Pettymykset kuuluvat elämään, ja jossain vaiheessa myös oman lapsen tielle osuu väistämättä pettymyksiä. Vanhemman yksi tärkeimmistä tehtävistä onkin opettaa lasta selviämään pettymyksen tunteista. Tulisiko vanhempien siis tuottaa lapselle pettymyksiä osana kasvatusta, kuten useasti neuvotaan? Vau.fi:n foorumin äidit kertovat, mitä mieltä ovat kyseenalaisesta kasvatusneuvosta.

Viimeksi päivitetty 20.4.2015

”Jossain vaiheessa on opittava, ettei kaikki pyöri oman navan ympärillä”


 

 


Vau.fi:n foorumilla kysyttiin, onko vanhempien tehtävä tuottaa pettymyksiä lapselle. Gallupiin osallistuneista hieman vajaa puolet oli sitä mieltä, että pettymysten aiheuttaminen on vanhempien tehtävä – tiettyyn pisteeseen asti.

”Vastasin kyllä, mutta ei tietenkään tieten tahtoen tarkoituksella AIHEUTTAA pettymyksiä”, Kolibri kirjoittaa.

”Väistämättä niitä kuitenkin tulee eikä vanhempien pidä sääliä lasta ja antaa periksi vain sen takia, ettei lapselle tule paha mieli. Jossain vaiheessa ihmisen on kuitenkin opittava, ettei kaikki pyöri oman navan ympärillä – ja mitä nopeammin sen oppii, sitä helpommalla pääsee”, hän uskoo.

”Tietyllä tavalla vanhemman kuuluu tuottaa lapselle pettymyksiä”, myös Aamu pohtii.

”Mutta tietenkin niin, että lapsi ei saa aina haluamaansa tai tehdä konnuuksia. Se ei sen sijaan ole oikein, että jokin jo luvattu asia perutaan ilman syytä. Lapselle on hyväksi oppia, että erilaiset tunteet kuuluvat asiaan ja ovat ok.”

Lue myös: Nämäkin seikat joudut opettamaan lapsellesi – 8 itsestään selvää asiaa

”Vanhemman tehtävä on pettyä lapsen kanssa”

Gallupiin osallistuneista noin 56 prosenttia oli kasvatusneuvoa vastaan. Nimimerkillä Suviii kirjoittavan mielestä pettymysten aiheuttaminen ei ole vanhemman tehtävä.

”Totta kai lapsi pettyy, jos pyytää esimerkiksi karkkia, ja vanhempi ei sitä anna syystä tai toisesta. Sehän on silloin sitä, että vanhempi aiheuttaa lapselle pettymisen”, hänkirjoittaa.

Tahallaan aiheutettuja pettymyksiä Suviii ei kuitenkaan katso hyvällä.

”Sitä en hyväksy, että ollaan ensin, että saat karkkia, kun mennään nyt kiltisti kotiin ja kotona sitten ei sitä annetakaan. Pettymiset tulevat elämään kyllä, mutta ainakin omalla kohdallani suurimpia pettymyksiä on aiheuttaneet muut ihmiset kuin omat vanhemmat”, hän toteaa.

”Mielestäni ilmaisu ’vanhemman tehtävä on aiheuttaa pettymyksiä’ on liioitteleva (ja vähän harhaanjohtava), koska ainakaan omasta mielestäni vanhemman tehtävänä ei ole aiheuttaa lapselle pettymyksiä, vaan pettyä yhdessä lapsen kanssa, kuljettaa lasta elämässä eteenpäin pettymyksien läpi ja tukea pettynyttä lasta”, ReginaVeritas pohtii.

”Toki, jokin vanhemman tehtävistä (suojelu, huolenpito tms.) voi aiheuttaa lapselle joskus pettymyksen, mutta eihän se pettymys ole silloinkaan se arvokas asia”, hän kirjoittaa.

Lue myös: Asiantuntija: Supernannyn tuhmuustuoli on nöyryyttävä ja julma rangaistus

”Tietenkään ei pidä antaa periksi kaikessa”

Bjorkm muistuttaa, että pettymyksiä tulee, vaikkei niitä kukaan aiheuttaisikaan.

”Ei sitä ny tieten tahtoen pidä mielestäni toiselle pettymyksiä aiheuttaa, vaan lähinnä oppia tunnistamaan tunteita ja pärjäämään niiden kanssa. Kaikki ei aina mene niin kuin itse haluaa, ja kyse ei ole siitä, että joku ilkeämielisesti haluaa toiselle pahan olon ja pettymyksen”, bjorkm toteaa.

”Tärkeämpää olisi minusta tunnistaa miksi pettyi – mitkä ne omat odotukset oli, ja onko niissä mitään muokattavaa? Omaan asenteeseen ja käytökseen kun on helpompi vaikuttaa, kuin muiden toimiin”, hän kirjoittaa.

”Tietenkään ei vanhemman pidä antaa periksi ihan vaan sen takia, ettei lapselle tule paha mieli”, ReginaVeritas komppaa.

”Kyllä oma neiti saa ihan taatusti pettyä tulevaisuudessa ja pettyy jo nytkin, kun en anna tehdä mitä vaan ja mennä minne vaan”, hän kertoo.

Myös ReginaVeritas puhuu tunteiden tunnistamisen ja hallitsemisen puolesta.

”Itse ajattelen niin, että lapsi oppii kestämään pettymyksiä niin, kun vanhempi niitä auttaa kestämään, ikään kuin käsi kädessä kulkien. Kun lapsi pettyy, vaikka pettymys olisi vanhemman aiheuttamaa, on vanhemman tehtävä auttaa lasta pärjäämään pettymyksen tunteen kanssa (ihan kuin kaikkien muidenkin tunteiden käsittelyyn lapsi tarvitsee harjoittelua ja tukea aikuiselta) ja pikku hiljaa lapsen kyky hallita pettymyksen tunnetta itsenäisesti kasvaa”, hän kertoo.

Mitä mieltä sinä olet?

Osallistu gallupiin: Onko vanhempien tehtävä aiheuttaa lapselle pettymyksiä

Mitä mieltä olet artikkelista?