Äidinrakkaus ei ehkä iskekään kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaan kasvaa yhtä matkaa lapsen kanssa. Muun muassa sen on äitiys opettanut Susamurulle, jonka pitkä lapsettomuus päättyi tuplaonneen.

Viimeksi päivitetty 10.5.2023

Tätä kaikkea on äitiys opettanut:



Kun pitkän odotuksen odottamisen ja lapsettomuusdiagnoosin jälkeen yllättäen kaksi viivaa piirtyy testiin, voit itkeä ja nauraa vessan lattialla puolikin tuntia.

Kun syntymän hetkellä odotat jännittyneenä valtavan äidinrakkauden täyttävän itsesi ensimmäistä lastasi kohtaan ja saatkin huomata rakkauden kasvavan pikkuhiljaa yhtä matkaa lapsesi kasvaessa.

Kun kaksivuotiaan syömään saaminen tuo jatkuvia haasteita eteesi, opit, että makkarakeittoa voi syödä ketsupin kanssa.

Kun lapsesi uteliaisuuttaan ja kokemattomuuttaan (ja pitkänkin kokemuksen jälkeen) kolhii itseään päivittäin, huomaat yhden mustelman päivässä olevan hyvä saldo.

Kun olet läpi yön palauttanut 1,5-vuotiasta takaisin omaan sänkyynsä ja aamulla ruuvaat ensitöiksesi makuuhuoneen kahvaa toiseen asentoon ja samainen hermojen kiristäjä tulee luoksesi koiranruokakupin kanssa, silmät säihkyen sanoen ”Chi uokaa”, pystyt unohtamaan ärsytyksen sillä sekunnilla, koska iloitset lapsen puheenkehityksestä. ”Joo, mennään laittamaan Chilille ruokaa.”

Kun kaksivuotiaan syömään saaminen tuo jatkuvia haasteita eteesi, opit, että makkarakeittoa voi syödä ketsupin kanssa.

Kun näet ensimmäisessä ultrassa kasvattavasi kahta lasta vatsassasi, huomaat eläväsi kahden viikon jaksoissa, kaikki ympärillä oleva voi pysähtyä yhden lääkärikäynnin ajaksi, jonka jälkeen huokaiset kerran ja pidätät hengitystä taas seuraavat kaksi viikkoa.

Kun luulit olevasi vahva ja huomaat itkeväsi lattialla kolme yhtä itkuista lasta seuranasi, osaat vihdoin myöntää omien voimien rajallisuuden ja pyytää apua. 

Kun saat tiristettyä ensimmäiset paksut kullankeltaiset maitotipat 1 ml ruiskuun juuri syntyneille kaksostytöille, jotka painavat yhteensä 2,5 kg, itket onnesta näiden pienten tippojen vuoksi.

Kun pienet tytöt pääsevät 50 sairaalapäivän jälkeen kotiin, opit muistamaan siitä hetkestä ikuisesti enosi syntymäpäivän.

Kun luulit olevasi vahva ja huomaat itkeväsi lattialla kolme yhtä itkuista lasta seuranasi, osaat vihdoin myöntää omien voimien rajallisuuden ja pyytää apua.

Kun kodistanne löytyy täitä, huomaat ettet ole moksiskaan, vaan ongelma hoidetaan kylmän rauhallisesti ilman turhaa ahdistumista, koska ne ovat vain täitä eikä mitään sen ihmeellisempää.

Kun opit tuntemaan armollisuutta itseäsi kohtaan, teet parhaasi ja se riittää ja enemmänkin.

Kun itkuisten kuukausien keskellä ymmärrät yhdistää yhden kipuja aiheuttavan tekijän ja pystyt puuttumaan siihen ja muutos toimii ja itku vähenee, tunnet valtavaa ylpeyttä ja tunnetta, että teet jotain ainakin oikein.

Kun opit tuntemaan armollisuutta itseäsi kohtaan, teet parhaasi ja se riittää ja enemmänkin.

Kun vihdoin käänteentekevä apu saadaan ja huomaat tyttäriesi itkun alta paljastuvan iloisia ja uteliaita lapsia, pystyt olemaan vihdoin kiitollinen rakkaasta ja raskaasta kuluneesta vuodesta, joka kasvatti sinua kaikilla mahdollisilla tavoilla vielä vahvemmaksi.

Tietoa kirjoittajasta

Äitienpäivän kunniaksi Vau.fi:ssä järjestettiin taannoin kirjoituskilpailu, jonka teemana oli Mitä äitiys on opettanut minulle. Sivuston raati valitsi voittajaksi yksimielisesti Susamurun kirjoituksen.

Mitä mieltä olet artikkelista?