Viimeksi päivitetty 4.1.2016
Mikrobit eivät ole pahiksia, joista pitäisi päästä eroon. Päin vastoin: nykytietämyksen mukaan lasten eristäminen mikrobeilta altistaa lapsia allergioille ja muille sairauksille.
”Altistuminen mikrobeille näyttää olevan ihmisen terveyden kannalta aivan keskeinen asia. Asian tekee monimutkaiseksi se, että osa mikrobeista on tärkeämpiä kuin toiset mikrobit”, Allergia- ja astmaliiton asiantuntijalääkäri Timo Vanto huomauttaa.
Enemmän elämää, enemmän mikrobeja
Lapselle on haastavaa toteuttaa ”mikrobien täsmäaltistusta”. Parasta siis olisi, että lapsi altistuisi mahdollisimman runsaalle mikrobikirjolle. Mitä enemmän erilaisia mikrobeja lapsi kohtaa, sitä enemmän joukossa on myös ”hyviä mikrobeja”.
Tuoreen saksalaistutkimuksen mukaan lapsien, lemmikkien ja viikoittaisten vierailijoiden määrä olivat kaikki yhteydessä talouden mikrobitasoon. Mitä enemmän taloudessa siis on elämää, sitä enemmän talon sisältä löytyy myös mikrobeita.
Pihalla erityisvaikutus
Tutkimuksessa huomattiin myös, että hyödyllisten mikrobien määrä oli suurempi silloin, kun asunto on ensimmäisessä kerroksessa tai kun asunnossa on puutarha. Suuremmat mikrobimäärät ovat puolestaan yhteydessä pienempään allergia- ja astmariskiin.
Siivoaminen ja henkilökohtainen hygienia eivät puolestaan näyttäneet vähentävän merkittävästi allergia- ja astmariskiä. Tärkeintä oli juuri kokonaisvaltainen mikrobialtistus.
”Näyttää siltä, että on tärkeää altistua tietyille hyödyllisille bakteereille. Sen jälkeen, kun on altistunut, ei ole niin tärkeää että peseekö kätensä vai ei – altistuminen on jo tapahtunut. Eli puutarhaan maata möyrimään, mutta jos sen jälkeen äiti käskee pesemään kädet se ei enää haittaa eikä estä puutarhan positiivisia vaikutuksia”, Vanto päättelee saksalaistutkimuksen pohjalta.
Olemme sisällä istuva nettikansa
Istumme kotona ja kun käymme piipahtamassa ulkotiloissa, pesemme heti kätemme saippualla. Eikö tällainen toiminta ole haitallista lasten mikrobisaannin kannalta?
Allergianeuvoja Anne Vuorenmaa pitää ennen kaikkea sisällä kyhjöttämistä haitallisena allergioiden näkökulmasta.
”Lapset eivät altistu kaupungissa riittävästi mikrobeille. Kun luontoon tutustutaan lähinnä television ja netin ääressä, se ei haasta elimistöä mihinkään. Meistä on tullut sisällä istuva nettikansa”, Vuorenmaa huomauttaa.
Älä käytä käsidesiä kotona
Kotona ja kotiympäristössä majailevia mikrobeja ei myöskään kannata pelätä. Siivoamisessa ja henkilökohtaisessa hygieniassa kannattaa muista maalaisjärki.
”Kotioloissa ei kannata käyttää käsidesejä. Taloa ei myöskään pitäisi pestä vahvoilla aineilla. Allergianäkökulmasta käsien pesuakaan ei tarvitsisi joka välissä tehdä”, Vuorenmaa huomauttaa.
Likaisuutta ei ole olemassa ilman iljettävyyden tunnetta. Ajatellaan esimerkiksi multaa. Tieteellisessä mielessä puutarhamulta on puutarhamultaa myös silloin, kun se on ohuena kerroksena lapsen käsissä.
Ei ole mitään tieteellistä syytä sanoa, että käsissä oleva multa olisi likaa. Vanhempia saattaa kuitenkin juuri ällöttää lapsien käsissä oleva multa ja hiekka.
Iljettävyys ja likaisuus
Käsienpesuun liittyy vahvasti rituaalinen puhtaus.
”Kun ajatellaan, että lasten pitää pestä käsiä jatkuvasti, vaikka tieteellisestä näkökulmasta se olisi tarpeetonta, pesemiseen liittyy silloin rituaaliseen puhtauteen. Ajatellaan, että on iljettävää, kun käsiä ei pestä”, filosofian professori Timo Airaksinen huomauttaa.
Rituaalinen puhtaus pitää sisällään juuri iljettävyyden. Tieteellisestä näkökulmasta on ainoastaan mikrobeita, joilla on joko hyödyllinen tai kielteinen vaikutus ihmisen terveyteen.
Tiede ja uskonto kietoutuvat toisiinsa
Allergianäkökulma lasten mikrobialtistumisesta rikkoo nimenomaan länsimaista rituaalisen puhtauden ajatusta. Vaikka usein ajatellaan, että käsipesu ja ylipäätänsä hygieenisyys suojelee lasta taudinaiheuttajilta, tämä uskomusperuste on kuitenkin juuri rituaalisen puhtauden ylläpitämistä.
”Uskonnollisessa ajattelussa puhtaus liittyy taivaaseen. Esimerkiksi vainajat pestiin ja puettiin puhtaisiin vaatteisiin, kun heidän lähetettiin taivaaseen. Kun menee Jumalan luokse, täytyy olla puhdas. Tieteellisessä yhteiskunnassa ajatellaan tieteen kautta. Meillä rituaalinen puhtaus ja biologinen puhtaus kietoutuvat toisiinsa ja niitä on vaikea erottaa toisistaan”, Airaksinen summaa.
Puhtauskäsitykset istuvat syvässä
Ajattelemme, että toimimme tieteen mukaisesti, kun marssitamme lapset käsipesulle. Tieteen näkemys asiaan on kuitenkin muuttunut: mikrobialtistusta ei pidetä tänä päivänä huonona asiana – ennemmänkin ollaan huolissaan länsimaisen ihmisen mikrobiston köyhtymisestä.
Puhtauteen liittyviä käsityksiä on kuitenkin vaikea muuttaa, vaikka tiede neuvoisi tekemään toisin. Lasten on mentävä materiaalisen maailman taivaaseen – äidin ruokapöytään – täysin puhdistuneita ulkomaailman loasta.
