Samassa perheessä voi hyvinkin olla kaksi täysin toisistaan poikkeavaa lasta. Kaksi erilaista lasta tuntuu vaativan kaksi erilaista kasvatustapaa. Lue kehityspsykologian professori Kaisa Aunolan vinkit, miten kasvattaa samassa perheessä erilaisia lapsia.

Julkaistu 3.4.2018   -   Päivitetty 5.7.2018

Kaikki lapset ovat erilaisia. Toisissa perheissä tosin lasten erilaisuus korostuu. Silloin vanhemmilta vaaditaan erityistä herkkyyttä, jotta molemmat lapset tulisivat kohdatuiksi. Huomioi seuraavat seikat:

  • Älä yritä kasvattaa lapsia samaan muottiin. Jokainen lapsi olisi hyvä kohdata omana itsenään. Hyvän kasvatuksen pitäisi sisältää lapsen temperamenttiin sopivia nyansseja.
  • Lasten turvallisuuteen ja toisten huomioimiseen liittyvät säännöt pitää olla kaikille lapsille samat. Jos säännöissä on eroja, voidaan aiheuttaa katkeruutta, mikä voi puolestaan heijastua esimerkiksi lasten väleihin aikuisina.
  • Jos toinen lapsi tuntuu mukavalta ja toinen ärsyttää, kohtaa omat tunteesi. Mikä toisen lapsen toimissa tai ominaisuuksissa aiheuttaa sinussa ärsyyntymistä? Onko kyse siitä, että lapsen tapa reagoida ja toimia poikkeaa siitä, mikä on itsellesi tyypillistä? Vanhemman tehtävä on käsitellä omat tunteensa ja tarjota kaikille lapsilleen samanlaista lämpöä ja välittämistä.

Ärsyttääkö toinen lapsi enemmän kuin toinen?

Lapsen kehityksen kannalta olisi suotavaa, jos jokainen perheen lapsi saisi yhtä paljon vanhempien positiivista huomiota. Lapsen arvo ei saa olla riippuvainen hänen temperamentistaan. Tilanne voi kuitenkin olla vaikea, jos toinen lapsi aiheuttaa jatkuvasti vanhemmalle mielipahaa ja toinen puolestaan käyttäytyy kuin herran enkeli.

”On tärkeää, että vanhempi tiedostaa tilanteen. Sen jälkeen on hyvä pohtia, mistä omat kuormituksen tunteet tulevat? Onko toinen lapsi esimerkiksi enemmän minun kaltaiseni? Se ei tarkoita, etteikö toinen lapsi olisi yhtä tärkeä, vaikka toinen olisi täysin erilainen”, Aunola kertoo.

Lapsen haastava käytös nostaa helposti riittämättömyyden tunteet pintaan

Lapsen haastava käytös voi saada vanhemman tuntemaan itsensä riittämättömäksi. Tällöin vanhempi saattaa purkaa lapseen omaa turhautuneisuutta siitä, että lapsen käytös saa vanhemman kokemaan itsensä huonoksi vanhemmaksi.

”Vanhempi saattaa pohtia, mitä muut ajattelevat, kun lapsi käyttäytyy noin ja itse menettää hermot lapsen käytökseen. Pitävätkö kaikki minua nyt huonona vanhempana? Lapsen haastava käytös ei kuitenkaan tee kenestäkään huonoa vanhempaa”, Aunola muistuttaa.

 

 

Entä jos toinen lapsi on itsenäinen ja toinen tarvitsee vanhempien apua?

Erilaiset lapset tarvitsevat erilaista huomioimista. Tämä tulee hyvin esille silloin, kun toinen lapsi on itsenäinen ja toinen tarvitsee enemmän vanhempien apua.

”Lapselle, jonka on vaikea tehdä päätöstä tai tarttua toimeen, voidaan tarjota vaihtoehtoja. Saat valita kumman otat: punaisen vai valkoisen paidan. Tällaisen lapsen äänelle on myös hyvä tehdä tilaa. Voidaan esimerkiksi kysyä lapsen mielipidettä, niin lapsi kokee sanomisillaan olevan väliä”, Aunola huomauttaa.

Oma-aloitteinen lapsi saattaa puolestaan tarvita rajoituksia. Lapsen oma-aloitteisuutta ei kuitenkaan pitäisi lytätä.

