Joulu ennen lapsia on varsin erilainen juhla kuin joulu lasten syntymän jälkeen. Mikä kaikki on toisin, kun kahdesta tulee kolme? Katso leikkimielinen listaus!

Viimeksi päivitetty 30.11.2019

1. Rento oleilu on muisto vain

Ennen lasta joulunvietto saattoi tarkoittaa rauhallista olemista: kirjan ja suklaarasian kanssa sohvalla lojumista. Päivää rytmittivät vain käynnit jääkaapilla joulukinkkua, -kaloja tai -juustoja napsimassa.

Lapsen syntymän jälkeen sohvamaratoneille voi sanoa hyvästit. Kun ympärilläsi pomppii yksi tai useampi sokerihumalassa oleva tai muuten vain kierroksilla käyvä, Tip-tap -laulua tapaileva vaahtosammutin, rauhallinen oleilu on muisto vain.

2. Hyvästi kaupan piparit, tervetuloa jauhosotku

Ennen lapsia joululeivonnaisten teon saattoi helposti ulkoistaa siihen vihkiytyneille ammattilaisille: piparit tarttuivat mukaan kaupasta, joulutortut kenties leipomosta. Ja jos ne eivät kuuluneet omiin suosikkeihin, tortut ja piparit saattoi ohittaa kokonaan ja keskittyä laatusuklaisiin.

Mutta kun lapsi kysyy, koska leivotaan joulupipareita, eihän tälle henno sanoa, että piparit ostetaan kaupasta. Ei sittenkään, vaikka leipomistuokio saa keittiön totaalikaaokseen, lapsi syö puolet taikinasta raakana, ja jauhoja löytyy mielenkiintoisista paikoista vielä seuraavanakin jouluna.

3. Joulunvieton sijainti: simppelistä monimutkaiseksi

Ennen lapsia joulunvieton sijainti oli yksinkertainen päätelmä: viime jouluna olimme sinun vanhemmillasi, joten tänä jouluna olemme minun vanhemmillani. Joulua vietettiin ehkä pitkälti muiden nurkissa, eikä omaa kotia tarvinnut juuri laittaa joulukuntoon.

Nyt kaikki haluavat osansa lapsesta, mikä tarkoittaa, että reissaatte joulun sukulaiselta toisen luo. Siitä huolimatta kotikin pitää koristella, sillä tokihan lapsi haluaa tonttuja seinille ja värikkäitä vilkkuvaloja ikkunoihin. Hektisen lapsiperhearjen tiimellyksessä jouluvalot unohtuvat pihapuihin maaliskuulle asti.

4. Joulukorttishow räjähtää käsiin

Lähetitkö joulukortteja aikana ennen lapsia? Ehkä et – tai jos lähetit, korttien valinta oli varsin nopea prosessi. Jos oikein innostuit, saatoit tehdä kortit itse: rauhassa, ilman koko asuntoon leviävää glitterhilemerta, kestotahroja pöytäliinassa ja riitaa siitä, kuka saa käyttää kultakynää ensimmäisenä.

Lasten jälkeen edessäsi on kaikki yllä mainittu. Vaihtoehtoisesti voit valita ah, niin suositun tavan teettää lapsistasi suloiset kuvakortit. Siinä tapauksessa varaudu kiristyviin hermoihin ja tuskanhikeen, kun lapsi ei pysy aloillaan, irvistelee ja ottaa söpön tonttulakin päästään juuri samalla hetkellä, kun painat kameran laukaisunappia.

5. Joulupukista tulee punanuttuinen dilemma

Ennen lapsia suhteesi joulupukkiin oli varmastikin melko neutraali. Joulupukki tarkoitti lähinnä hauskaa satua tai kauppakeskuksessa toikkaroivaa partasuuta, jonka korista saattoi aikuinenkin salavihkaa napata suklaakonvehdin.

Lapsen syntymän jälkeen pukkiasia ei ole enää lainkaan yksinkertainen. Joudut miettimään, kerrotko joulupukista totena vai paljastatko alkuunsa pukin olevan pelkkää tarinaa. Jos valitset ensimmäisen vaihtoehdon, joudut ehkä palkkaamaan partasuisen muukalaisen kotiisi aattoillan vierailulle ja lurauttamaan tälle joululaulun yhdessä lastesi kanssa. Toisaalta voi olla, että vaikka valitsisit kertoa totuuden, lapsesi haluaa silti uskoa pukkiin ja pettyy, kun pukki ei tuokaan toivelistan kahtakymmentä lelua.

Joulu ennen lapsia oli ehdottomasti simppelimpi, vähemmän sotkuinen ja vähemmän energiaa ja rahaa vievä, mutta kenties myös valjumpi, tylsempi ja vähemmän taianomainen.

Kinastelusta, sotkusta ja stressistä huolimatta luultavasti paras joulutunnelman luoja on kuitenkin se ihana pilke tonttuihin uskovan – ainakin puolittain – lapsesi silmissä.

Kukapa haluaisi maata sohvalla suklaarasian ja kirjan kanssa, kun voi saada piparitaikinasta tahmaisia suukkoja jauhokylvyssä käyneeltä vaahtosammuttimelta?

Mitä mieltä olet artikkelista?