Suunniteltu keisarileikkaus eli elektiivinen sektio etenee leikkauspäivän aikana rauhallisesti, mutta määrätietoisesti: äiti kävelee omin jaloin leikkaussaliin ja operaatio kestää puolesta tunnista kolmeen varttiin.

Viimeksi päivitetty 11.4.2019

Kun on tehty arvio, että lapsi saatetaan maailmaan suunnitellulla keisarileikkauksella eli elektiivisellä sektiolla, äidille varataan aika äitiyspoliklinikalle noin raskausviikolla 36. Tällöin tehdään synnytystapa-arvio ja tarkistetaan esimerkiksi sikiön tarjonta. Tarvittaessa äidin lantion koko magneettikuvataan.

Usein päätöstä elektiivisestä sektiosta ei tehdä tällä ensimmäisellä äitiyspoliklinikkakäynnillä, vaan sitä varten varataan vielä uusi tapaamisaika. Seuraavalla tapaamisella sovitaan sitten sektion tarkka ajankohta: 39 raskausviikkoa tulee olla täyttynyt ennen kuin sektioon ryhdytään, jotta lapsella on hyvät valmiudet selvitä kohdun ulkopuolisessa maailmassa.

Aikaisin aamulla sairaalaan

Sairaalaan tullaan sektiopäivän aamuna aikaisin, ja jo aikaisemmin on annettu ohjeet milloin täytyy lopettaa syöminen ja juominen. Sitten alkaa oman vuoron odottaminen: elektiivisen sektion toimenpideajat on jaettu henkilöjärjestyksessä, mutta yllättävät tilanteet, kuten kiireelliset sektiot ja hätäsektiot ajavat tiukan paikan tullen kiireettömien odottajien ohi.

”Sairaalassa tarkastetaan sikiön tarjonta vielä viimeisen kerran – joskus perätilasikiön huomataan tässä vaiheessa kääntyneen. Äidistä ja lapsesta otetaan KTG-käyrät, joilla tutkitaan molempien vointia. Äidille annetaan jalkaan laitettaviksi kompressiosukat, joilla vähennetään verisuonitukosten riskiä”, kertoo naistentautien ja synnytyksen erikoislääkäri Anna-Paula Sariola.

Sen jälkeen tavataan leikkaava lääkäri ja vuorossa oleva kätilö, joka merkitsee leikkauskohdan äidin vatsaan tussilla. Usein äidille laitetaan käteen jo tässä vaiheessa tippakanyyli sekä virtsarakkoon katetri. Sen jälkeen ryhdytään odottamaan leikkaussaliin pääsyä. Pari tuntia ennen leikkausta äiti saa suonensisäisesti antibioottia tulehdusten estämiseksi, sekä natriumsitraattia mahan happamuuden neutralisoimiseksi. Itse operaatio kestää tyypillisesti noin 30-45 minuuttia.

Vähintään kuusi henkilöä leikkaussalissa

Puoliso tai tukihenkilö saa paikan synnyttävän äidin pään vierestä, jossa hän voi kannustaa synnyttäjää. Jalkopäässä ei ole tilaa ylimääräisille henkilöille, sillä sektiossa on aina vähintään viisi sairaalahenkilökunnan jäsentä: anestesialääkäri, anestesiahoitaja, leikkaava lääkäri, instrumentit ojentava hoitaja ja kätilö. Lastenlääkäri on myös aina vähintään puhelinyhteyden päässä, joskus myös leikkaussalissa.

Mikäli kyseessä on monikkoraskaus, henkilöstön määrää lisätään. Jokaista syntyvää lasta kohden salissa on oma lastenlääkäri ja oma kätilö.

Lukuisista paikalla olevista henkilöistä huolimatta tunnelma leikkaussalissa on yleensä rauhallinen. Äiti peitellään sängylle ja ylävatsan kohdalle asetetaan välikaari – se edesauttaa pitämään leikkaushaavan steriilinä.

Vaakaviilto on yleisin

Sektioviilto tehdään elektiivisissä sektioissa lähes aina vaakatasoon, hieman kärjistä ylöspäin kaartuen. Nykytietämyksen mukaan tällainen haava parantuu parhaiten, ja arpi jää huomaamattomalle alueelle. Haava tehdään pari–kolme senttimetriä häpyluuliitoksen yläpuolelle.

Ensin avataan alavatsan ihon pinta veitsellä, sen jälkeen ihon alla oleva rasvakerros ja vatsalihasten päällä oleva lihaskalvo. Vatsalihakset erotetaan toisistaan sormin ja niiden läpi mennään lihasten välisestä pystysuuntaisesta keskiviivasta. Vatsalihasten alla on vatsakalvo, joka avataan ”tylpästi”, eli sormilla vetäen – nyt ollaan päästy vatsaonteloon asti. Leikkauksen edetessä huolehditaan siitä, ettei synny verenvuotoja vatsanpeitteistä.

Äidin virtsarakko siirretään pois tieltä. Sen alla on kohtu, jonka päällä olevaan kalvoon tehdään vaakasuuntainen kaareva viilto. Kohdun lihakseen tehdään samansuuntaisesti apuviilto, josta päästään kohdun sisälle asti. Joskus lapsivesikalvo hajoaa tässä vaiheessa, joskus se puolestaan pysyy ehjänä ja täytyy puhkaista erikseen.

