Uusien tutkimusten valossa korkea D-vitamiinipitoisuus veressä auttaa ennaltaehkäisevästi moneen vaivaan. Kansalliset suositukset pysyvät kuitenkin matalalla. Mistä kiikastaa, suomalaisten D-vitamiininsaantia tutkinut elintarviketieteiden tohtori Heli Viljakainen?

D-vitamiinin puutostila aiheuttaa luiden pehmenemistä, sillä vitamiini auttaa kalsiumin ja fosfaatin imeytymistä suolistosta. Lapsilla puutostila näkyy riisitautina ja aikuisilla osteomalasiana.

”Tiedetään, että puutoksen ehkäisyyn riittää 5 mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä. Koska luusto ei ole ainoa kohde-elin, johon D-vitamiini vaikuttaa, suosituksia on jouduttu pohtimaan tarkemmin”, Viljakainen kertoo.

Uusimmissa tutkimuksissa D-vitamiinilla on havaittu olevan vaikutusta sairauksien ennaltaehkäisyyn. Sen on todettu ehkäisevän diabetesta, sydän- ja verisuonisairauksia, MS-tautia ja syöpiä.

”D-vitamiini on välttämätön immuunivasteen kehittymiselle. Alustavien tutkimusten mukaan hyvin vitamiinista huolehtivilla perheillä on vähemmän infektiosairauksia”, Viljakainen huomauttaa.

Tutkijat epäilevät myös, että D-vitamiinin riittävällä saannilla olisi yhteys masennuksen ehkäisyyn. Tutkimuksissa on havaittu, että vakavasti masentuneiden veren D-vitamiinipitoisuudet ovat tyypillisesti hyvin alhaiset. Syy-seuraus suhdetta ei tosin ole vielä pystytty osoittamaan.

Alhaiset vitamiinisuositukset

Hyvistä tutkimustuloksista huolimatta Suomessa suositellaan ainoastaan 7,5 mikrogramman D-vitamiinisaantia päivässä. Miksi suosituksia ei nosteta korkeammiksi?

”Suosituksissa ei ole kyse varsinaisesta suosituksesta (recommended daily allowance), vaan määrällä viitataan riittävään saantiin (adequate intake). Käytännössä ei ole ollut riittävästi tietoa, että olisi voitu laatia D-vitamiinin osalta RDA eli todellinen suositus”, Viljakainen kertoo.

Tutkijat uskovat, että suositukset nousevat piakkoin, ellei mitään erityistä estettä suositusten nostamiselle ilmene.

”Suomessa vanhuksille suositellaan jo 20 mikrogrammaa päivässä. Ennen kuin suositus voidaan antaa koko aikuisväestölle, asiaa täytyy pohtia tarkasti”, Viljakainen sanoo.

Aikuisille liian vähän

Alle kolmevuotiaiden 10 mikrogramman saantisuositus on Viljakaisen mukaan hyvällä tasolla. Muiden ikäryhmien suositukset ovat kuitenkin liian niukat.

”Käytännössä yksivuotiaat saavat keskimäärin 12-13 mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä. Tällä määrällä lasten veren D-vitamiinipitoisuus saavuttaa 70-80 nmol/l. Aikuisella tällä saantitasolla verenpitoisuus on vasta 50 nmol/l”, Viljakainen sanoo.

Tutkimuksien mukaan veren D-vitamiinipitoisuuden pitäisi olla 80 nmol/l, jotta saavutettaisiin suotuisia terveysvaikutuksia.

”Tämä veren vitamiinitaso saavutetaan, jos aikuinen saa noin 20 mikrogrammaa D3-vitamiinia päivässä”, Viljakainen kertoo.

D-vitamiinipitoisuuksia rukatessa on syytä muistaa turvarajat.

”Aikuisilla turvallisena pidettävä saantitaso on 50 mikrogrammaa ja alle 10-vuotiailla lapsilla 25 mikrogrammaa päivässä. Täytyy kuitenkin muistaa, että saantitasoon on laskettu sekä ruoasta saatava vitamiinimäärä että vitamiinilisä”, Viljakainen kertoo.

D2 vai D3-vitamiini?

Kasviperäistä D2-vitamiinia on syytetty huonosta imeytymisestä ja tehottomuudesta suhteessa D3 vitamiiniin. Perinteiset lasten D-vitamiinitipat sisältävät D2-vitamiinia. Lanoliinista eli lampaanturkkirasvasta eristettyä D3-vitamiinia on useimmissa tablettimuotoisissa D-vitamiinivalmisteissa.

”D3 on ihmisille luonnollinen D-vitamiini, koska sitä muodostuu iholla. Se sitoutuu paremmin kantajaproteiiniinsa ja siksi sillä on myös pidempikestoiset vaikutukset elimistössä kuin D2-vitamiinilla”, Viljakainen kertoo.

Viljakaisen mukaan D2-vitamiinia saaneiden vauvojen D-vitamiinipitoisuudet veressä jäivät 10 nmol/l alhaisemmiksi kuin vastaavan määrän D3-vitamiinia saaneiden lasten arvot.

”D3 kilpailee samasta kantajaproteiinista D2-vitamiinin kanssa. Koska D3 on ihmiselle luontainen, kantajaproteiini suosii D3-vitamiinia, jolloin D2-vitamiini vapautuu verenkiertoon, eikä näin ollen pääse vastaavalla tavalla vaikuttamaan soluihin”, Viljakainen sanoo

On hyvin todennäköistä, että lapsi saa talvellakin D3-vitamiinia vitamiinisoidun ravinnon ja oman vitamiinituotannon kautta.

”Siksi suosittelen, että myös pienille lapsille annettaisiin D3-vitamiinitippoja”, Viljakainen sanoo.

Teksti: Jarkko Uro

Mitä mieltä olet artikkelista?  

JAA
Edellinen artikkeliYleiset bakteerilääkkeet turvallisia odottajalle
Seuraava artikkeliTeatteria vauvoille