Perheen 3,5-vuotias esikoinen on oppinut kuivaksi hyvin, mutta sen jälkeen hän on alkanut pidätellä kakkaa. Mikään perinteinen keino (tarrat onnistumisesta yms.) ei auta eivätkä vanhemmat enää tiedä, mitä asialle voisi tehdä – ja mistä ongelma ylipäätään johtuu. Psykologi vastaa huolestuneelle vanhemmalle.

Viimeksi päivitetty 13.6.2017

Kysymys:

Meillä on kolme lasta joista esikoistytär on 3v 5kk ja keskimmäinen poika 2v 5kk sekä nuorimmainen tytär 1v 3kk.

Ongelmamme on esikoisen kakan pidättely. Yli vuoden on esikoinen harjoitellut kuivana olemista ja pissan suhteen onkin hyvin oppinut. Kakkaaminen on onnistunut vaihtelevasti ja välillä on menty pitkiä aikoija kuivin housuin mutta nyt viimeinen puolivuotinen on ollut yhtä tuhrimista ja pidättelyä.

Keskimmäinen oppi hetkessä ja molemmat sai tarroja ja palkintoja kun oli sovittuja etappeja saatu täyteen. Nyt kuitenkin mikään ei enää tunnu auttavan ja pahinta on että liian usein korotamme ääntä ”vahingon” sattuessa ja saatamme moittia lasta vauvaksi.

Kuitenkin olemme koittaneet tehdä kaikkemme ”kasvatusoppaiden” mukaan, mutta nyt ei enää tilanne ole naurattanut. Lapsemme ovat iloisia ja eivät sure asiaa, mutta jatkuva hermostuminen lapselle varmasti pahentaa vaan asiaa ja ongelma ei tule näin ratkeamaan. Nyt tarvitsemmekin jonkun konstin saada lapsemme todellisen ongelman kakkaamisen suhteen selville.

Vastaus:

Lähes kaikki lapset oppivat siisteiksi 2,5 vuoden ikään mennessä. Silti vaihtelevuutta on paljon. Neljän vuoden jälkeen tapahtuvaa toistuvaa housuihin tai vuoteeseen ulostamista kutsutaan tuhrimiseksi.  Tuhriminen on olemukseltaan monisyinen. Joskus taustalla voivat olla erilaiset ruumiilliset sairaudet, joskus peräaukon haavauma tai ripuli.

Tuhriminen usein ainakin osin psyykkisperäistä

Usein tuhriminen on osin psyykkisperäinen. Se voi olla ulostamiseen tai WC-pyttyyn liittyvää pelkoa, joskus taustalla olevan masentuneisuuden oire, joskus elämän tilanteeseen liittyvä regressiivinen oire (palaaminen pikkulapsen asteelle), joskus keino ilmaista omaa uhmaa.

Monesti on vaikea erottaa fyysistä ja psyykkistä syytä vaan ne ovat kietoutuneet toisiinsa voimakkaasti. Jos lapsellanne on ollut hankaluutta kakkaamisessa tai hänelle on tullut halu olla taas pieni pienempien sisarusten takia, on se voinut aiheuttaa alunperin tuhrimista. Jos siihen on suhtauduttu vihaisesti, on vessaan menemisestä voinut tulla pelottava tai ahdistava tapahtuma, jolloin lapsi yrittää pantata viimeiseen asti eikä mene vessaan.

Malttamattomuutta? Allergiaa? Ummetusta?

Toisaalta tämän ikäisellä voi olla vielä hankaluutta malttaa mennä vessaan silloin kun se olisi aiheellista. Myös allergiat, esimerkiksi maitoproteiinin pilkkoutumattomuus voi olla ummetuksen syynä.

Nyt siis olisikin tärkeää ensin selvittää, onko lapsellanne ummetusta. Kuinka usein lapseltanne tulee kunnollinen kakka? Jos lapsi panttaa useita päiviä kakkaa, voi housuun tulla ns. läpivuotoa, joka on nestemäisempää kakkaa paksun massaan pysyessä suolessa. Jos lapsella on ummetusta, on syytä mennä lääkäriin. Panttaaminen voi johtua myös siitä, että lapsen ulostaminen sattuu, jolloin on miellyttävämpää tehdä housuun.

Jos lapsen vatsa toimii normaalisti voi syitä lähteä miettimään psyykkiseltä puolelta. Onko vessatilanteista tullut lapselle ahdistavia, jolloin hän haluaa välttää niitä tai haluaisiko hän mahdollisesti olla vielä pieni, hoivattava vauva, kuten pienemmät sisaruksensa? Samoin lapsi voi pantata välttääkseen epäonnistumisen kokemuksen ja vanhempien pettymyksen.

Toruminen pahentaa asiaa

Olette oikealla polulla siinä, että tiedostatte torumisen pahentavan asiaa. On hyvä selvittää fysiologiset syyt  sekä mahdollinen ummetus ja samalla lähteä tukemaan sitä, että lapsenne oppii taas uudestaan taidon, jonka on tässä välissä unohtanut. Taitoja oppii paremmin myönteisen tuen ja kannustuksen kautta. Se kuitenkin edellyttää, että saatte lapsenne mukaan uuden taidon opetteluun. Motivoiminen sekä hyödyn näkeminen on lapsen onnistumisen kannalta merkittävää.

Ja mitään taitoahan ei opita hetkessä, joten vahinkoja sattuu. Kiinnittäisin huomion kuitenkin onnistumisiin ja vahvistaisin niitä. Tällöin vessa-asioista saadaan taas miellyttäviä ja ahdistus sekä häpeä pois. Samalla lapsi saa myönteistä huomiota vanhemmiltaan sekä kasvavista taidoistaan.

Tarja Salokoski, psykologi

Mitä mieltä olet artikkelista?