Kaksivuotiaana lapsen tunne-elämä kuohuu – ehkä oletkin jo huomannut sen? Kun lapsi lähentelee kahden vuoden ikää, hänen riippumattomuudentarpeensa ja uteliaisuutensa vain lisääntyvät.

Julkaistu 15.12.2010

Tämän seurauksena lapsi alkaa tutkia jännittävää ympäristöään. Mutta maailma ei ole helposti ennustettavissa, eikä lapsi pysty aina tekemään sitä, mitä hän haluaa. Elämän pettymykset voivat aiheuttaa valtavia raivokohtauksia ja syvää epätoivoa.

Kaksivuotiaana lapsella on tarve tulla vanhemmista riippumattomaksi samalla kun hän on riippuvainen vanhemmistaan. Siksi lapsen elämä on tässä iässä hyvin vaativaa hänelle itselleen – ja ympäristölle. Kaksivuotiaiden on vaikea käsittää sitä, etteivät he aina voi tehdä kuten haluavat, tai että he eivät pysty tekemään kaikkea haluamaansa.
 
Lapsen käsitys siitä, mikä on vaarallista ja mikä ei, ei ole kovin kehittynyt, joten jos hän ei saa tehdä jotain koska se on vaarallista, kaksivuotiaan on vaikea käsittää sitä. Se merkitsee, että vaikka kaksivuotiaat pystyvät tekemään paljonkin itse, ja voivat hyvin leikkiä yksin jonkin aikaa, heitä on kuitenkin aina valvottava, sillä tutkimisen halu on aina suurempi kuin kyky arvioida siihen liittyvää vaaraa. 

 

Taitojen hallitseminen kohottaa itsetuntoa

Taitojen hallitseminen on tärkeää tässä iässä, ja teet lapsellesi ison palvelun, jos huolehdit siitä, että hän saa kokeilla taitojen hallitsemista monin eri tavoin. Se merkitsee esimerkiksi, että piilotat lapsen näköpiiristä liian vaativat palapelit, leikit ja esineet, joilla lapsi ei pysty leikkimään yksin.
 
Lisäksi on hyvä, jos huomioit, mitä lapsi pystyy tekemään ja mitä taitoja hän hallitsee, ja että puhutte siitä. Lasta ei tarvitse välttämättä kehua koko ajan, mutta häntä voi kannustaa esimerkiksi seuraavalla huomautuksella: ”Olipa hyvä, että löysit mukin itse!” ja ”Mutta sinähän onnistuit kokoamaan palapelin ihan itse!”. 

 

Rutiinit ja siirtymävaiheet


Kaksivuotiaat tarvitsevat edelleen rutiineita ja rituaaleja, ja siirtymävaiheet eri tilanteista ja puuhista toiseen voivat olla vaikeita. Jos lapsen on lopetettava leikki aterioinnin tai ulosmenon takia, on tärkeää, että lasta valmistellaan sitä varten. Ilmoita lapselle hyvissä ajoin etukäteen, jotta hän pystyy valmistautumaan uuteen tilanteeseen. 

 

Potalla istuminen


Useimmat lapset alkavat harjoitella potalla istumista kaksi-kolmivuotiaana. Ennemmin tai myöhemmin lapsi alkaa kiinnostua siitä, mitä muut perheenjäsenet tekevät kylpyhuoneessa ja vessassa, ja tämä on hyvä ajankohta alkaa puhua potalla käymisestä. On tärkeää, että lapsi itse on kiinnostunut asiasta eikä käsitä potalla käymistä pakolliseksi toimeksi. Jos lapsi haluaa istua potalla, hänet voidaan panna istumaan potalle vähän ruokailun jälkeen. 
 
Aluksi lapsi istuu potalla vain pienen hetken, ilman tuloksia. Se ei ole lainkaan vaarallista. Tulokset näkyvät vähitellen, ja silloin lasta täytyykin kehua oikein kunnolla. 
 
Saatat myös kokea, että lapsi tulee – itsetyytyväisyyttä säteillen – kertomaan sinulle, että hän on kakannut vaippaansa. Tätä ei pidä pitää negatiivisena asiana. Lapsi on oppimassa, miltä tuntuu, kun pissa tai uloste on tulossa, ja kohta lapsi tuntee sen niin hyvin, että hän ehtii potalle ennen kuin vahinko ehtii tapahtua. 
 
Lapsi pitää myös vaatteiden riisumisesta, mutta pukeutuminen on paljon vaikeampaa, mikä voi aiheuttaa turhautumista.

 

Pojat ja tytöt


Se, että pojat ja tytöt käyttäytyvät eri tavoin ja valitsevat erilaisia leikkejä ja leikkikaluja, on hyvin dokumentoitu. Yhtä hyvin on dokumentoitu, että sukupuolten käsitteleminen eri tavalla alkaa lapsen syntyessä. 
 
Pojat ovat usein aktiivisempia ja ”kovaäänisempiä” kuin tytöt, ja poikia kannustetaankin usein aktiiviseen leikkiin. On myös paljon näyttöä siitä, että me hyväksymme helpommin poikien aggressiivisuuden. Tyttöjä kehotetaan suuremmassa määrin kuin poikia imaisemaan tunteensa kielellisesti. Kun lapset sitten vähitellen alkavat suorittaa pieniä askareita kotona, pojille ja tytöille annetaan erilaisia tehtäviä siitä riippuen, mikä ”sopii” pojille ja tytöille. 
 
