Viimeksi päivitetty 13.10.2025
THL:n mukaan jo yli viidennes lapsista syntyy Suomessa sektiolla. Osalle synnyttäjistä sektio voi kuitenkin tuntua pelottavalta ajatukselta senkin vuoksi, että leikkauksesta toipuminen on erilaista kuin alatiesynnytyksestä.
”Usein ajatellaan, että sektiosta toipuminen olisi jotenkin todella hankalaa ja kestäisi pidempään kuin alatiesynnytyksessä”, äitiys- ja lantionpohjan fysioterapeutti Jenni Toivonen kertoo.
”Alkuun voidaankin tarvita kipulääkitystä, mutta samalla lailla kipuja voi olla myös alatiesynnytyksen jälkeen. Silläkin on merkitystä, onko kyseessä ollut etukäteen suunniteltu sektio vai onko lasta yritetty synnyttää ensin alateitse. Päivystysluontoisissa sektioissa kuntoutuminen saattaa kestää pidempään kuin suunnitelluissa sektioissa.”
Toivonen muistuttaa, että aivan kuten missä tahansa leikkauksessa, myös sektiossa synnyttäjän hyvä toimintakyky ja kunto edistävät toipumista.
Liikunta tukee sektiosta toipumista
Yksi yleisimmistä harhaluuloista on Toivosen mukaan se, ettei sektion toipumisprosessissa tarvitsisi huomioida lantionpohjalihaksia.
”Raskaushan jo itsessään kuormittaa lantionpohjaa, eli lantionpohjatreeniä tarvitaan joka tapauksessa – ei ainoastaan alatiesynnytyksen jälkeen. Kevyttä lantionpohjan aktivointia voi tehdä jo sairaalassa ennen kotiutumista.”
”Ylipäätään sektion jälkeen olisi hyvä lähteä mahdollisimman pian jollain lailla liikkeelle, riippuen toki aina voinnista.”
Toivonen kehottaa tekemään esimerkiksi erilaisia kevyitä liikkuvuus- ja kehonhuoltoharjoitteita, kuten hartioiden pyörittelyä ja rintakehän avausta. Vaunulenkkejäkin voi tehdä, mutta ensimmäisten viikkojen ajan kannattaa kuulostella, miltä haavanseudulla tuntuu – etenkin, jos työntää vaunuja kovin mäkisissä maastoissa.
”Raskaampi liikunta aloitetaan asteittain, sitä mukaa kun arven vetolujuus paranee. Mikäli haava on lähtenyt arpeutumaan hyvin, raskaamman liikunnan voi aloittaa 2–3 kuukauden päästä sektiosta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita maksimivoimaharjoittelua, vaan enemmänkin lihaskuntoharjoittelua kehonpainolla tai kevyellä vastuksella. Myös haastavampia keskivartaloliikkeitä voi tehdä.”
Kivunlievitys on tärkeässä roolissa
Toivonen muistuttaa, ettei mikään liike ole automaattisesti pahasta. Joskus liikkumista ja esimerkiksi vartalon kiertoa saatetaan varoa hieman liikaakin tikkien repeämisen pelossa. Liikettä voi kuitenkin olla eri tasoista: vartalon kierto kehonhuoltoliikkeessä on eri asia kuin vaikkapa golfissa.
”Toisaalta ymmärrän myös sen, että monet sektion kokeneet pelkäävät käyttää kehoaan leikkaushaavan repeämisen pelossa. On ihan luonnollista olla herkillä tapahtuneesta ja suojella itseään, etenkin, jos sektio ei ole ollut oma toive.”
Koska synnytystilanteessa voi tapahtua yllättäviäkin asioita, kaikkien raskaana olevien olisi hyvä tutustua sektioon toimenpiteenä jo etukäteen. Etukäteen voi miettiä myös, kuinka sektiosta toipuminen käytännössä tapahtuu: jos kotona on taaperoikäinen lapsi, on hyvä huomioida, ettei sektion jälkeen saisi nostella vauvaa painavampia asioita.
”Myös arjen ergonomiaa kannattaa pohtia, eli missä asennossa vauvaa ruokitaan ja kannetaan. Vaikka nostorajoitukset saattavat tuntua turhauttavilta, tuore haava ei kestä liian raskaita nostoja ja ponnisteluja.”
Haavanhoito-ohjeet saadaan aina synnytyssairaalasta, ja haavan arpeutumista seurataan säännöllisesti. Kipulääkkeitäkään ei Toivosen mukaan kannata vältellä.
”Jos on kovin kivulias, tulee helposti jäätyä sänkyyn, jolloin myös liikkeellelähdön kynnys nousee koko ajan korkeammaksi. Liikkuminen kuitenkin tukee sektiosta toipumista ja voi helpottaa esimerkiksi turvotusta ja kipuja.”
