Kun vauva syntyy, hänen ja äidin välillä on kahdenkeskinen suhde. Vauvalle kahdenkeskisyys on luonnollista. Pian lapsi voi viettää kahdenkeskistä aikaa myös isän ja esimerkiksi isovanhempien kanssa. Aina näin ei kuitenkaan tapahdu. Lue, miten tärkeää olisi taata lapselle kahdenkeskisiä hetkiä.

Julkaistu 4.11.2015

Kun perheessä on enemmän lapsia kuin yksi, jo pieni taapero voi jäädä ilman kahdenkeskistä aikaa. Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä suuremman merkityksen kahdenkeskinen aika – tai sen puute – saa.

”Jakamattoman huomion saaminen vaikuttaa lapsen itsearvostukseen ja itsetuntemukseen. Vanhempi on lapsen peili, jonka avulla lapsi oppii, minkälainen hän on”, perheterapeutti ja lastenpsykoterapeutti Eija-Liisa Veikkola kertoo.

Lapsi voi peilata itseään myös esimerkiksi isommassa lapsiryhmässä. Lapsiryhmä ei kuitenkaan tarjoa lapselle samanlaista vastakaikua, mitä vanhempi voi lapselleen tarjota.

Enkö minä ole niin tärkeä ja arvokas, että vanhempi tekisi minun kanssani jotain kivaa? Enkö ole isän tai äidin ajan arvoinen?

Tärkeää lapsen kehitykselle

”Kahdenkeskisellä ajalla on valtavasti merkitystä juuri turvallisuuden tunteelle. Lapsi pääsee jakamaan vanhemmalle, mitä hän ajattelee ja mitä hän tarvitsee.”

Ilman kahdenkeskistä vuorovaikutusta monet lapsen kehitykseen liittyvät taidot saattavat jäädä retuperälle. Esimerkiksi leikkimiseen ja puheen kehitykseen liittyvät taidot karttuvat turvallisesti vanhempien seurassa.

”Jos kahdenkeskinen aika puuttuu kokonaan, saattaa syntyä myös tunnekäsittelyn taitoihin ongelmia. Lapset oppivat tunteiden säätelyä juuri kahdenkeskisissä suhteissa vanhempiensa kanssa. Jos lapselta puuttuu tunnesäätelytaitoja, silloin epäilisin, ettei hän ole kotona tullut kuulluksi tarpeineen ja tunteineen.”

Kahdenkeskinen aika on myös merkityksellistä vanhemmalle

Siinä missä kahdenkeskiset tilanteet ovat lapselle tärkeitä, ne ovat erityisen merkityksellisiä myös vanhemmalle. Hyväksi vanhemmaksi on vaikea tulla, jos ei opettele tuntemaan lastaan perinpohjaisesti.

”Kun on kahdestaan lapsen kanssa ja muu perhe ei häiritse yhdessäoloa, lapsella on tilaa tuoda esille omia tarpeitaan, ajatuksiaan ja mielikuviaan maailmasta. Näin yhteisistä hetkistä tulee myös vanhemmalle opettavaisia huippuhetkiä. Vanhempi huomaa ajattelevansa, että tällainenko minun lapseni oikeastaan on? Näinkö hän ajattelee?”

Jos puolestaan toisella tai kummallakaan vanhemmalla ei ole koskaan kahdenkeskistä aikaa lapsilleen, saattaa lapsen ja vanhemman välinen suhde jäädä ilman toisen syvällistä tuntemusta.

Sisarusten väliset kiistat yltyvät

Otetaan esimerkki. Perheessä on kolme lasta, vanhemmat ovat stressaantuneita, eikä kummallakaan vanhemmalla ole kaikille lapsille kahdenkeskistä aikaa. Mitä silloin perheen sisällä oikein tapahtuu?

”Jos lapset eivät tunne tulevansa huomatuiksi perheessä, se voi näkyä lasten välisenä tappeluna ja sitä kautta huomion hakemisena vanhemmilta. Huomion hakeminen voi siis lisätä perheen sisäistä aggressiota, kateuden ja kilpailun tunteita”, Veikkola kertoo.

Kahdenkeskisellä ajalla voi rauhoittaa perheen sisäistä tilannetta. Hurjakin tilanne voi lähteä avautumaan, kun lapset pääsevät viettämään aikaa kahdestaan vanhemman kanssa.

”Silloin lapset kokevat olevansa tärkeitä. Rauhoittaa yhdessä olemista, kun jokainen saa vuorollaan olla vanhemman seurassa. Silloin vähenee tarve kilpailla vanhempien huomiosta.”

Huomiottomuus on haitallista vaikka lapsi turtuukin siihen

Jos toinen vanhemmista on paljon kotoa pois, eikä vanhemmalla ole lapselleen kahdenkeskistä aikaa, lapset tottuvat siihen. Tottumuksen alla piilee kuitenkin kaipuu yhdessäoloon.

”Olen omassa työssäni vastaanotollani huomannut, että lapset kertovat kaipaavansa poissa olevan vanhemman seuraa. Lapset saattavat kertoa, että heistä olisi kiva tehdä isän kanssa jotakin. Toive kahdenkeskisestä ajasta elää, vaikka lapsi olisi tottunut toisen vanhemman poissaoloon”, Veikkola kertoo.

Kun omat vanhemmat eivät tarjoa huomiota, syntyy kolhu lapsen itsetuntoon.

”Lapsi ajattelee: enkö minä ole niin tärkeä ja arvokas, että vanhempi tekisi minun kanssani jotain kivaa? Enkö ole isän tai äidin ajan arvoinen?”

Mitä mieltä olet artikkelista?