Vastasyntyneiden teho-osaston sairaanhoitaja Jan Reynolds kertoo, miten hän järjesti koomassa olevan äidin yhteen keskosena syntyneen lapsen kanssa. Lue, minkälainen ihme tapahtui, kun kuoleva äiti kohtasi lapsensa ensimmäisen ja viimeisen kerran.

Viimeksi päivitetty 15.1.2014

”Hoidin tervettä keskosta vastasyntyneiden teho-osastolla. Lapsi syntyi viisi viikkoa etuajassa. Hänen tilansa oli vakaa”, yhdysvaltalainen vastasyntyneiden teho-osaston sairaanhoitaja Jan Reynolds kirjoittaa Nurse.com-sivustolla.

Äiti oli puolestaan kuolemaisillaan. Hän oli koomassa epileptisen kohtauksen ja aivohalvauksen takia aikuisten teho-osastolla.

Lue myös: Elämän lahja

Äidin ja lapsen kohtaaminen

”Olen nähnyt yhä uudestaan syvän ja rauhallisen yhteyden, jonka äiti kokee, kun hän pitää lastaan ensimmäistä kertaa ihokosketuksessa. Minulla oli vahva tunne, että äiti ja lapsi pitäisi saada yhteen vaikkapa ihan lyhyeksi ajaksi”, Reynolds kirjoittaa.

Reynolds pyysi lupaa äidin ja lapsen kohtaamisen järjestämiselle ja sai sen. Niinpä hoitaja vei lapsen teho-osastolle, jossa lapsen äiti makasi sängyssä.

”Muistan, että huone oli viileä. Lapsen isä oli ainoa henkilö huoneessa. Kuulin katkonaisen ja rahisevan hengityksen heti, kun astuin sisään”, Reynolds huomauttaa.

Äiti ei puhunut englantia, joten Reynolds pyysi isää kertomaan äidille, että vauvalla on kaikki hyvin.

Lue myös: ”Hän on elämäni rakkaus”

Ihokontakti kuolevan äidin kanssa

”Riisuin vauvan vaatteet vaippaa lukuun ottamatta. Laitoin sitten vauvan äidin paljasta ihoa vasten ja siirsin äidin käsiä niin, että äidin kädet halasivat lasta”, Reynolds kirjoittaa.

Reynolds siirtyi kauemmaksi ja antoi perheen olla rauhassa hetken. Sitten hän otti muutamia valokuvia äidistä ja lapsesta yhdessä, joiden hän toivoi tuovan toivoa perheelle.

Lue myös: Ella, pikku taistelijani

Tajusiko äiti kaiken?

”Kun olin lähtemässä huoneesta, isä tarttui käteeni ja kysyi: ’Odota. Itkeekö hän?’”

Äidin molemmista silmäkulmista valui kyyneleitä.

”Olin sanaton. Isä kysyi uudestaan itkeekö hänen vaimonsa. Hän halusi vastauksen. En osannut sanoa muuta kuin: ’Se saattaa olla mahdollista.’”

Voiko siis lapsen koskettaminen, haistaminen ja sydämen sykkeen tunteminen omaa kehoa vasten herättää jopa kuolevassa koomapotilaassa äidintunteita? Kyyneleet saattoivat myös liittyä ainoastaan äidin kuolevan kehon prosesseihin.

”Minä kuitenkin uskon, että sain sinä päivänä todistaa melkein hengellistä äidin ja lapsen välistä yhteyttä”, Reynolds kirjoittaa.

Reynoldsin alkuperäinen kirjoitus on luettavissa Nurse.com-sivustolla.

Mitä mieltä olet artikkelista?