Jotkut vanhemmat haluavat kasvattaa lapsensa niin neutraalisti kuin mahdollista sukupuoleen katsomatta, kun taas toiset vanhemmat kasvattavat lapsensa nimenomaan täyttämään aikuisena vaadittavan sukupuoliroolin. Näyttääkin siltä, että tyttöjen on helpompaa olla rajuja ja villejä kuin poikien olla tunteikkaita ja varovaisia. Varmaa on kuitenkin, että sukupuoliroolit ovat muuttumassa, ja että kaikilla lapsilla on ”lupa” olla kiinnostunut erilaisista asioista ja leikeistä sukupuolesta riippumatta. 

 

Näin kaksivuotias leikkii


Lapsen motoriset taidot ovat nyt kehittyneet sellaiselle tasolle, että hänen on helpompaa ja hauskempaa liikkua ulkona. Lapsi näkee esteet helpommin ja pystyy välttämään ne. Hienomotoriset taidot ovat kehittyneet entisestään, ja lapsi alkaa nyt myös piirtää. Lapsesta on myös hauska leikata paperia tylpillä saksilla. 
 
Lapsen mielikuvitus kehittyy, ja kaksivuotiaat pitävät ”matkimisleikeistä” ja teatterileikeistä, joissa esiintyy nukkeja ja pehmoleluja. Koska lapsen kyky nähdä asiat toisen ihmisen näkökulmasta on parantunut, hän pystyy vähitellen kuvittelemaan, mitä muut ihmiset – mukaan lukien nuket ja nallet – tuntevat ja ajattelevat eri tilanteissa. Näin syntyy paljon erilaisia jännittäviä leikkejä, eikä lapsen ole aina niin helppo erottaa kuviteltua todellisuudesta.

Kaksivuotias nauttii leikkimisestä muiden lasten kanssa, ja siellä, missä ennen leikittiin vierekkäin istuen, tehdään vähitellen yhteistyötä ja jaetaan leikkejä toisten kanssa. Tämä ei kuitenkaan aina ole niin helppoa – sanat ”minun” ja ” oma” ovat ahkerassa käytössä!
 
Kaikenlainen lajittelu ja luokittelu on lapsesta mielenkiintoista; esimerkiksi esineiden paneminen oikeaan laatikkoon väristä ja muodosta riippuen. Lapsesta on hauska kokeilla helppojen palapelin kokoamista, ja hiekan ja veden kantaminen paikasta toiseen on myös suosittu leikki. 
 
Sekä aikuiset että lapset pitävät lukemisesta, ja kirjojen katseleminen ja lukeminen vahvistaa lapsen kielellistä kehittymistä ja antaa lapselle mahdollisuuksia kokea aivan uudenlaisia maailmoja. Nyt lapselle sopivat kirjat, joissa käsitellään erilaisia muotoja ja värejä, ja kirjat, joissa puhutaan muista lapsista, jotka tekevät samoja asioita kuin hän itse – juoksevat, hyppäävät, istuvat potalla, leikkivät muiden lasten kanssa, ja jotka ovat joskus vihaisia tai alakuloisia. Kirjat voivat myös sisältää yksinkertaisia kysymyksiä, joihin lapsi voi vastata. 

 

Suuria eroja


Motorisen kehityksen ja kielellisen kehityksen suhteen kaksivuotiaat voivat olla kovin erilaisia. Jotkut lapset osaavat 30 sanaa kaksivuotiaana, toiset osaavat 200 sanaa – tämä johtuu muun muassa siitä, että lapsilla on erilaisia strategioita kielen oppimisessa. Kielen kehittyminen ja sanavarasto kuuluvat niihin tekijöiden, jotka auttavat lasta siirtymään vaivalloisesta ”kaksivuotiaan uhmaiästä” tarkoituksenmukaisempaan viestintään. Tärkeintä ei kuitenkaan ole sanojen määrä, vaan se, että lapsi pystyy kommunikoimaan, ja että lapsi ymmärtää sinua ja osaa ilmaista itseään. Lapsi, jolla on kaksivuotiaana rajoittunut sanavarasto, ottaa usein kiinni samanikäiset lapset melko pian. 
 
Samoin lapsen motorisen kehityksen kannalta ei myöskään ole ratkaisevaa, että hän oppii juoksemaan tai hyppäämään aikaisin. Kehitys tapahtuu pyrähdyksittäin, ja useimmat lapset kehittyvät hyvin, jos he saavat riittävästi arkipäivään liittyviä haasteita. 
 
Jos olet kuitenkin huolestunut lapsesi jälkeen jäämisestä joko kielellisen kehityksen tai motorisen kehityksen suhteen, ota yhteyttä terveyskeskukseen. Siellä saat asiantuntevia neuvoja lapsesi kehityksen tukemiseksi, ja terveyskeskus ohjaa sinut tarvittaessa eteenpäin muille asiantuntijoille.

Kuva: iStockphoto 
 

Lähteet:
• Ulvund, Stein Erik; Forstå barnet ditt 2-5 år; Cappelen 2003 
• Hiranandani, Veera; Barnets utvikling. Milepæler fra 0-6 år; Sandvik 2006
• Penelope Leach; Alt om barnet. De første seks årene. 4. painos; Spektrum 2005

Mitä mieltä olet artikkelista?  

Edellinen artikkeliTällainen on yksivuotias!
Seuraava artikkeliTällainen on kolmivuotias!
JAA