Viimeksi päivitetty 21.10.2026
Lokakuun alussa vanhempainvapaalle jäänyt Vihreiden kansanedustaja Fatim Diarra viettää viimeisiä hetkiään raskaana, sillä esikoisen on määrä syntyä marraskuussa. Olotila on onnellinen, vaikka raskaudesta julkisuuteen kertominen jännittikin.
”Toki ihmisten reaktiot pohdituttavat etukäteen aina, kun julkisuuteen kertoo asioita omasta yksityiselämästä. Itse olen kuitenkin hirvittävän onnellinen, ja kevätkin tuntui kauniimmalta kuin koskaan. Oli kiva päästä kertomaan muillekin se huulilla loikoilleen hymyn syy.”
Vaikka suurin osa julkisen yleisön reaktioista on ollut positiivisia, on Diarralle lähetetty myös viestejä, joissa toivotaan hänen lapsensa kuolemaa. Hän ei silti tunne vihaa viestien lähettäjiä kohtaan.
”Minulle heräsi valtava huoli niiden ihmisten puolesta, joiden elämässä asiat ovat menneet niin uskomattomalla tavalla pieneen, että he kokevat tällaista vihaa tuntematonta ihmistä ja tämän syntymätöntä lasta kohtaan. Se on sellaista julmuutta ja katkeruutta, jota on vaikea ymmärtää.”
Monissa viesteissä on myös rasistisia piirteitä, ja lapsen kuolemaa toivotaan tämän ihonvärin vuoksi. Diarran mukaan yksi vauvan potku auttaa kuitenkin unohtamaan sata vihaviestiä.
”Tiedän myös, että jokaista hirveää viestiä kohtaan minulle hymyilee raitiovaunussa 10 ystävällistä naista. Olen valtavan onnekas sen suhteen, miten ihanasti ihmiset kaduilla tulevat minulle puhumaan.”
Myös eduskunnassa perheenlisäyksestä on iloittu yli puoluerajojen.
”Etenkin Vihreissä on mukana paljon naisia, joten vauvoja tulee ovista ja ikkunoista. Meidän toiminnassamme on myös hyvin normaalia, että jonkun lapsi istuu sylissä mukana. Se on mielestäni hyvä asia, että lapset saavat olla ja näkyä. Jos nuoria naisia halutaan politiikkaan, se tarkoittaa sitä, että välillä jollain on siellä lapsi sylissä istumassa.”
Artikkeli jatkuu
Raskaana olevien pelolla tehdään rahaa
Diarra on aina ollut naisten ja lasten puolella. Nyt esikoistaan odottaessaan hän on päässyt kokemaan odottajille suunnattuja lähipalveluita. Työsarkaa niiden kehittämiseksi on hänen mukaansa paljon.
”Kun on kyseessä uuden elämän alku, ei neuvolan työntekijä voi vaihtua useammin kuin hammaslääkäri. Minullakin on ollut neuvolassa viisi eri henkilöä.”
Diarra muuttaisi myös etänä järjestetyt synnytysvalmennukset takaisin lähikoulutuksiksi. Koronapandemian aikana kaikki valmennukset siirrettiin ruudun taakse, eikä paluuta entiseen enää tapahtunut.
”Itselläni on sentään siitä hyvä tilanne, että oma äitini on neljä lasta synnyttänyt kätilö, jolta voin kysyä mitä vain. Mutta monet ihmiset ovat valtavan yksin tilanteensa kanssa. Minun mielestäni tällaisesta asiasta säästäminen maassa, jossa on muutenkin liian pieni syntyvyys, on hölmöläisten hommaa.”
Diarra huomauttaa, että yksinäisyys ja pelko luovat myös hyvän markkinaraon. Hän on itse yllättynyt siitä, kuinka paljon hänelle on yritetty myydä erilaisia vaihtoehtohoitoja raskauden aikana. Kyseessä onkin hänen mukaansa melkoinen villi länsi, jossa tarjolla on kaikkea reikihoidoista osteopatiaan.
