Kun lapsi huutaa hädissään, eikä kukaan lohduta häntä, alkaa vauvan elimistö erittää stressihormoneja. Jottei haitallisen olotilan aiheuttama kemikaalimyrsky aiheuttaisi vahinkoa lapselle, syntyy vastareaktio. Lapsi tyynnyttää itsensä turraksi elimistönsä erittämillä endorfiineilla.
Yksin huutava lapsi ei toisin sanoen huuda itseään näännyksiin, vaan rauhoittuu elimistönsä rauhoittamisjärjestelmän avulla. Lapsen psyyke kärsii kuitenkin raskaat arvet prosessista.
Perimmäiseksi tunteeksi jää epävarmuus
”Kemiallisessa aivomyrskyssä aivoihin ei muodostu mielikuvaa siitä, mitä läheisyys on ja kuinka läheisyydestä saa lohtua. Nämä lapset ovat alttiita hyväksikäytölle ja onnettomuuksille”, ylilääkäri Jari Sinkkonen kertoo Pelastaa lapset -lehden haastattelussa.
Jos lapsi kehittyy jatkuvan paniikin ja itsensä rauhoittamisen ristitulessa, hänelle ei kehity spontaaneja suojautumiskeinoja mielipahaa vastaan. Lapsen perimmäiseksi tunteeksi jää epävarmuus elämänsä säilymisen suhteen.
Myöhemmät kokemukset hädästä, pettymyksestä ja mielipahasta ovat hyvin vaikeita käsiteltäviä, jos vauva ei ole saanut riittävästi lohtua. Vanhemmiten yksin pahaa oloaan käsitelleet lapset ovat varsin haavoittuvaisia ja taipuvaisia itsetuhoiseen käyttäytymiseen.
Teksti: Jarkko Uro
Kuva: iStockphoto
Aiheesta kirjoitti Pelastakaa lapset 3/2009.
Lue myös:
Itkevää vauvaa ei voi hemmotella pilalle