Lapsen kehitys

Uhmaikä, tahtoikä – välttämätön vaihe lapsen kehityksessä

Menneinä vuosikymmeninä uhmaiän onnistumista ja oman tahdon löytymistä uhkasi liian kova kuri. Nykyään vanhemmat saattavat vaikeuttaa lapsen kehitystä olemalla liian lepsuja.  (Kuva: Crestock)

Menneinä vuosikymmeninä uhmaiän onnistumista ja oman tahdon löytymistä uhkasi liian kova kuri. Nykyään vanhemmat saattavat vaikeuttaa lapsen kehitystä olemalla liian lepsuja. (Kuva: Crestock)

Lapsi heittäytyy lattialle, kiljuu ja kieltäytyy kaikesta mitä vanhemmat ehdottavat. Uhma on raskasta aikaa vanhemmille, mutta samalla se on elintärkeä vaihe lapsen persoonallisuuden kehityksessä.

Tulostettava versio

”Uhmaiässä lapsi tutkii, mitä hän voi saada aikaan tahdollaan ihan kuten hän aiemmissa kehitysvaiheissa tutki, mitä hän voi saada aikaan käyttämällä kehoaan, suutaan, raajojaan, sormiaan ja varpaitaan”, psykologi ja vaativan erityistason perheterapeutti Annaliisa Heikinheimo kertoo.

Mitä lähemmäksi lapsi tulee kolmen vuoden kriittistä ikää, sitä enemmän lapsesta alkaa tuntua, että hän on oma persoona, jolla on oma tahto.

”Kehitysvaihe auttaa lasta ottamaan ensimmäisiä askelia kohti itsenäistymistä ja irtautumaan hoivasta ja riippuvuudesta”, Heikinheimo sanoo.

Lue myös: Tällainen on kolmevuotias!

Irti vanhemmista

On tärkeää, että lapsi saa koetella aikuisten tahtoa.

”Jos lapsi elää ikävaiheen niin, että uhman luonnollinen kehitystehtävä tulee laiminlyödyksi, uhma odottaa seuraavissa vaiheissa ikään kuin laiskanläksynä”, Heikinheimo kertoo.

Uhmaikä ei ole täyttänyt tehtäväänsä silloin, kun lapselle jää epäselväksi, mihin hänen valtuutensa riittävät ja mikä on hänen vastuunsa.

”Lapsen täytyy kokea, että hänen tahdollaan on vaikutusta asioiden kulkuun. Lapsen päätökset eivät tosin saa johtaa katastrofeihin, vaan aikuiset kantavat vastuun turvallisista lopputuloksista”, Heikinheimo painottaa.

Lue myös: Missä menee rajat?

Jokaisen lapsen kehitys kulkee omaa vauhtia, eikä vanhempien kannata huolestua, jos kolmevuotias ei heittäydy karkkihyllyn eteen kiukuttelemaan.

”Kaikki eivät tarvitse voimallista ja äänekästä tapaa selvittää oman tahdon rajoja. Jos lapsi on kuitenkin neljä- tai viisivuotiaanakin hyvin kiinni vanhemmissa, itsenäistymis- ja irtautumisprosessi on silloin jäljessä”, Heikinheimo kertoo.

Artikkeli jatkuu ilmoituksen jälkeen

Uhmaa ei osata käsitellä

Menneinä vuosikymmeninä uhmaiän onnistumista ja oman tahdon löytymistä uhkasi liian kova kuri. Nykyään vanhemmat saattavat vaikeuttaa lapsen kehitystä olemalla liian lepsuja.

”Vanhemmat ahdistuvat lapsen uhmasta, ovat arkoja ja keinottomia ja näin ollen jättävät lapsen yksin selviytymään kasvutehtävästään”, Heikinheimo kertoo.

Lue myös: Menikö lapseni pilalle?

Kun lapsen kiukkua ei osata käsitellä, lapsi hämmentyy ja hänestä tulee turvaton.

”Tuhoisa kierre on valmis: lapsi huutaa ja raivoaa pyytäen vanhemmiltaan rajoja ja turvaa, vanhemmat ahdistuvat ja kokevat itsensä kykenemättömiksi ja tämä taas lisää lapsen turvattomuutta ja kiukkua”, Heikinheimo sanoo.

Lue myös: Lapsen temperamentti ja resurssit

Tee näin!

”Lapsen voi antaa harjoitella tahtomista turvallisesti esimerkiksi välipalavaihtoehtojen avulla. Omaan hyvinvointiin, terveyteen, turvallisuuteen ja kasvuun liittyviä asioita lapsi ei kuitenkaan saa päättää”, Heikinheimo muistuttaa.

Lue myös: Lapsia ei osata enää kasvattaa – kerjätään lapsen rakkautta

Sen sijaan että vanhemmat yrittäisivät olla lapselleen kavereita, Heikinheimo neuvoo vanhempia asettamaan rajat ja olemaan vanhempia.

”Vastuu päätöksistä ja seurauksista on aina vanhemmilla”, Heikinheimo kiteyttää.