”Kun turvallisuuteen ja perustarpeisiin liittyvät asiat on huomioitu, lapsi saa muuten olla oma-aloitteinen ja saada tähän kannustusta. Vanhempien ei kuitenkaan tarvitse suostua kaikkeen. Voidaan esimerkiksi sopia, että vaatteet vaihdetaan vain yhden kerran päivässä”, Aunola huomauttaa.

Riehuva rämäpää ja rauhallinen lapsi

Otetaan toinen esimerkki. Toinen lapsi reuhaa, riehuu ja kiljuu, toinen on puolestaan ystävällinen ja rauhallinen. On hyvin tyypillistä, että perheen vilkkaimmalla temperamentilla varustettu lapsi saa osakseen eniten ikävää ja mahdollisesti arvostelevaa palautetta.

Vilkkaan lapsen kohdalla voi syntyä negatiivinen kierre. Lapsi kiukuttelee ja riehuu, vanhemmat menettävät hermonsa ja arvostelevat lapsen käytöstä, mikä johtaa taas siihen, että lapsi käyttäytyy jatkossa yhä huonommin.

Rauhallinen lapsi voi puolestaan jäädä vähälle huomiolle, kun kaikki vanhempien energia kohdistuu toisen lapsen negatiivisesti koettuun käyttäytymiseen.

”On tärkeää, että rauhallisempi lapsi saa myös huomiota. Riehakkaan lapsen kohdalla vanhemman kannattaa säilyttää maltti. Kun vanhempi pysyy rauhallisena, se rauhoittaa lasta”, Kaisa Aunola kertoo.

Riehakas lapsi nostaa vanhempien verenpainetta – opi hallitsemaan omat tunteesi

Pienelle kiljuvalle lapselle olisi hyvä opettaa keinoja käsitellä voimakkaita tunteita. Tunteen hallintaa ei voi opettaa, jos vanhempi itse menettää kontrollin lapsen riehuessa.

”Pienillä lapsilla on hankaluuksia hallita tunteita, eikä pieneltä lapselta voi sitä edes vaatia. Sen sijaan, että lapselta vain kielletään kirkuminen, lapsi tarvitsee tukea tunteiden hallitsemiseen”, Aunola huomauttaa.

Tunteiden hallintaa voi opettaa käytännössä seuraavin keinoin:

  1. Vanhempi ei voi menettää omaa malttiaan. Tunteiden hallintaa ei voi opettaa kirkumalla ja huutamalla. Kun vanhempi pysyy rauhallisena, ja ottaa esimerkiksi lapsen syliin, lapsi kokee, ettei tunnekuohussa ole mitään pelottavaa.
  2. Jos kirkumista aiheuttaa jokin ärsyke, esimerkiksi karkkihylly, lapsi kannattaa viedä pois ärsykkeen ulottuvilta.
  3. Lapsen tunteita voidaan sanottaa. Vanhempi voi ehdottaa erilaisia asioita, jotka harmittavat lasta. Harmittaako sinua, kun et saanut karkkia? Näin lapsi oppii ymmärtämää paremmin tunteitaan ja myös puhumaan niistä.

Mitä jos toinen lapsi on poika ja toinen on tyttö? Voiko sukupuoli sekoittaa kasvatusta?

Otetaan vielä kolmas esimerkki. Tyttöihin ja poikiin kohdistetaan erilaisia odotuksia, vaikka vanhempi ei välttämättä tätä itse huomaa. Esimerkiksi tyttölapsen kanssa saatetaan leikkiä enemmän rauhallisia leikkejä ja poikalapsen kanssa riehakkaampia leikkejä.

Usein siinä ei ole mitään ongelmaa. Voi kuitenkin olla niin, että tyttö haluaisi olla riehakas, mutta sitä ei sallita, koska hän on tyttö. Poika voi puolestaan haluta askarrella kaikessa rauhassa, mutta hänet raahataan puoliväkisin harrastamaan riehakkaita lajeja.

”Sukupuolta voidaan ajatella samalla tavalla kuin temperamenttia. Perheessä missä on tyttö ja poika, perussääntöjen pitää olla samat molemmille. Vanhempien pitäisi myös kuunnella herkästi lapsen temperamenttia ja vahvuuksia. Jos tyttö on aktiivinen, hän saisi tukea siihen”, Aunola sanoo.

Hyvä kasvatus ei ylipäätänsä koskaan lähde kiveen hakatusta ajatusmaailmasta. Lapsen erityispiirteitä on tärkeä kuunnella – jopa vahvimpien sukupuoli stereotypioiden lävitse.

Mitä mieltä olet artikkelista?