Kun raskaustesti näyttää positiivista, on aika ottaa heti yhteyttä neuvolaan. Ensimmäinen käynti on yleensä vasta raskausviikoilla 8–10, mutta aika on hyvä varata hetimmiten.

Ensimmäinen käynti äitiysneuvolassa sijoittuu normaaliraskaudessa yleensä raskausviikoille 8–10. Aika kannattaa kuitenkin varata jo heti positiivisen raskaustestin tekemisen jälkeen, sillä toisinaan neuvolaan on perusteltua mennä jo ennen kahdeksatta raskausviikkoa.

THL suosittelee ottamaan yhteyttä neuvolaan mahdollisimman varhain, jotta äiti ehtii halutessaan osallistua mahdollisiin sikiöseulontoihin. Neuvolassa käyminen ennen 16:tta raskausviikkoa on myös äitiysavustuksen saamisen ehto.

Keskustelua ja lomakkeiden täyttämistä

Puolentoista tunnin mittaisen ensikäynnin aikana terveydenhoitaja tai kätilö kartoittaa perheen kokonaistilannetta ja puntaroi mahdollisten lisätutkimusten ja lisätuen tarvetta. Neuvolan asiakkaana on aina koko perhe, joten myös isä on tervetullut jo ensimmäiselle neuvolakäynnille.

Käynnin aikana vanhemmat täyttävät neuvolatyöntekijän kanssa esitietolomakkeita, joiden avulla selvitetään esimerkiksi mahdollisia perinnöllisiä sairauksia ja raskauteen vaikuttavia perussairauksia.

Keskustelun lomassa selvitetään myös molempien vanhempien ruokailu- ja liikuntatottumuksia. Lisäksi jutellaan alkoholin ja päihteiden käytöstä ja vanhemmille annetaan täytettäväksi alkoholin käyttöä mittaava Audit-kysely. Äiti saa käynniltä mukaansa myös neuvolakortin, johon kirjataan raskauden aikana tehdyt tutkimukset ja tiedot raskauden etenemisestä.

Tärkeät veri- ja virtsakokeet

Ensimmäisen käynnin tutkimukset ovat äidin terveydentilaa ja raskauden vaihetta selvittäviä tutkimuksia. Äidiltä mitataan esimerkiksi verenpaine, sekä paino ja pituus. Ennen käyntiä on hyvä olla noin neljä tuntia virtsaamatta, jotta äidille voidaan tehdä virtsan bakteeriviljely. Näin selvitetään mahdollinen piilevä virtsatietulehdus.

Virtsasta tarkistetaan lisäksi sokeripitoisuus. Testillä selvitetään äidin raskausdiabeteksen riskiä. Myöhemmin raskaudessa kiinnitetään huomiota myös virtsan proteiinipitoisuuteen, sillä kohonnut proteiinien määrä yhdessä kohonneen verenpaineen kanssa kielii raskausmyrkytyksen riskistä. Nämä testit ovat jokaisen neuvolakäynnin vakiotutkimuksia.

Alkuraskaudessa äidistä otetaan myös verikoe, jonka avulla selvitetään äidin veriryhmävasta-aineet – äidin ja sikiön veriryhmät saattavat olla keskenään epäsopivat. Samalla näytteestä tutkitaan, onko äidillä HIV-, hepatiitti-B tai kuppavasta-aineita. Mikäli jokin infektiotesteistä on positiivinen, äiti ohjataan jatkohoitoon. Hemoglobiinia seurataan sormenpää-verinäyttein koko raskauden ajan.

Vanhemmille tietoa raskaudesta

Neuvolan päämäärä on tukea vanhemmuutta ja ennaltaehkäistä erilaisia lapsen hoitoon ja perhe-elämään liittyviä ongelmia. Sen vuoksi vanhemmille jaetaan käyntien aikana myös paljon tietoa. Ensimmäiseltä neuvolakäynniltä kannetaankin usein kotiin runsaasti materiaalia, jossa kerrotaan vauva-arjesta, terveellisestä ruokavaliosta ja mahdollisista lisätutkimuksista.

Äidille kerrotaan myös mahdollisuudesta osallistua sikiöseulontoihin ja sokerirasitustestiin. Ensimmäisellä neuvolakäynnillä äidille kirjoitetaan lähete niskapoimu- ultraäänitutkimukseen (np-ultra), jossa selvitetään raskauden tarkka kesto, sikiöiden lukumäärä ja tarkistetaan lapsen sydämen syke, sekä äidin niin suostuessa arvioidaan lapsen riskit erilaisiin kehityspoikkeamiin.

Miten neuvolakäyntiin voi varautua?

Ennen ensimmäistä neuvolakäyntiä äidin kannattaa tarkistaa viimeisten kuukautisten alkamispäivä ja kierron tavanomainen pituus. Tämä auttaa terveydenhoitajaa määrittämään lasketun ajan ja ajoittamaan tulevat tutkimukset oikein. Esimerkiksi ultraäänitutkimus on tehtävä tietyillä viikoilla, jotta sen antama tieto on luotettavaa.

Oleellinen tieto on myös, onko odottaja sairastanut vihurirokon ja vesirokon, tai onko hänellä rokotus tauteja vastaan. Lisäksi suvun ja perheen perinnöllisten sairauksien selvittäminen on tarpeen, sillä niitä kysytään ensimmäisellä käynnillä.

Lähde: Reija Klemetti & Tuovi Hakulinen-Viitanen: Äitiysneuvolaopas – Suosituksia äitiysneuvolatoimintaan (2013)

Mitä mieltä olet artikkelista?