”Pidän tätä valtavan huolestuttavana, sillä ei minullakaan ole kykyä arvioida, missä menee tarpeellisen ja tarpeettoman hoidon raja. Kun on ensimmäistä kertaa raskaana, on huolissaan aivan kaikesta – enkä minä todellakaan ole tavallisesti mitään huolestujatyyppiä. Monet toimijat kuitenkin hyödyntävät tätä ja pyrkivät tekemään ihmisten pelolla rahaa.”
Ei lapsen kuvia sosiaaliseen mediaan
Raskauden myötä Diarralta on jonkin verran myös kysytty, kuinka poliittisen uran käy. Hänen vakiovastauksensa on ollut, ettei ole mennyt luuserin kanssa naimisiin.
”En olisi uskaltanut yrittää perheellistymistä ilman kumppania, joka ymmärtää, ettei vanhemmuus ole sukupuolisidonnaista. Meille on valtavan tärkeää olla vanhemmuudessa mahdollisimman tasa-arvoisia, ja pidämme molemmat myös täydet vanhempainvapaat.”
Sen verran julkinen työ tulee Diarran äitiyteen vaikuttamaan, että esimerkiksi sosiaalisessa mediassa hänen lastaan ei tulla näkemään.
”Minä olen julkinen henkilö, mutta lapseni ei ole. Minusta olisi hirvittävä ajatus, että tuntemattomat ihmiset tunnistaisivat lapseni. Poliitikkona tiedän myös, kuinka huonosti sosiaalisen median omistajuutta kuvien suhteen on säädelty – vaikka oma tili olisikin suljettu.”
Diarra kokee lapsen kuvien julkaisun olevan myös turvallisuusriski. Hän muistuttaa myös, että lapsella on oikeus omaan yksityisyyteen.
”Ajattelen, että lapsellani on oltava oikeus valita, onko hän osana jonkun poliittista toimintaa vai ei. Hän saa rakentaa oman maailmankatsomuksensa sen suhteen, miten hän haluaa maailmaa muuttaa. Toivottavasti jotenkin, mutta minä en tee sitä päätöstä hänen puolestaan.”
Jokainen aika tarvitsee rohkeita ihmisiä
Diarra tietää lapsensa tulevan kokemaan jonain päivänä rasismia. Hän kuitenkin toivoo pystyvänsä kasvattamaan tästä ihmisen, joka osaa jättää vihamieliset kommentit omaan arvoonsa.
”En silti halua lapsestani niin tunnekylmää, etteivät kommentit vaikuttaisi millään lailla. Mutta se, millainen elämä lapselleni tässä maassa tulee, ei ole pelkästään minun kasvatuksestani kiinni. Toivon myös muiden vanhempien opettavan lapsiaan olemaan ystävällisiä ja reiluja tyyppejä, jotka puuttuvat asiaan, jos kaveria pilkataan. Kyllä minulla on vahva luotto niihin ihmisiin, jotka tuolla kaduilla kulkevat lastensa kanssa ja hymyilevät minulle.”
Tulevaisuudessa on toki omat haasteensa ilman rasismiakin. Diarra toteaakin olevansa naiivi, jos kuvittelisi maailman olevan menossa helpompia aikoja kohti.
”Sodan uhka on lähempänä kuin koskaan ennen oman elinikäni aikana, ilmastokriisi on todellisuutta ja maailman poliittinen tilanne monimutkaistuu koko ajan. Mutta jokainen aika tarvitsee niitä ihmisiä, jotka pyrkivät tekemään kaikkensa sen eteen, että ihmisillä olisi hyvä elää tällä planeetalla.”
”Ajattelen, ettei ole parempaa hetkeä synnyttää lasta kuin siihen tilanteeseen, jossa tarvitaan rohkeita ihmisiä. Sellaisia, jotka eivät suostu olemaan keskitysleirin vartijoita, vaan mieluummin niitä vapaustaistelijoita.”
