Nuotiolla paistuva makkara, termoskahvi, lasten kaikuva kikatus, puiden lomasta siivilöityvä auringonpaiste. Idyllinen retki metsän siimekseen on perheemme laatuaikaa.

Viimeksi päivitetty 25.5.2020

Teimme viime syksynä mainion löydön lähimetsästä: laavu tulisijoineen vain parin kilometrin päässä meiltä! Moisen retkipaikan olemassaolo oli mennyt minulta ohi, vaikka olen asunut täällä lapsuuteni lisäksi viimeiset seitsemän vuotta.

Löytö oli metsäretkiä rakastaville lapsille paras mahdollinen – ja toki meille aikuisille myös. Retkille oli nyt selkeä määränpää, jossa saattoi paistaa makkaraa tai vaikka grillata vaahtokarkkeja, ja laavulta löytyvän pöydän ääreen voi halutessaan kattaa runsaammankin aterian.

Krokotiileja vilisevällä joella

Teimme tämän kevään ensimmäisen laavuretken viime perjantaina koko perheen voimin. Pakkasimme reppuun sämpylät, makkarat, mehut, kahvit ja läjän omenaviipaleita ja suuntasimme metsään.

 

Isot lapset juoksivat edellä ja leikkivät olevansa milloin krokotiileja vilisevällä joella, milloin viidakossa. Kuopus keikkui selässäni kantoliinassa, ja taapero piti perää isänsä kanssa.

Ah, niin idyllistä

Perillä mies ryhtyi makkaranpaistopuuhiin ja minä nautin termoskahviani  ltapäiväauringossa. Lapset leikkivät, vauva mölisi tyytyväisenä. Oli ah, niin idyllistä! Lapsetkaan eivät nurisseet eivätkä tapelleet juuri mistään. Ainut kriisinpoikanen tuli, kun kuusivuotiaan makkara ei meinannut poksahtaa paistuessaan.

Metsäretki on siitä kiva konsepti, että se on helppo toteuttaa kaikkien neljän lapsen kanssa.

Se on jännä, miten kaikki maistuu ulkona paremmalta. En ole normaalisti suuri makkaran ystävä, mutta retkipaikalla tulisijan lämmössä raikkaassa huhtikuun säässä sekin maistui. Vauvalle lämmitimme lautasella ritilän päällä purkillisen sosetta, mikä upposi pieneen vatsaan ennätysnopeasti.

Yö laavulla?

Paluumatkalla laitoin miehen kantamaan vauvaa kantoliinassa ja otin taaperon omaan selkääni toisella liinalla. Isot lapset kävelivät tietysti itse – valittamatta kertaakaan matkan pituudesta tai kyselemättä, milloin oikein ollaan perillä.

Meillä oli oikein ihana parituntinen metsän siimeksessä. Taapero olisi halunnut lähteä heti uudelle “vetkelle” syömään “makkavaa”, ja isosisaruksensakin kyselivät, milloin mennään taas. Pian, lupasin – enkä livauttanut valkoista valhetta. Pohdimme jopa, voisimmeko viettää kesällä kokonaisen yön laavulla.

Taapero nautti täysin siemauksin metsässä olostamme. Retkeä muistellaan hänen toimestaan edelleen.

Makkarat messiin ja menoksi!

Metsäretki on perheaikaa parhaimmillaan. Se onnistuu ilman laavua ja tulisijaakin, mutta ne tuovat oman tunnelmansa metsässä samoiluun. Kannattaakin selvittää, löytyykö omalta asuinpaikkakunnalta lähilaavua. Sitten vain termariin, makkarit messiin ja menoksi!

Onko metsäretki teille tuttu konsepti? Millä tavoin te vietätte perheaikaa? Tule kertomaan se foorumille Miten te vietätte perheaikaa? -ketjussa!

Kuka siellä?
Uusperhesadun takana on – kukapa muukaan kuin – uusperheellinen Satu. Sadun lisäksi perheeseen kuuluu neljä lasta, aviomies ja jättikani nimeltä Osku Palomies. Blogissa kurkistetaan uusperheen elämään ja pohditaan vanhemmuuden moninaisia teemoja. Tsekkaa myös instagramista @uusperhesatu

Lisää Uusperhesatulta:

Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:

 

Mitä mieltä olet artikkelista?