Ajatellaan, että vanhempien, päivähoidon ja koulujen pitää tehdä kaikkensa lasten turvallisuuden eteen. Kaupunkimaantieteen dosentti Hille Koskela on eri mieltä turvallisuuden maksimoimisesta. Lue Koskelan näkemys liiallisuuksiin menevän turvallisuushakuisuuden haitoista.

Viimeksi päivitetty 10.10.2012

Nykymaailmassa eletään median luomien uhkakuvien keskellä. Iltalehti julkaisi taannoin jutun miehestä, joka suuteli väkisin 6-vuotiasta tyttöä julkisella paikalla.


 


Jutun aiheuttamat pelkotilat on luettavissa suoraan Vauva-lehden foorumilta:

”Kyllä sitä saa tosissaan olla varovainen lapsien kanssa liikkuessa ostoskeskuksissa ja ravintoloissa. Maailma sen kuin tulee vain sairaammaksi ja hullut rohkeammiksi.”

”Suomessa kukaan ei auta uhria, joten raiskaajat ja pedot voivat käydä yhä röyhkeämmiksi.”

Lue myös: Millainen on turvallinen koti?

Liikkumista rajoitetaan

Pelko siitä, että tuntematon ihminen kaappaa lapsen, johtaa helposti lasten ylisuojeluun.

”On tapahtunut suuri muutos lasten vapaa-ajan vietossa. Ennen lähimetsät olivat keskeisiä leikkipaikkoja. Nykyään metsissä ei enää liiku paljoa lapsia. Suojelun takia lasten mahdollisuudet kapenevat”, Koskela sanoo.

Lasten kuljettaminen autolla on myös lisääntynyt erilaisten pelkojen takia. Ainaisella kuskaamisella on kuitenkin haittavaikutuksia.

”Kuljettaminen vähentää lasten omaehtoista liikkumista. Lapset eivät myöskään opi kaupunkilaistaitoja. He eivät osaa käyttää julkisia kulkuvälineitä, eivätkä he osaa kohdata vieraita ihmisiä, kuten bussinkuljettajia. Lasten kuljettaminen harrastuksiin vahvistaa myös lasten omaa käsitystä siitä, että bussissa ja kaupungissa olisi turvatonta”, Koskela sanoo.

Lue myös: Pelon vallassa

Mutta eikö maailma ole vaarallinen?

Tilastollisesti lasten suurimmat riskit liittyvät liikenneonnettomuuksiin ja uimiseen. Silti vanhemmat pelkäävät, että tuntemattomat ihmiset tulevat lähentelemään lapsiamme julkisella paikalla. Iltalehden luoma uhkakuva on täysin triviaali suhteutettuna oikeisiin todennäköisyyksiin.

”Suomessa on äärimmäisen turvallista. Meidän pitäisi uskoa siihen ja myöntää se itsellemme. Meidän pitää pikemminkin suojella lapsuuden luovia tiloja ja tapahtumia. Aina on riski, että jotain tapahtuu”, Koskela sanoo.

Jos vanhemmat ovat aina turvaamassa lasten toimintaa, eivätkä lapset saa tehdä potentiaalisesti vaarallisia asioita, menettää lapsi kyvyn arvioida, mikä on turvallista. Tämä puolestaan lisää todellista turvattomuutta.

”Meidän täytyy luottaa lapsiin ja antaa heidän oppia, miten riskit itse arvioidaan”, Koskela kertoo.

Lue myös: Ilmapallojen puhaltamien kielletty?

Äiti suojaa kaikelta

Vanhemmilla on kuitenkin taipumus suojella lapsiaan. Sanottakoon sitä vaikka äidin- tai isänvaistoksi. Eikö meidän pidä tehdä kaikkemme myös niitä uhkia vastaan, jotka eivät ole kovinkaan todennäköisiä?

”Mitä tarkoittaa, että teemme kaikkemme? Helsingissä päiväkotien ovet ovat nykyään aina lukittuja. Ranskassa puolestaan päiväkotien pihoilla on kaksi aittaa, joiden pitää olla niin etäällä toisistaan, ettei aikuisen käsi yllä tavoittamaan lapsia. Nämä uhkakuvat tulevat myös lähemmäksi lapsia. Niistä tulee osa arkea ja ne luovat lapsiin vieraiden pelkoa”, Koskela sanoo.

Järkevän turvallisuushakuisuuden ja mielettömyyden rajaa haetaan jatkuvasti julkisessa keskustelussa. Jos turvallisuuskeskustelu jätetään yrityksille, jotka rahastavat peloillamme, turvaamisen rajat vain nousevat. Tulevaisuudessa onkin mahdollista, että lapsille istutetaan ihon alle tunnistussiru, joiden avulla näemme aina missä lapset liikkuvat.

Koskela herätteleekin pohtimaan:

”Miten pitkälle olemme valmiita menemään?”

Juttu perustuu Hille Koskelan Valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä pitämään luentoon.

Lue myös:

Lapset mainonnan armoilla
Mainonta työntyy yhä varhaisempaan kehitysvaiheeseen lapsen elämässä. Tuotteiden tyrkyttäminen leikki-ikäisille on kyseenalaista puuhaa, sillä pieni lapsi ei osaa lukea mediaa samalla tavalla kuin aikuinen.

Huoltajuuskiistoissa kyse vieraannuttamisesta
Noin 80 prosentissa kriisiytyneistä huoltajuuskiistoista äiti vieraannuttaa lapsia isästä. Vieraannuttaminen on oire vanhemman omista mielenterveysongelmista ja sillä on vakavia seurauksia lapsen hyvinvoinnille.

Syytettynä insestistä
Painajainen perheessä -dokumentissa kerrotaan ruotsalaisesta tapauksesta, jossa insestisyytös piinaa koko perhettä. Asiantuntijat kertovat, miten asia olisi edennyt Suomessa.

Mitä mieltä olet artikkelista?