Viimeksi päivitetty 27.3.2026
Anitta Stuart muistaa vuosien takaa hetken, kun hänelle soitettiin viimeisimmän koeputkihedelmöityshoidon tuloksista. Hän istui milanolaisen taksin takapenkillä matkalla lentokentälle, kun kuuli, ettei yksikään munasolu ollut hedelmöittynyt hoidon tuloksena. Takana oli jo useita IVF-hoitoja, ensin ex-aviomiehen kanssa ja sittemmin uuden puolison kanssa.
”Sitä, että jää lapsettomaksi, on hyvin vaikea ymmärtää. Sitä ei vain tahdo uskoa. Mutta siellä taksissa itkiessäni jotenkin tiesin, että tämä oli tässä. Olin silloin 43-vuotias”, Stuart kertoo.
Kipu lapsettomuudesta on seurannut Stuartia koko elämän. Kun ystävät alkoivat alle 30-vuotiaina saada lapsia, hän uskoi vakaasti oman vuoronsa tulevan vain myöhemmin. Niin ei kuitenkaan käynyt.
”Lapsettomuus ja lapsenlapsettomuus ovat asioita, joiden kanssa oppii ajan mittaan elämään. Kipu ei kuitenkaan katoa koskaan – se tulee mukana hautaan asti.”
Lapsenlapsettomuus on pahinta äitienpäivänä
Stuart asui Lontoossa suomalaisten ystävien eläessä pikkulapsiarkea, jolloin lapsiperheiden onni ei iskenyt kasvoja vasten yhtä pahasti. Kun Stuart muutti takaisin Suomeen, lapset olivat jo kasvaneet sen verran, ettei ystävien arki enää pyörinyt samalla tavalla heidän ympärillään. Lastenlasten kanssa on kuitenkin toisin.
”Se nostaa pintaan vanhat tunteet siitä, että jään jostain paitsi. Totta kai itsekin kysyn, mitä ystävien lapsenlapsille kuuluu, mutta koko iltaa en jaksa siitä keskustella. Toisaalta pahempaa olisi, jos puheenaihetta välteltäisiin täysin.”
Tietyissä asioissa Stuart on kuitenkin oppinut suojelemaan itseään: hän pitää sosiaalisen median tilit kiinni huhtikuun puolivälistä toukokuun loppuun saakka. Hän tietää myös muita samassa tilanteessa olevia, jotka toimivat samoin.
”Kun avaat somen, sieltä tulee kolmen sukupolven kuvat ja videot äitienpäivistä ja valmistujaisista. Jos menet tykkäämään jostain kuvasta, algoritmi alkaa syöttää samanlaista sisältöä lisää. Some on siinä mielessä tosi julma, ilman sitä tämä kaikki ei lävähtäisi kasvoille joka puolelta niin paljon.”
Joskus myös joulu tuntui Stuartille raskaalta, mutta sittemmin hän on oppinut, ettei median joulukuvasto vastaa perheiden todellista joulunviettoa.
Artikkeli jatkuu
Ei katkeruudelle
Lapsettomuus – ja varsinkin lapsenlapsettomuus – ovat asioita, joista ei Stuartin mielestä puhuta läheskään tarpeeksi.
”Usein mediassa kerrotaan tarinoita sellaisista lapsettomista, jotka ovat lopulta saaneet lapsen joko hoitojen tai adoption kautta. Heistä, jotka eivät yrityksistä huolimatta saa lasta, ei puhuta missään. Ihmiset haluavat lukea optimistisia juttuja, joissa on onnellinen loppu.”
Stuart ei kuitenkaan tunne katkeruutta muiden lapsihaaveiden toteutumisesta. Hänellä on kokemusta lapsettomien vertaistukiryhmistä, joiden ilmapiiriä väritti katkeruus.
”Sehän vain ruokkii sitä fiilistä entisestään! Olen itse aina ollut iloinen muiden lapsista ja lapsenlapsista, vaikka oma tilanne onkin surettanut. Enhän minä nyt halua kenenkään olevan onneton.”
Onnellista elämää surusta huolimatta
Lapsettomuuden käsittelyssä Stuartia on auttanut vapaaehtoistyö: hän on mm. ollut mukana Mannerheimin Lastensuojeluliiton perhekummina sekä hoitanut vauvoja ensikodissa.
”Joku joskus ihmetteli, miten voin tehdä sellaista. Mutta se on parasta terapiaa – kun autat muita, autat myös itseäsi. Olen myös varamummi yhdelle viisikuukautiselle pojalle, jonka kasvua on ilo seurata. En kuitenkaan koe, että minulla on lapsenlapsi, vaikka hänen elämässään mukana olenkin.”
Vaikka lapsenlapsettomuus sattuu, Stuart kokee elämässään olevan paljon kiitollisuuden aiheita. Iloa elämään tuovat puoliso, koirat, ystävät sekä koti järven ja metsän välissä.
”Olen joskus miettinyt, että ehkä tämän kaiken tarkoituksena on se, että minulla olisi enemmän energiaa olla ystävieni elämässä. Koen lopulta kuitenkin olevani onnellisten tähtien alla syntynyt sunnuntailapsi.
Stuartin kokemuksista syntyi myös kirja, Näkymätön onnellisuus, jossa hän kertoo tarinansa tahattomasti lapsettomana. Kirja avaa Stuartin ajatuksia siitä, kuinka onnellisen ja täyden elämän voi elää myös ilman lapsihaaveen toteutumista.
”Kun keskittyy hyviin asioihin, sitä tajuaa, että onnellisuus on pienistä asioista kiinni.”