Leikkaava lääkäri laittaa leikkaushaavan kautta käden äidin kohdun sisälle, ja lähtee nostamaan vauvaa tarjoutuva osa edellä ylös – useimmiten tarjolla on joko pää tai peppu, muuten vauvaa pitää kääntää vielä kohdussa. Kun tarjoutuva osa on saatu kohdistettua oikein, kohtua painetaan varsin voimallisesti sen yläosasta, jotta lapsi lähtee syntymään.

”Kohdun solaosa, jonka kautta sektiolapsi syntyy, ei ole lapsen päätä isompi, ja isommaksi sitä ei voi leikata, sillä solaosan molemmilla sivuilla kulkevat isot verisuonet. Sektiosynnytys on monella tapaa samanlainen kuin alatiesynnytys, ei missään nimessä helppo tai kivuton vaihtoehto”, Sariola huomauttaa.

Äiti ommellaan kerros kerrokselta

Kun lapsi on saatu syntymään, hänet kuivataan, veren annetaan sykkiä napanuorasta lapseen ja sitten napanuora suljetaan klipsillä. Istukka on edelleen syntymättä. Kohdun supistelemista varmistetaan oksitosiinin kerta-annoksella verisuoneen ja istukka saadaan syntymään hennosti napanuorasta vetäen. Kohtu nostetaan haavan kautta vatsanpeitteiden päälle, sen sisäpinta kuivataan liinalla ja sitten alkaa ompelu.

Ensimmäisenä ommellaan varovasti kohtu itsestään sulavalla langalla. Kohdun seinämä jää tukevaksi ja sen sisälimakalvon läpi ei tehdä pistoja. Vatsaontelon sisäpuoli kuivataan, sillä sinne on sektion aikana mennyt verta ja lapsivettä. Myös vatsakalvo ommellaan kiinni. Vatsalihakset saavat kasvaa itsekseen takaisin toisiinsa kiinni. Lihasten päällä oleva kovakalvo ommellaan poikittain, varsin tiukasti. Viimeisenä suljetaan iho: viilletyt puolet kohdistetaan mahdollisimman tarkasti toisiaan vasten ja ommel tehdään tavallisimmin ihon alle itsestään sulavalla ompeleella. Sulamattomia tikkejä tai metallisia hakasia käytetään enää vain aniharvoin.

Leikkauksen jälkeen tarkastetaan, että kohtu on pysynyt supistuneena vatsanpeitteiden päältä painaen. Haavan päälle asetellaan steriili side, jonka täytyy antaa olla paikoillaan ainakin vuorokauden ajan.

Tukihenkilö auttaa – sairaalassa ja kotona

Samanaikaisesti kun äitiä ommellaan, lapsi tarkastetaan. Äiti saa yleensä tässä vaiheessa nähdä lapsen, mutta harvoin pystyy pitämään häntä ihokontaktissa vielä tällöin – sen sijaan se tehtävä annetaan puolisolle tai tukihenkilölle. Jos äiti on synnyttämässä yksin, kätilö pitelee vauvaa.

Kun leikkaushaava on suljettu, äiti, lapsi ja mahdollinen tukihenkilö viettävät heräämössä noin kaksi tuntia. Sinä aikana äidin vointia tarkkaillaan komplikaatioiden varalta. Äiti saa tipan kautta tarvittaessa lisää lääkettä kohdun supistamiseksi. Kohdun supistumista edelleen seurataan vatsapeitteiden päältä painaen, mikä voi tuntua kipeältä.

Kun tarkkailuaika heräämössä on ohi, äiti viedään sängyllä synnytysvuodeosastolle: hänen tulee välttää sängystä nousemista ainakin seuraavan 12 tunnin ajan. Leikkauspäivän illalla saattaa siis jo päästä omin jaloin vessaan, ja siinä vaiheessa myös katetri otetaan pois.

Tämän jälkeen sektioitu äiti viettää sairaalassa yleensä 3–5 päivää, jonka jälkeen hän pääsee kotiutumaan vauvan kanssa. Alkaa yhteisen elämän opettelu – mutta hyvin rauhallisesti. Toipuminen sektiosta kestää tavanomaisesti ainakin 4–5 viikkoa. Tänä aikana puolison tai tukihenkilön apu on täysin välttämätöntä, sillä äidin liikkuminen on aluksi vaikeaa ja hän ei saa nostaa mitään vauvaa painavampaa.

Kivusta huolimatta on kuitenkin suotavaa lähteä varsin pian liikkeelle, jotta esimerkiksi verisuonitukoksilta vältytään. Liikkumista ja sen myötä toipumista tuetaan oikein suunnitellulla kipulääkityksellä.

Mitä mieltä olet artikkelista?  

Edellinen artikkeliSuunniteltu keisarileikkaus eli elektiivinen sektio
Seuraava artikkeliKahdeksan nukkujatyyppiä – tunnistatko oman lapsesi?
JAA