”Epiduraali!” Karine Næss Frafjord huusi jo sairaalan ovelta. Ilman lääkkeitä synnyttäviä naisia pidetään sankareina, mutta Frafjordin mielestä sankarin viitta kuuluu kaikille äideille. Lue miksi.

Tiedän, että olen normaalisynnyttäjää persompi kivunlievitykselle. Halusin ehdottomasti kipulääkkeitä, koska synnytys on minusta pelottava, tuntematon ja ennen kaikkea kivulias kokemus.

Olin kauhun vallassa siitä huolimatta, että kätilöni oli hyvä rauhoittelemaan. Niinpä tarrauduin epiduraalimahdollisuuteen. Imin itseeni ilokaasua, minkä kerkesin. Ja mikä onni minut valtasi, kun aineet alkoivat vaikuttaa!

Lue myös: Epiduraalilla vai ilman?


Helpotusta pelkoihin

Tiedän, että minun kehoni on tarkoitettu synnyttämiseen. Tiedän, että olisin selvinnyt hengissä ilman kivunlievitystä. Eikö minun olisi siis pitänyt kestää synnytys ilman lääkkeitä?

Halusin olla läsnä tilanteessa. Halusin hämmentyä vastasyntyneestä. Valitsin kivunlievityksen, jotta voisin keskittyä pelkästään itse kokemukseen. Toiset osaavat antaa kehonsa ottaa ohjakset. Arvostan sitä. Mutta minulta se ei onnistu.


Lue myös: Synnytyspelko varjostaa raskautta


Täydellinen lääkehuurusynnytykseni

Olen vakuuttunut siitä, että synnytyskokemukseni oli aivan yhtä palkitseva kuin kenen tahansa muun: sainhan maailman kauneimmat lapset palkinnokseni. Ehkä en kärsinyt niin paljon kuin ”luonnollinen” synnyttäjä, mutta minulle synnytykseni olivat luonnollisia kokemuksia siitä huolimatta, että minulla oli neula selässä ja maski kasvoilla.

Olin synnytyksen jälkeen hyvässä kunnossa. Lapseni oli virkeä. Näin jälkikäteen voin vakuuttaa, ettei lapsissani ole mitään vikaa, vaikka molemmat synnytykseni tapahtuivat lääketieteen avustuksella.


Lue myös: Synnytystabut - mitä äidit miettivät, mutteivät kehtaa kysyä


Luomuna sairaalassa?

Mikä sitten on tämä äidin suurena saavutuksena pidetty luonnollinen synnytys? Sairaala on jo sinänsä varsin epäluonnollinen synnytyspaikka. Eihän synnyttäjä ole sairas! Mutta silti monet väittävät kokeneensa luonnollisen synnytyksen juuri sairaalassa.

Jos olisin tullut sairaalaan katkenneen käden kanssa, minulle olisi voitu antaa morfiinia. En ole koskaan katkaissut kättäni, mutta väitän silläkin uhalla, että kätensä katkaisseet suuttuvat minulle: synnyttäminen koskee enemmän.

Miksi meidän pitäisi synnyttää ilman kivunlievitystä? Onko lapseni silloin paremmissa asemissa aloittamaan elämänsä? Olenko silloin parempi äiti? Vai onko näissä väitteissä kyse vanhoista ennakkoluuloista?

Minusta ”luonnollisen synnytyksen” pitäisi tarkoittaa kaikkia synnytyksiä tapahtuivat ne sitten kotona tai sairaalassa, lääkkeiden vaikutuksen alaisina tai ilman niitä. Synnyttäminen on nimittäin luonnollista itsessään. Piste. Kaikki jotka synnyttävät ovat supernaisia. Siksi meidän pitäisi saada mitali suorituksestamme!

Karine Næss Frafjord on Vau.fi:n norjalaisen sisarsivun Babyverdenin toimittaja.
 


Mitä mieltä olet artikkelista?