Lasten temperamenttipiirteet ovat erilaisia, ja kaikille ystävystyminen ei ole nopeaa. Miten auttaa pidättyväistä ja "tarkkailijaluonteista" lasta saamaan ystäviä?

Julkaistu 10.3.2015   -   Päivitetty 23.7.2018

Oulun yliopiston kasvatuspsykologian dosentti Eeva-Liisa Kronqvist kertoo, että kiinnostus toisten lasten seuraan syntyy varhain.

”Jo hyvin pienet vauvat ovat toisiin lapsiin suuntautuneita. Tämä näkyy esimerkiksi tilanteissa, joissa rattaissa istuvaa lasta tulee vastaan toiset lastenrattaat. Näissä tilanteissa lapset katsovat kiinteästi vastaantulevaa lasta, eivät niinkään rattaita työntävää vanhempaa.”

Empatia kehittyy toisen ikävuoden aikana

Kronqvistin mukaan jo 1,5–2-vuotiaat lapset ymmärtävät toisten pyrkimyksiä ja heillä on kykyä empatiaan. Ei olekaan tavatonta nähdä parivuotiasta lasta lohduttamassa itkevää ikätoveriaan.

Pienet lapset myös seuraavat tarkasti toisten lasten leikkejä ja hakeutuvat muiden lasten lähelle leikkimään. Varsinaisesta ystävyydestä voidaan kasvatuspsykologin mielestä kuitenkin puhua vasta noin nelivuotiaan lapsen kohdalla.

”Neljävuotias osoittaa omaa ystäväänsä kohtaan lämpimiä tunteita ja haluaa tulla tämän hyväksymäksi. Lapsi voi myös kaivata ystäväänsä ollessaan tästä erossa”, Kronqvist kertoo.

Mitä jos ystäviä ei ole?

MLL:n auttavien puhelinten päällikkö Tatjana Pajamäki kertoo, että MLL:n vanhempainpuhelimeen ja nettikirjepalveluun tulee usein yhteydenottoja, joissa päiväkoti-ikäisten lasten vanhemmat ovat huolestuneita lastensa ystävyyssuhteista.

”Etenkin hieman varautuneempien ja helposti syrjään vetäytyvien lasten vanhemmat ovat usein huolissaan siitä, miten lapsi pääsee mukaan kaveriporukkaan”, Pajamäki kertoo.

Kaikille uusiin tovereihin tutustuminen ei ole helppoa.

”Ujo, mutta toisten seurasta kiinnostunut lapsi tarvitsee paljon vahvistamista ja konkreettista opastusta, jotta hän uskaltaa ottaa kontaktia muihin lapsiin. Lapselle pitää painottaa, että hän on täysin riittävä sellaisena kuin on. Kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia”, Pajamäki sanoo.

Aikuiselta apua ja valvontaa

Kun lapsi näyttää kiinnostuksensa toisten lasten toimintaan, aikuisen tulee auttaa lapsi alkuun. Kerro lapselle, millaista yhteisleikkiä hän voisi toiselle lapselle ehdottaa: ”Kysypä tuolta lapselta, haluaisiko hän piirtää kanssasi katuliiduilla”. Toisen lapsen luo voidaan mennä vaikka käsi kädessä ja harjoitella yhdessä tutustumisen alkeita.

”Etenkään arkaa lasta ei saa tuupata yksin uuteen tilanteeseen, vaan aikuisen on oltava mukana lasta tukemassa. Jos lapsi jätetään selviämään yksin voi olla, että lapsi saa vuorovaikutusyrityksissään kielteisiä kokemuksia. Tällöin lapsi voi alkaa vältellä tutustumistilanteita entistä enemmän”, Pajamäki sanoo.

Aikuinen voi ehdottaa lapsille yhteisiä leikkejä, kuten vaikkapa hiekkakakkuja, ”ruuan valmistusta”, pallopelejä tai piiloleikkiä – lasten ikävaiheen ja käsillä olevat välineet huomioiden. Aikuisen on hyvä jättäytyä taustalle, jotta lapset saavat itse ohjailla leikkiään, mutta tarkkailla tilannetta ja olla käytettävissä tarvittaessa – ennen kuin mahdollinen eripura yltyy riidaksi.

