Viimeksi päivitetty 28.5.2026
Nykyään tekoälyllä luotuja tekstejä, kuvia ja videoita vyöryy vastaan niin paljon, että lapsen on käytännössä mahdotonta välttyä niiltä. Informaatiotulva on niin valtava, että aikuisellakin voi joskus olla vaikeuksia pysyä kärryillä siitä, mikä on totta ja mikä ei. Tämän vuoksi olisikin tärkeää, että lapsen kanssa harjoiteltaisiin kriittisen lukutaidon kykyä – eli sitä, että lapsi kykenisi arvioimaan vastaan tulevan informaation todenmukaisuutta.
”Kriittinen lukutaito kehittää lapsen itsenäistä ajattelua ja auttaa ymmärtämään, etteivät asiat ole niin mustavalkoisia. Koulussa taas kriittistä lukutaitoa taas tarvitaan tekstien analysoimiseen ja vertailuun sekä oman äänen kehittämineen. Jos kriittistä lukutaitoa ei ole, ei ole myöskään kykyä vaikuttaa”, psykologi-kirjailija Julia Pöyhönen kertoo. Pöyhönen on yksi lapsille suunnatun Fanni Emotions -tunnetaitosarjan kirjoittajista.
Mikäli lapsi ottaa kaiken vastaan tulevan informaation totuutena, voi se tuoda erilaisia riskejä lapsen turvallisuutta ajatellen.
”Kun asioita ei osata ajatella monelta eri näkökulmalta, on helpompi omaksua äärimmäisiä näkökulmia. Lapsi voi myös altistua manipuloinnille ja huijauksille. Lisäksi lapsen itsetunto voi kärsiä, jos hän alkaa vertaamaan itseään tekoälyllä luotuihin kuvastoihin.”
Artikkeli jatkuu
Näin kehität lapsen lukutaitoa
Kriittisen lukutaidon oppiminen lähtee ennen kaikkea hyvästä sanavarastosta ja lukutaidosta. Tärkeintä olisi siis vahvistaa lapsen lukuintoa jo pienestä pitäen. Aikuisen esimerkki on isossa roolissa: kun aikuinen lukee lapselle ja harrastaa lukemista itsekin, siitä tulee luonnollista myös lapselle.
”Olisi hyvä, jos kirjoja olisi mukana sellaisissa tylsissä hetkissä, joissa yleensä kaivetaan kännykkä esille. Eli vaikkapa bussimatkalla, ravintolassa ruokaa odottaessa tai hammaslääkärin odotusaulassa. Silloin lukemiseen saadaan rutiinia”, Pöyhönen vinkkaa.
Motivaatiota lukemiseen voi löytyä myös tarjoamalla lapselle mahdollisuutta valvoa iltaisin hieman pidempään, jos aika käytetään kirjan lukemiseen.
”Mikäli aikuinen lukee lapselle iltasatua, hän voi myös lopettaa lukemisen jännään kohtaan ja antaa lapsen lukea tarina itse loppuun.”
Kaikki lukeminen on hyvästä
Pöyhösen mukaan sillä, mitä lapsi lukee, ei ole merkitystä – tärkeintä on, että lapsi on innostunut lukemisesta. Kirjat kannattaa valita kiinnostuksen kohteiden mukaisesti, sillä onnistumisen kokemus loppuun luetusta kirjasta ruokkii motivaatiota lukemiseen. Kuvitus on pienille lapsille tärkeässä roolissa, mutta kovin paksut teokset voivat tuntua turhan raskailta saattaa loppuun.
”Kaikki lukeminen on plussaa, oli se sitten vitsikirjoja tai sarjakuvia. Lapsi kannattaa ottaa mukaan kirjastoreissulle valitsemaan mieleisiään kirjoja.”
Aikuisen olisi hyvä olla kiinnostunut siitä, mitä lapsi lukee, ja herätellä siitä keskustelua. Kriittistä lukutaitoa voi kehittää erilaisilla kysymyksillä, joita lapsen kanssa mietitään yhdessä.
”Kysytään esimerkiksi, mistä tämä tarina mielestäsi kertoo ja onko tämä sinusta hyvä. Annetaan siis lapsen analysoida tekstiä itse. Eikä keskustelun tarvitse olla ainoastaan kirjoista: jos lapsi näkee vaikkapa mainoksen, voidaan miettiä esimerkiksi sitä, miksi mainos on tehty tällaiseksi ja mikä sen tarkoitus on. Eli kysymysten ja avoimen keskustelun kautta lähdetään perkaamaan sitä, ettei ole vain yhtä totuutta, vaan monia mielipiteitä ja näkökulmia.”
Ei pelkkiä äänikirjoja
Pöyhönen muistuttaa, ettei äänikirjoilla voi kokonaan korvata lukemista. Äänikirjat voivat kuitenkin kehittää sanavarastoa ja innostaa lasta kuuntelemaan myös pidempiä kirjoja – sellaisia, joita hän ei välttämättä jaksaisi vielä lukea.
”Lisäksi äänikirja kehittää keskittymistä pitkään tekstiin. Samanlaista kirjallista tekstiä ei oikeastaan kuule missään muualla.”
Kirjoitus- ja lukutaidon kehittymiseen lapsen on kuitenkin luettava fyysisiä kirjoja. Kieliopin hahmottaminen, välimerkkien oikeiden paikkojen oppiminen ja oikeinkirjoituksen kehittyminen vaativat tekstin näkemistä.
”Fyysisellä kirjalla on se etu, että tarinaa kuunnellessakin pystyy seuraamaan, miltä teksti näyttää. Samalla voi myös pysähdellä, jos vastaan tulee esimerkiksi sana, jota lapsi ei ymmärrä. Se rikastuttaa lukukokemusta tosi paljon”, Pöyhönen kertoo.
