Naisen kontolle jää väistämättä synnytyksen fyysinen puoli, mutta onko miehestä iloa synnytyssalissa? Tätä pohditaan foorumilla.

Julkaistu 1.11.2018

Nykyisin suurin osa isistä on mukana lapsensa synnytyksessä. Monille lasta odottaville pariskunnille isän läsnäolo synnytyssalissa onkin itsestäänselvyys. Nainen toki joutuu suoriutumaan synnytyksen fyysisestä puolesta, mutta puolison mukana olo tarkoittaa äidille usein henkistä tukea ja myös käytännön apua. Mutta jälkikäteen ajateltuna – oliko miehestä iloa synnytyssalissa? Tätä kyselee nimimerkki Vargynja foorumilla:

”Miten te koitte miehen läsnäolon synnytyksessä, jos hän oli paikalla? Tai muun tukijan? Oliko hänestä hyötyä? Itsestäni oli ensisynnyttäjänä ihan mukava että oli henkisenä tukena. Ja seuranakin, kun avautumisvaihe kesti aika pitkään. Käytännön apuakin oli, kun hän painoi/hieroi alaselkääni supistaessa, mikä helpotti kipua.”

”Jaksoin, koska mies osasi tsempata”

Miitulle mies oli koko rupeaman tärkein tuki ja apu. Kahden lapsen äiti turvautui mieheensä molemmissa synnytyksissään:

”Hän oli jo esikoisen aikaan mun mukana sairaalassa koko käynnistyksen ajan.
Nyt kuopuksen synnytyksessä, kun koin hetkeksi uskoni pettäneen aivan kaikkiin, jaksoin koska mun mies osasi tsempata! Ja piti mun puolia myös silloin kun itse en saanut sanaa suustani. Hän oli siis perehtynyt mun synnytystoivelistaan ja tiesi mitä toivon.”

Yhteinen kokemus lähensi

Myös nimimerkki Kohta3 kokee, että puolison läsnäolo synnytyksessä oli mitä tärkein asia. Henkisen tuen ohella miehen mukana olo merkitsi myös lähentymistä pariskuntana.

”En olisi selvinnyt ilman miestäni. Henkinen tuki ja kädestä pitäminen (mies epäili että kaikki käden luut murtui…) oli tärkeää. Lisäksi mies sai kokea tehneensä oikeasti jotain ja olleensa avuksi. Yhteinen, aika raju kokemus lähensi ja sinetöi meidät perheeksi.”

”En kaivannut miestä synnytyksen aikana”

Kaikille miehen läsnäolo synnytyksessä ei ole merkityksellinen seikka. Kaari oli synnytyssalissa pääasiassa ilman miestään eikä kokenut, että jotain olisi puuttunut:

”Mies ei päässyt mukaan synnytykseen kuin vasta ponnistusvaiheen ollessa jo menossa, enkä kyllä häntä kaivannutkaan koko synnytyksen aikana ennen sitä kun hän pystyi saapumaan paikalle, mutta olihan se ihan ok kun oli paikalla siinä loppurutistuksessa ja näki lapsemme syntyvän.”

”Synnyttäminen on naisten hommaa”

Lambi puolestaan valitsi tietoisesti synnyttää kuudennen lapsensa ilman miestään – ja on päätökseensä tyytyväinen. Muissa synnytyksissä mies oli paikalla, mutta kuudennella kerralla pariskunta sopi toisenlaisen järjestelyn:

”Pyysin mukaan hyvän ystävän, joka on myös sairaanhoitaja ja akupunktio-osaaja. Mies vei meidät sairaalaan ja läksi itse tämän doulani miehen luo. No me synnytettiin mahtavalla naisenergialla, ystävä hieroi selän akupisteitä ja vitsailtiin luppoaika. Täytyy sanoa etten enää miestä saliin päästäisi, itsellä se jotenkin häiritsi keskittymistä ja rentoutta. Tämä kaikella rakkaudella, kyllä se vaan on naisten hommaa tuo synnyttäminen. Semmonen kokeneiden naisten alkukantainen synnytyspiiri voisi olla melkoinen kokemus”, lambi pohtii.

Oliko sinulla syntyvän lapsen isä mukana synnytyksessä? Koitko että hänestä oli apua tai hyötyä synnytyksessä? Ota osaa keskusteluun foorumilla: Oliko miehestä iloa

Mitä mieltä olet artikkelista?