Aikuinen opastaa lapsia konfliktien ratkaisussa ja kompromissien rakentamisessa. Pieni lapsi ei osaa näitä taitoja ”luonnostaan”, vaan ne täytyy opetella lukuisten harjoitusten avulla siinä missä vaikkapa pukeutuminenkin.

Päivähoidon aikuiset avainasemassa

Päivähoidossa henkilökunnalla on tärkeä tehtävä lapsen ystävyyssuhteiden mahdollistajina. Hoitavat aikuiset auttavat lasta konkreettisesti. Lapsen kanssa mietitään esimerkiksi yhdessä, mitä toiselle lapselle voi sanoa ja autetaan lasta ottamaan jokin rooli yhteisessä leikissä.

Pajamäen mukaan pienten lasten ystävyyssuhteiden laadusta on oltava selvillä. Jos toinen lapsi jää aina altavastaajaksi leikeissä, aikuisten on syytä puuttua asiaan.

”Lapset tarvitsevat aikuisen tukea ja valvontaa. Lapselle pitää kertoa, mitä ei tarvitse ottaa ystävältä vastaan ja toisaalta miten muut huomioidaan. Kaikkiin tilanteisiin ei kuitenkaan pidä puuttua. Jos valtasuhteet alkavat liikaa vääristyä, tarvitaan usein aikuisen apua”, Pajamäki sanoo.

Oikeus olla myös yksin

Läheisestä suhteesta toiseen lapseen on monia hyötyjä. Aikuisten ei kuitenkaan tulisi painostaa lastaan leikkimään muiden lasten kanssa, jos lapsi ei ole kiinnostunut muiden seurasta.

Joidenkin lasten sosiaaliset tarpeet tulevat tyydytetyiksi jo hoitopäivän aikana, ja illalla lapsi haluaa levätä oman perheen kesken. Toinen lapsi taas voi samassa tilanteessa kaivata vielä leikkihetkeä ystävän kanssa.

”Lapsen persoonallisuudesta ja temperamentista riippuu, kuinka paljon hän kaipaa muiden ihmisten seuraa. Toiset lapset viihtyvät hyvin itsekseen ja kaipaavat enemmän omaa rauhaa”, Kronqvist sanoo.

Vanhemmat voivat yleensä luottaa lapsen omaan kykyyn osoittaa kiinnostuksensa kanssakäymiseen toisten lasten kanssa. Vanhempien on kuitenkin osattava myös tulkita tilanteita.

”Pieni lapsi voi osoittaa kiinnostuksensa vuorovaikutukseen esimerkiksi menemällä toisen lapsen viereen ja kopauttamalla tätä lapiolla. Tilanteesta ei ole syytä heti hermostua. Sen sijaa lapselle voi näyttää esimerkkiä, miten tutustuminen kannattaa mieluummin hoitaa”, Kronqvist sanoo.

Opettaa erimielisyyksien ratkaisemista

Varhaiset ystävyyssuhteet tarjoavat Kronqvistin mukaan lapselle vahvoja positiivisia tunne-elämyksiä. Lisäksi lapsen sosiaaliset taidot kehittyvät. Toisen lapsen kanssa kommunikoidessa lapsi saa harjoitusta aloitteiden tekemisessä ja toisten huomioon ottamisessa.

”Ystävyksille tulee enemmän konflikteja kuin muille lapsipareille. Leikeissä tulee helposti erimielisyyttä esimerkiksi leluista. Ystävykset opettelevat yhdessä ristiriitojen ratkaisemistaitoja ja usein lapset saavatkin itse ratkaistua riitansa”, Kronqvist sanoo.

”Suojaava tekijä”

Pajamäen mukaan vertaissuhteet muihin samanikäisiin lapsiin myös rikastuttavat lapsen elämismaailmaa. Esimerkiksi päivähoidossa lapsi tutustuu toisten lasten kautta eri perheiden kulttuureihin ja erilaisiin tapoihin toimia.

”Lapset oppivat neuvottelemaan ja vaihtamaan mielipiteitä toisten kanssa. Pienenä opitut sosiaaliset taidot, kuten esimerkiksi taito ylläpitää ystävyyssuhteita voi olla suojaava tekijä myöhemmin elämässä”, Pajamäki sanoo.

Mitä mieltä olet artikkelista?  

Edellinen artikkeliVatsa pömpöttää synnytyksen jälkeen? Syynä usein vatsalihasten erkaantuma
Seuraava artikkeli”Apua! En halua kaljuuntua!”
JAA