ILMOITUS

Lue myös

Etusivulla nyt


Lähetä kommentti
 
merkkiä jäljellä
Kommentteja yhteensä: 6
uhmailua
Kirjoittaja kolmen lapsen kasvattama äiti 21.11.2011
Meillä pikkuneiti aloitti oman tahdon ilmaukset 1,5 vuotiaana. Tänään hän sai hepulit kun äiti puki "väärät" kengät neidin jalkaan. Siitä seurasi puolen tunnin kirkumista, potkimista ja selällään makoilua.Onneksi meillä ei ollut kiire mihinkään vaan katsoin ettei neiti satuttanut itseään ja rauhassa puin itselleni ulkovaatteet. Kirkuminen ja raivoaminen vaan jatkui joten menimme ulos ja pikkuhiljaa ulkona leijailevat lumihiutaleet veivät kiukusta voiton ja jatkoimme matkaa leikkipuistoon, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kolmen lapsen kiukkukohtausten kasvattamana olen oppinut sen että lapsen on vaan saatava käydä nämä tunteenpurkaukset läpi ja vanhempien tehtävänä on vaan katsoa ettei lapsi vahingoita itseään eikä muita ja on itse pysyttävä rauhallisena. Ensimmäisen lapsen uhmakohtaukset olivat tosi rajuja ja jopa pelottavia tuoreille vanhemmille mutta nyt hänestä on kasvanut ihanan rauhallinen ja tasapainoinen koululainen. Rauhaa ja rakkautta kaikille uhmisten vanhemmille.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
avuton??
Kirjoittaja miira 13.05.2011
Täällä 1v9kk poika saa äidin välillä täysin sanattomaksi. Huutoa,raivoa,heittäytymistä,potkimista ja lyömistä. on kokeiltu nurkkaa,kiinnipitoa ja voin melkein sanoa,että kaikkea mahdollista, mutta mikään ei tunnu auttavan. Välillä päivät menee ohi pelkästään sanoilla "ei! älä! ei saa! eieiei!!" neuvoja anyone?
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Kokemusta löytyy ihan liikaaki stna..
Kirjoittaja Snöö 20.04.2011
"Kun kirkuvia lapsia näkee kaupassa, tekisi mieli lähinnä antaa heille napakasti tukkapöllyä."

En tajua mitä hyötyisit siitä, että annat "kultakalan aivot" omaavalle näennäisen viattomalle lapselle tukkapöllyä niinkin turhasta asiasta kuin melun aiheuttamisesta? Ei melu ketään satuta. Korjaa asenteesi. Ymmärtäisin asenteesi, jos nämä pikkulapset tulisivat sinua puremaan, tukistamaan, lyömään tai hakkaamaan terävillä esineillä.

Ensin torut, sitten täysi ignore päälle napsulle jos käyttäytyy kun elukka, sitten jäähylle penkille, pylvään taa, katukivetykselle tai syliin, eikä varmasti mitään namusia tuollaisesta käytöksestä kaupassa. Valjaat/rattaat/kärryn istuinosaan istumaan, jos ei pysy paikallaan. Jos ei ole pakollinen kauppareissu ja on kiire, niin eikun kaupasta pois ja uusi yritys myöhemmin samana päivänä.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Selkeää kotikuria ja rajoja
Kirjoittaja RR 04.04.2011
Itse olen Äitini yksin kasvattama ja joutunut täten hakemaan itsestäni/ulkopuolisista miehistä ns. Miehen käyttäytymis mallin. Kotona oli suht "vapaata" mutta menemisistä piti ilmoittaa ja varsinkin jos oli jäämässä johonkin yöksi. Itse saanut parikertaa tukkapöllyä ja remmiä ja se oli vain hyvä . ei tullut enää niin tyhmäiltyä. tosin itse sitä mieltä että Äitini olisi saanut olla hivenen tiukempi. Nyt kun omaa jälkikasvua on siunaantunut niin olemme vaimoni kanssa aika tiukkoja sääntöjen kanssa ja jos ei puhe auta niin välillä joutuu antamaan luunappia tai korvapuustia. Ja kyllä lapsista huomaa että heillä on käytöstavat hallussa. esim. kun saadaan jotain tai ollaan syöty niin kiitetään ja jos jotain halutaan niin pyydetään. Itse olen pienen kurituksen kannalla jos lapsi ei usko vanhempaan/opettajaa tai ym vastaavaa henkilöä eikä osaa käyttäytyä. ja kyllä sen huomaa nykyään vapaassa kasvatuksessa kaupungilla että vanhemmista se on kiinni jos lapsella ei ole tapoja eikä tottele......
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
uhmis
Kirjoittaja johanna 16.03.2011
aina puhutaan 3-vuotiaan uhmasta, miten käsitellä asiaa yms yms...
entäs miten käsitellä asiaa ja lasta kun se alkaakin 1-vuotiaalla. olisi kiva saada vinkkejä tästäkin
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Miten välttää väkivaltaa?
Kirjoittaja Kokematon 11.12.2010
Olisi kiva saada selkeä ohjeet, mitä tehdä kun lapsella on uhmakohtaus. Kun kirkuvia lapsia näkee kaupassa, tekisi mieli lähinnä antaa heille napakasti tukkapöllyä. Niin meillä ainakin joskus tehtiin eikä siitä todellakaan mitään traumoja jäänyt. Tiedän kyllä, että se ei ole nykynäkökulman mukaan oikea tapa menetellä. Mutta mitä sitten voi tehdä? Olla lainkaan reagoimatta? Ei kyllä huvittaisi lepsuillakaan.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti

 

 

Lue myös



Päätoimittaja: Petra Lehto
Toimittaja: Jarkko Uro
Avustaja: Tiina Pokkinen
Forum-vastaava: Mira Heinonen


RSS-feed www.vau.fi

tarjoaa tukea vanhemmuuteen Vauvan odotus- ja Vauvan syntymä -opaskirjoissa ja Vau.fi-verkkopalvelussa sekä lapsille oikeita kirjoja oikeaan aikaan Vaukirja-kerhossa. Autamme lapsia ja vanhempia kehittymään yhdessä. Sandviks – Enriching young minds.