Hermoilu, pinnan kiristyminen ja väsymys ovat hyvin tavallisia tunteita meille kaikille äideille. Hyvin moni lapsi Suomen maassa olisi traumatisoitunut, jos tämä riittäisi siihen.
Kuvaat tilannetta, jossa äiti osoittaa kielteisiä tunteitaan lapselle, mutta pyytää myös anteeksi ja osoittaa olevansa pahoillaan. Samalla kerrot lapsellesi, kuinka paljon rakastat häntä siitä huolimatta, että välillä kiukuttaa ja väsyttää.
Tunteet sallivassa ilmapiirissä lapsi
oppii ilmaisemaan omia tunteitaan
Tunteiden – niin kielteisten kuin myönteisten – salliminen ja sietäminen itseltä sekä lapsilta on jo sinällään tärkeä taito. Tunteet sallivassa ilmapiirissä lapsella on mahdollisuus kasvaa yksilöksi, joka oppii ilmaisemaan erilaisia tunteitaan. Tämä toki edellyttää, että äiti oman kiukkunsa lisäksi sallii myös lapsensa kiukun ja väsymyksen.
Tunteita on hyvä nimetä lapselle ja kertoa, että kiukku ei ollut lapsen syytä. Jos se taas on lapsen toiminnasta johtuvaa, tällöin lapselle on hyvä tehdä selväksi, että vaikka äiti tykkää sinusta kovasti, niin äiti ei tykkää siitä, miten sinä käyttäydyt.
On tärkeää osata pyytää
anteeksi kiukutteluaan
On tärkeää ja hienoa, että myös äiti osaa pyytää omaa kiukutteluaan anteeksi. Tällöin sen on huomattavasti helpompi siirtyä osaksi lapsen toimintamallia kuin vain silloin, jos vanhemmat opettavat lasta tähän ulkoisesti itse kuitenkaan koskaan niin tekemättä.
Toisin sanoen, me äidit tunnemme usein liikaa syyllisyyttä siitä, että olemme väsyneitä ja kiukkuisia välillä lapsillemme. Väittäisin, että ilmapiirissä, jossa sallitaan tunteet, kasvaa tasapainoisempia lapsia kuin perheissä, joissa esimerkiksi kielteiset tunteet eivät ole sallittuja. Toki näinkään ei voi yleistää.
Suuttua saa, mutta ketään
ei saa vahingoittaa
On kuitenkin tärkeää, että kiukku ei muutu fyysiseksi. Suuttua saa, mutta ketään tai mitään ei saa vahingoittaa. Jos oma olo on jatkuvasti väsynyt, kiukkuinen tai alakuloinen, on syytä hakea ulkopuolista apua itselleen esimerkiksi neuvolan kautta.
Hormonit vaikuttavat monien äitien tunne-elämään ja jos niiden voimakkuus on sitä luokkaa, että arjessa toimiminen on haastavaa, voi siihenkin hakea keskustelu- sekä lääkityksellistä apua. Nykyään on lääkkeitä, jotka ovat täysin turvallisia myös imetyksen aikana. Tärkeää on punnita oma jaksaminen sekä arjessa selviytyminen suhteessa tunteiden heittelyn voimakkuuteen. Marttyyriksi oman olonsa kanssa ei kannata ruveta. Siitä ei ole hyötyä itselle eikä lapsen hyvinvoinnille.
|
Tarja Salokoski, laillistettu psykologi, psykologian tohtori, kolmen lapsen äiti.
Työskennellyt laaja-alaisesti lapsiperheiden, lasten sekä nuorten parissa. |
 |
Lue myös:
Lisää kysymyksiä ja vastauksia kasvatuksesta
Menikö lapseni pilalle?