Raskauden oireet ja vaivat ovat hyvin yksilöllisiä. Yleensä lehtien palstoilta saa lukea hehkutusta raskausajan onnesta ja ihanasta olosta. Nyt on kuitenkin luvassa vertaistukea niille, joille raskaus on ollut kaikkea muuta kuin hehkeää aikaa! Lue äitien kertomukset raskauden nurjasta puolesta.

Viimeksi päivitetty 1.6.2015

”Kauheaa sumua”

”Mulle raskausaika ei ollut mitään ihanaa aikaa”, nimimerkillä Margeliini kirjoittava äiti kertoo.

Margeliini nautti odotusaikana kauniista pyöreästä vatsasta, ihanista pikkuisista potkuista – jotka kylläkin loppuvaiheessa tuntuivat jo aika kipeiltä – sekä siitä, kun ultrassa pääsi kurkistamaan pienen elämää. Mikään muu raskaudessa ei kuitenkaan tuntunut hyvältä.

”Alku, eli ensimmäiset kolme kuukautta meni kauheessa sumussa, kun olin niin väsynyt ja pahoinvoiva. Tuntui niin kuin olisi ennemminkin elänyt jonku sairauden kanssa kuin raskauden”, Margeliini tunnustaa, vaikka kirjoittaakin, että on hienoa huomata jälkikäteen, miten piinaavasta yhdeksästä kuukaudesta selvisi.

”Toinen kolmannes oli ihan siedettävä, vaikka joka asia kiukutti ihan kamalasti ja äitiysvaatteita oli vaikeaa löytää. Loppu olikin sitten taas yhtä tuskaa, kun selkä tuli töissä kipeeksi ja jouduin jäämään jo ennen äippäloman alkua pois. Närästys, suonenveto, turvotus, kauhee pissahätä koko ajan, supistelut… mitähän niitä vielä oli? En ollut missään elämäni parhaassa kunnossa.”

”Raskaana on ihan oikea sana kuvailemaan sitä, miltä silloin tuntui”, Margeliini toteaa.

Lue myös: Vain odottaja tietää… nämä 18 asiaa selviävät raskauden salaklubissa

”Pahoinvointi ja mielialanvaihtelut alkoivat heti”

Dominon alkuraskaus meni nukkuessa. Hän kertoo, ettei jaksanut tehdä oikeastaan mitään. Domino jaksoi juuri ja juuri käydä töissä, mutta muu aika meni nukkuessa.

”Välissä heräsin syömään ja jatkoin unia, että jaksoi aamulla nousta töihin. Onneksi odotan ensimmäistä”, hän kirjoittaa.

”Pahoinvointi alkoi heti, jos ei syönyt tietyin väliajoin jotain pientä. Aamulla oli pakko saada jotain, ennen kuin nousi ylös tai muuten saikin halailla vessanpönttöä.”

Myös mielialat ovat vaihdelleet raskauden alusta alkaen laidasta laitaan.

”Saatoin olla itse aurinko ja hetkessä räjähtää ja naama meni nurinpäin ja toisin päin.
Nyt onneksi helpottaa jo pikkasen. Pahoitin ja vieläkin pahoitan mieleni tosi pienestä asiasta ja itku pääsee. En pahemmin itkeskellyt ennen raskautta ja nyt se onkin sitten ollu melkeenpä joka päivästä”, hän kertoo.

Myöskään Iiii-saaa ei välttynyt raskausajan mielialanvaihteluilta:

”Toinen raskaus oli henkisesti pirun vaikea. Tunsin itseni rumaksi, tyhmäksi ja milloin miksikin. Ärsyynnyin helposti ja halusin olla yksin. Liikuin päivässä 30 min – 1 h spinningpyörällä ja kävin uimassa, sain 34 kg painoa ja raskaus meni vielä yli viikon lasketun ajan”, Iiii-saa manaa.

Lue myös: Tunteiden vietävänä

Raskaus ei ole sairaus – mutta siltä se joskus tuntuu

M-annika meinasi raskausaikana laittaa kattilan mikroon ja lähteä töihin ilman sukkia. Niin paljon häntä väsytti.

”Ja hampaiden pesusta täytyi melkein kirjottaa lappu otsaan. Ravintola-ala, 12 tuntiset työpäivät, hyppiminen aamusta iltavuoroon ja välillä päivässä, kun teki molemmat vuorot, niin tuntui, että taidanpa mennä kaappiin, enkä tule ulos, ennen kuin oon synnyttänyt”, m-annika kirjoittaa.

”Niin, ja se oksetus”, hän jatkaa. ”Viikolle 11 asti pidättelin oksennusta koko hereilläoloajan, se mitään aamupahoinvointia ollu. Kokoaikapahoinvointia. Kahden päivän vapaat vietin maaten sohvalla liikkumatta, ettei tulis oksennus.”

Puolen välin tienoilla m-annikan työpaikalla oli erityisen kiireistä, ja työvoimapula vaivasi. M-annika teki entistä enemmän töitä. Se aiheutti kovia supistuksia, vatsakipuja ja stressiä. Mutta saiko m-annika sairaslomaa?

Lue myös: Kamalimmat, ärsyttävimmät ja ällöttävimmät raskausoireet

”Eheei, raskaus ei ole sairaus, sanoi työnantaja.”

”Siinäpä sitten tuli kilojakin lisää ja kyllähän ne ihmiset kokivat aiheekseen sen myös kertoa minulle. Vittu, kattokaapas omia takapuolianne ja tulkaa sitten arvostelemaan”, m-annika kiroaa.

”Neljän viimeisen viikon aikana närästi, ummetti, turvotti, sattui, hiki valui, ja elämä kävi tylsäksi odotellessa synnytystä”, hän tiivistää raskauden lopun.

Masu asukki on rakas, toivottu ja ihana! Mutta äiti alkaa olla vittumainen ja lihava”, Jenbel runoileekin osuvasti.

Hehkuitko sinä vauvaonnea raskausaikana, vai oliko raskausaika sinullekin vähemmän hehkeää aikaa?

Lue kaikki tarinat ja osallistu keskusteluun: Äidit kertovat – tällaista raskaana oleminen oikeasti on!

Mitä mieltä olet artikkelista?