle, verho eteen, möyhäämistä vatsan seudulla, kinainen vauva suudeltavaksi, hetkellinen huono olo kohdun puhdistuksen yhteydessä, möyhäämistä, puudutuksen häviämisen yhteydessä koveneva kipu”, Maria kirjoittaa.

Sektion huonoksi puoleksi nimetään kovat leikkauskivut. Väitetään, ettei äiti pysty kipujen vuoksi hoitamaan lastaan synnytyksen jälkeen. Tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa Marian kohdalla.

”Pystyin helposti vierihoitamaan vauvaa läpi vuorokauden. Vauva voi synnytyksen jälkeen hyvin ja imetys lähti käyntiin ajallaan. Arki kotona sujui hyvin. Viikon päästä ongelmana oli lähinnä se, että minun piti muistuttaa itseäni leikkauksesta”, Maria kirjoittaa.

Lue myös: Luonnollisesti lääkehuuruissa

Vaikea sektio

Vaikka Marian sektiosynnytys meni oppikirjan mukaan, on sektio kuitenkin tilastollisesti vaarallisempi kuin alatiesynnytys. Myös Maria myöntää, etteivät kaikkien sektiot ole yhtä helppoja kuin hänen omansa.

”Toisille on sattunut ikävämpiä asioita. Ihan niin kuin toisille sattuu ikävämpiä alatiesynnytyksiä”, Maria kirjoittaa.

Vaikka sektio ei aiheuttanut komplikaatioita, kuului Marian sektioon myös lukuisia kielteisiä puolia.

”Leikkaushaava, jälkisupistukset, ummetus, nouseva maito, kipeät nännit, yskähdykset ja mahaan iltaisin piikitettävä verenohennuslääke olivat hetkellisesti aika paljon ikäviä tuntemuksia samalle vartalolle”, Maria kirjoittaa.

Esikoinen jäi myös vähemmälle huomiolle sektion jälkeen, sillä leikkaushaavan takia isomman lapsen sylissä pitäminen oli Marialle mahdotonta.

Lue myös: Synnytin luomuna

Luonnollinen sektio?

”Synnytys, johon äitejä kannustetaan, ei ole minusta erityisen luonnollinen sekään. Äiti on siinä anatomisesti väärässä asennossa. Ympäristö on kliininen. Lääkitys on usein kova. Rajusta alatiesynnytyksestä jää kovat traumat, eikä ole mitään instanssia, jossa näitä asioita voisi purkaa”, Maria sanoo.

Suomalaisten synnytyssairaaloiden yleinen käytäntö on taivutella sektiota toivova äiti synnyttämään alateitse. Lääketieteellisistä perusteluista huolimatta käytäntö saattaa juontaa alatiesynnytyksen ihannoinnista.

Maria kertoo blogissaan, miten pitää toimia, jos haluaa itselleen sektion. Hän mukaansa sektiota penäävän odottajan pitää vakuuttaa lääkärille olevansa tietoinen seuraavista seikoista:

  • sektion komplikaatioriskeistä
  • sektion tilastollisista ongelmista verrattuna alatiesynnytykseen
  • sektiohaavan parantumisen hitaudesta ja sen aiheuttamista ongelmista
  • lapsenhoidon ja mahdollisen aiemman lapsen hoidon vaikeuksista
  • että tarvitset terapiaa pelkojesi käsittelyyn, eikä pelkoa hoideta veitsellä

Marian viesti kaikille synnytystä pelkääville onkin seuraava:

”Sektion saa, jos vain osaa pyytää.”

Lähde: Vaadin itselleni sektion -blogi

Keskustele aiheesta foorumilla: Sektiolla synnyttäneet

Lue myös:

Andrew kokeili synnyttämistä
Istukan veri hyötykäyttöön
Synnytys haltuun hypnoosilla

Mitä mieltä olet artikkelista?