Monet puhuvat jo syksystä, vaikka elokuu on vielä kesäkuukausi. Takerrun siihen kuin hukkuva oljenkorteen: Älä mene, ihana kesä!

Julkaistu 7.8.2018   -   Päivitetty 10.8.2018

Olen kesäihminen henkeen ja vereen. Mikään ei ole ihanampaa kuin lämpö ja aurinko, valoisat illat ja lempeät aamut. Kesällä herään eloon ja nautin jokaisesta päivästä aivan eri tavalla kuin marra- tai vaikka tammikuussa.

Vaikka koulut pian alkavatkin, elokuu lasketaan vielä kesäkuukaudeksi. Ja sitä se näyttää olevan tänä vuonna myös kelien puolesta: Kymmenen päivän sääennuste ei lupaa ainakaan tänne Turun seudulle yhtään alle 20 lämpöasteen päivää.

Elokuu on kuukausien sunnuntai

Monien puheissa syksy silti esiintyy jo tiheään. Ja vaikka itse tarraan vielä kiinni kesään, on minunkin myönnettävä, että kyllähän tässä loppusuoralla aletaan kohta olla.

Siinä missä toukokuu on kuukausien perjantai – se ihana hetki, kun kaikki mahtava on vielä edessäpäin – elokuu on kuukausien sunnuntai: se aika, jolloin katse kääntyy väkisinkin lähestyvään maanantaihin, siis syksyyn, ja mieleen hiipii hienoinen alakulo ja ahdistus ihanan ajanjakson päättymisestä.

Näistä en luovu

Kalenterin mukaan kesää on kuitenkin jäljellä vielä kolme viikkoa. Sää toivottavasti pysyy kesäisenä ainakin saman ajan, toivottavasti pidempäänkin. Vielä siis ehtii ottamaan lämpimästä vuodenajasta kaiken irti. Teenkin nyt katsauksen arkipäiväisiin asioihin, joista olemme nauttineet lasten kanssa tänä kesänä ja joista emme aio luopua ihan vielä.

1. Leikkipuistoretket

Toki leikkipuistoon pääsee vaikka keskellä talvea, mutta näin aikuisen näkökulmasta siellä on aika paljon mukavampi paistatella päivää näin kesäaikaan. Ja mikä parasta, ennen puistoilua ei tarvitse käydä pukemistaistelua taaperon kanssa. Eväät mukaan ja menoksi!

Pian aika, jolloin leikkipuistossa voi painella pelkät sukat jalassa, on auttamattomasti ohi.

2. Piharuokailut

Lapsia ei tarvitse houkutella ruokapöytään, kun pöydän kattaa ulos. Jostain syystä ruoka maistuu aina paremmin pihalla. Jos ei jaksa roudata kaikkia patoja ja kattiloita ulos, sinne viedä vaikka  pelkän välipalan. Jälkiruoka löytyy oman maan marjapensaista.

Myös yksityiset ruokahetket kesäillassa lasten uniajan jälkeen ovat olleet mahtavia.

3. Leppoisat kävelyt

Eikö ole ihanaa, kun ei tarvitse kahlata loskassa ja sohjossa? Kesällä saatamme käydä useamman kerran päivässä leppoisilla pikku kävelyillä, jotka päätyvät joskus läheisen metsän mustikka-apajille, joskus vaikkapa matonpesupaikkaa ihmettelemään. Matkalla voi poimia kukkia tai keräillä kiviä ja käpyjä. Kuopuskin voi konttailla välillä maassa ihan sisävaatteissaan.

4. Jäätelövälipalat

Hieman on karannut käsistä tämä jäätelön mussutus, ainakin kahdella vanhimmalla lapsella ja minulla. Tämän kesän hullut helteen eivät ole ainakaan hillinneet himojamme. Jäätelö on onnistuneesti korvannut ”jokusen” välipalan ja mahdollisesti pari lounastakin. Minulla on tästä hivenen syyllinen olo, mutta toisaalta: Harvoinpa meillä syödään jäätelöä kesäkauden ulkopuolella. Ei se maistu samalta lokakuun sateessa tai tammikuun pakkasilla. Joten ehkä hiljennän omatuntoni kolkutuksen ja syön tutun iltapalan: suklaatuutin.

5. Vähissä vaatteissa hiihtely

Taapero on hengaillut alastonna varmastikin 90 prosenttia siitä ajasta, jonka olemme kesällä viettäneet kotona. Hänellä ei kerta kaikkiaan pysy vaatteet päällä. Vähintäänkin housut lähtevät jalasta keskimäärin vartin sisällä niiden pukemisesta, ja yleensä paitakin lentää jonnekin huoneen nurkkaan tai pihalla perunamaan laitaan. Me muut emme aivan yhtä radikaaleja ole, mutta enpä ole minäkään pukenut pitkiä vaatteita tai sukkia arviolta kahteen kuukauteen. Ja aion vältellä niiden pukemista vastakin niin kauan kuin vain voin. Kyllä sitä sitten taas ehtii verhoutua vaikka kuinka moneen vaatekerrokseen, kun syysmyrskyt ja talvipakkaset saapuvat. Sitten voi vain kaiholla muistella tätä aikaa, kun paljaita varpaita ei palellut edes iltayhdeksältä, ja kun alaston lapsi kirmasi pitkin pihaa taaperokiharat hulmuten.

Myös kuopus on viihtynyt alastomana tänä kesänä.

Mitä arkisia kesäjuttuja sinä jäät kaipaamaan, kun syksy taas saapuu? Kerro se foorumilla: Mitä jäät kaipaamaan, kun kesä päättyy?

Kuka siellä?
Uusperhesadun takana on – kukapa muukaan kuin – uusperheellinen Satu. Sadun lisäksi perheeseen kuuluu neljä lasta, aviomies ja jättikani nimeltä Osku Palomies. Blogissa kurkistetaan uusperheen elämään ja pohditaan vanhemmuuden moninaisia teemoja. Tsekkaa myös instagramista @uusperhesatu

Lisää Uusperhesatulta:

Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:

Mitä mieltä olet artikkelista?