Itsetunto merkitsee ihmisen käsitystä itsestään ja omista mahdollisuuksistaan. Itsetunto vaikuttaa siihen, miten ihminen rohkenee asettaa itselleen tavoitteita ja tavoitella niitä. Mutta miten lapsen itsetunnosta kehittyy vahva ja miten vanhemmat voivat tukea lapsen itsetunnon kehitystä?

Viimeksi päivitetty 22.11.2015

Lapsen itsetunnon tukeminen on yksi tärkeimmistä asioista, jonka vanhemmat voivat lapsensa hyväksi tehdä. Lasten ja nuorten psykologi Sirkku Niemelän mukaan hyvä itsetunto on perusta sille, että ihminen osaa ja uskaltaa tehdä omia elämänvalintojaan omien toiveidensa ja arvojensa pohjalta.

”Itsetunnoltaan vahva lapsi tuntee itsensä, eikä anna kohdella itseään huonosti. Hyvä itsetunto rakentuu realistiselle käsitykselle omista vahvuuksista. Lapsi hyväksyy, että ei ehkä ole paras kaikessa mitä tekee, mutta samalla lapsi ymmärtää, että se ei tee hänestä yhtään vähemmän arvokasta”, Niemelä sanoo,

Pohja luodaan varhaislapsuudessa

Itsetunto kehittyy läpi koko elämän aivan pienestä vauvasta alkaen. Jo varhaisimmat vuorovaikutuskokemukset rakentavat pohjaa lapsen itsetunnolle.

”Aivan pienen vauvan kohdalla vanhemman hyväksyvä katse ja hellä kosketus viestivät lapselle, että hän on äidille tai isälle arvokas. Itsensä arvokkaaksi kokeminen, eli omanarvontunto on itsetunnon perusta ja sen varhaisin muoto”, Niemelä kertoo.

Omanarvontunto on pohja, jonka päälle lapsi jatkossa rakentaa käsitystä itsestään. Lapsen kasvun ja esimerkiksi kielellisen kehityksen myötä itsetunto alkaa rakentua entistä enemmän myös tekemisen ja sosiaalisten suhteiden kautta.

Vanhemman palaute tärkein

Muilta ihmisiltä saatu palaute muovaa lapsen käsitystä itsestään. Erilaiset vuorovaikutustilanteet esimerkiksi leikkipuistossa, isovanhempien luona tai hoitopaikassa antavat aineksia minäkäsityksen ja itsetunnon luomiseen.

Etenkin myönteiset kokemukset yhdessäolosta muiden ihmisten kanssa auttavat myönteisen minäkuvan kehittymistä. Toisilta saatu hyväksyntä vahvistaa lapsen luottamusta itseensä. Kiusaamiskokemukset puolestaan ovat yleensä haaste itsetunnolle. Tärkeintä lapselle on kuitenkin saada positiivista huomiota vanhemmiltaan.

”On tutkittu, että noin kymmenvuotiaaksi asti vanhemman mielipide on lapselle se perimmäinen totuus. Siksi pikkulapsiaika on otollinen lapsen itsetunnon vahvistamisen, mutta toisaalta myös itsetunnon lyttäämisen kannalta. Positiivinen, mutta samalla rehellinen palaute on kaikkein parasta.”

Lapsi tarvitsee aikuisilta paljon tukea ja kannustusta. Aina ei kuitenkaan vaadita sanoja. Yhdessäololle pyhitety aika ja aito läsnäolo kertovat lapselle, että hän on vanhemmilleen tärkeä.

Lapsen vahvuudet esille

Hoitavilla aikuisilla on tärkeä tehtävä lapsen vahvuuksien tunnistamisessa. Usein asia hoituu vaivihkaa, kun lapsen onnistumisista iloitaan yhdessä. Hienot palikkarakennelmat ja taidokkaat pallokikkailut saavat aikuisenkin innostumaan.

Joskus lapsi voi kuitenkin tarvita erityistä tukea myönteisen minäkuvan ylläpitämiseen.

”Etenkin hankaluudet motoristen taitojen kehityksessä ovat usein erittäin kova kolaus lapsen itsetunnolle. On tuskallista huomata, että toiset oppivat esimerkiksi pyöräilemään, mutta itseltä se ei vielä suju. Lasta kuitenkin lohduttaa kuulla, missä asioissa hän on hyvä. Esimerkiksi motorisesti ei niin lahjakkaat lapset ovat usein kielellisesti hyvin lahjakkaita”, Niemelä sanoo.

Vaikka mitään erityislahjakkuutta ei ilmenisikään, on aina jokin asia, josta on myönteistä sanottavaa.

”Jokaisessa lapsessa on jotain hyvää ja erityistä. Asian ei kuitenkaan tarvitse liittyä tekemiseen. Lapsella voi olla vaikkapa kauneudentajua, herkkyyttä tai vaikkapa elämäniloa. Näistäkin asioista voisi mainita ääneen lapselle”, Niemelä ehdottaa.

Rohkeutta yrittää

Lapsen itsetunnon kehitystä voi tukea tarjoamalla lapselle ympäristön, jossa voi turvallisesti kokeilla ja onnistua, mutta jossa saa myös epäonnistua. Jos lapsi on hyvin epävarma ja arka, hän saattaa vaatia hieman enemmän rohkaisua.

”Ripaus tervettä kunnianhimoa on hyväksi ihmiselle. Itsetunto nousee positiivisten kokemusten kautta. Tekemättömyys ja alisuoriutuminen ei tee hyvää kenenkään itsetunnolle. Tästä näkökulmasta voisi olla eduksi kannustaa epävarmaa ja vetäytyvää lasta vaikkapa johonkin harrastukseen, jossa olisi mahdollista kartuttaa onnistumisen kokemuksia.”

Raja kannustamisen ja painostamisen välillä voi kuitenkin olla häilyvä. Niemelän vinkki on markkinoida uusi toiminta positiiviseen tyyliin hampurilaismallilla:

”Ensin voisi esimerkiksi kehua uutta harrastusta. Seuraavaksi lapselle voisi kertoa, jos harrastus vaatii vaikkapa paljon harjoittelua ja viimeiseksi voisi tuoda esiin, miksi jokin lapsen hyvä ominaisuus olisi eduksi juuri kyseisessä harrastuksessa. Tämä voisi rohkaista lasta kokeilemaan rajojaan.”

Lähde: MLL

Mitä mieltä olet artikkelista?