Viimeksi päivitetty 4.8.2026
Suomessa adoptioita tehdään vuosi vuodelta vähemmän, ja adoptioiden määrä onkin laskenut jopa 42 % vuoden 2010 jälkeen. Laskusuunta näkyy etenkin kansainvälisissä adoptioissa, ja esimerkiksi uusia adoptioprosesseja hoitaa Suomessa enää Interpedia ry.
Tiinalle ulkomailta adoptointi tuntui kuitenkin paremmalta vaihtoehdolta kuin kotimaan adoptio. Perheessä oli jo yksi biologinen lapsi Oliver, mutta Tiinan ikä sai pohtimaan adoptiomahdollisuutta.
”Lähes 40-vuotiaana biologisen lapsen saaminen ei ehkä olisi enää onnistunut niin helposti. Lisäksi pohdimme, että ihan vastasyntynyt ei tämän ikäisenä olisi välttämättä ollut enää se kaikista ihanteellisin ratkaisu. Kotimaan adoptioissa taas on usein juuri vastasyntyneitä, ja monesti jonotusaika on paljon pidempi.”
Tiina pohti adoptiota puolisonsa kanssa noin vuoden verran. Lopulta päätös tuntui kuitenkin selvältä. Asiaa helpotti se, että työkaverin tuttavat olivat adoptoineet lapsia Thaimaasta. Myös Tiinan perhe päätyi Thaimaan adoptioon, sillä paikka oli tullut tutuksi matkustelun kautta.
”Adoptioprosessit voivat olla hyvin erilaisia maasta riippuen. Esimerkiksi Thaimaassa ei voi adoptoida, jos perheessä on jo enemmän kuin kaksi lasta. Kiinassa taas on osoitettava, että adoptiovanhemmalla on tietty määrä varallisuutta”, Tiina huomauttaa.
Artikkeli jatkuu
Kahden vuoden odotus palkittiin
Itse adoptioneuvonta kesti Tiinalla ja hänen puolisollaan noin vuoden verran. Tuona aikana tarkasteltiin vanhempien valmiuksia lapsen adoptoimiseen, ja prosessi oli välillä raskaskin.
”Olihan se hieman sellaista tarkastelun alla olemista. Kaikki kivet käännettiin, ja käytiin läpi omaa lapsuutta ja parisuhdetta. Toisaalta ymmärrän, että se kuuluu asiaan, mutta oli se myös raskasta työpäivien ja pienen lapsen hoidon ohella. Siitäkin kuitenkin selvittiin.”
Neuvonnan jälkeen sosiaalityöntekijä kirjoitti kotiselvityksen, jossa avattiin hakijan soveltuvuutta adoptiovanhemmaksi. Tämän jälkeen Tiinan piti hakea lupa Suomen adoptiolautakunnalta, ja luvan saatuaan kerätä kokoon hakupaperit kohdemaahaan. Maasta riippuen hakupaperit voivat sisältää tietoja esimerkiksi omasta varallisuudesta, terveydentilasta ja perhesuhteista. Kun kohdemaan viranomaiset hyväksyivät hakupaperit, alkoi lapsen odottaminen. Tuona aikana perheessä ei saanut tapahtua radikaaleja muutoksia, jotka voisivat vaikuttaa lapsen hyvinvointiin.
”Silloin elettiin korona-aikaa, ja tiedän, että adoptiojonossa oli esimerkiksi ravintola-alan työntekijöitä, joiden työt loppuivat kuin seinään. Se aiheutti paljon huolta. Lisäksi kohdemaiden prosessit hiljenivät koronan vuoksi täysin.”
Lopulta Tiina ja hänen miehensä olivat adoptiojonossa kahden vuoden ja yhden kuukauden ajan. Thaimaassa oli lastenkodissa odottamassa 4-vuotias poika, jota koko perhe lensi hakemaan maaliskuussa 2023.
Thaikielen opettelu auttoi kotiutumisessa
Ensimmäisen kuukauden koko perhe vietti Thaimaassa. 
Tuolloin Oliver oli 8-vuotias, ja lapset tulivat alusta lähtien hyvin toimeen keskenään.
”Selvisimme mielestäni hirveän helposti. Ensimmäisestä päivästä lähtien tuntui, että olemme aina olleet yhdessä. Topi oli valtavan luottavainen ja sosiaalinen poika.”
Koska Topi puhui jo äidinkielenään thaita, Tiina perheineen opiskeli jonkin verran kieltä etukäteen.
”Yhteinen kieli helpotti kotiutumista selkeästi ja auttoi myös suomen opettelussa. Puhuimme sellaista thai-suomi-sekoitusta, ja puolen vuoden päästä Topi puhui suomea jo aivan sujuvasti.”
Kun perhe lensi takaisin Suomeen, huhtikuinen kotimaa aiheutti monissa asioissa hämmennystä.
”Olihan se hassua opettaa neljävuotiasta pukemaan hanskat käsiin. Myös pitkähihainen paita oli iso ihmetyksen aihe, samoin kuin gekkojen puute”, Tiina naurahtaa.
”Kaupassa käydessämme olimme varmaan aikamoinen näky, kun puhuimme puoliksi thaita ja puoliksi suomea.”
Juuret syvällä Thaimaassa
Viime talvena perhe kävi ensimmäistä kertaa Thaimaassa maaliskuun 2023 jälkeen – Topin omasta toiveesta.
”Hän kyseli itse, että milloin lähdetään käymään taas Thaimaassa. Hetken pohdittuamme ajattelimme, että ehkä nyt on tosiaan hyvä aika. Liian aikaisin tehty reissu voi olla herkkä paikka, jos lapsi ei ymmärrä, että sen jälkeen koittaa paluu takaisin Suomeen. Tämä oli kuitenkin meille hyvä reissu tähän kohtaan. Vaikka Topi olikin aluksi porukan pahin valittaja kuumuuden vuoksi, hetken totuttelun jälkeen hän oli aivan innoissaan ja kertoi, että aikoo isona muuttaa takaisin. Näki, että juuret ovat syvästi Thaimaassa.”
Paikallisissa ihmetystä herätti thaimaalaisen näköinen lapsi, joka ei kuitenkaan puhunut kieltä.
”Olihan siinä välillä huvittavia tilanteita, kun me suomalaisen näköiset puhuimme jonkin verran thaita, mutta natiivin näköinen poika ei ymmärtänyt heidän puheistaan sanaakaan.”
Lapset eivät huomaa ihonväriä
Rasismia perhe ei ole missään vaiheessa kokenut. Ensimmäiselle luokalle meno koittaa vuoden päästä, ja Tiina tietää kyseisen koulun olevan äärettömän tarkka kiusaamisen suhteen.
”Lapset eivät nykyään oikeastaan edes huomaa sellaisia juttuja kuin ihonväri. Esikoisen luokallakin on yksi aasialaistaustainen oppilas, eikä sillä ole lapsille mitään merkitystä. Kyseisen koulun oppilaskunta on muutenkin aika monikulttuurinen.”
”Toki nyt Topi on pieni ja suloinen, mutta joskus hänestä kasvaa aikuinen ihminen, joka etsii itselleen töitä. Se mietityttää, että tuleeko hän silloin kohtaamaan rasismia.”
Vaikka Topi vietti elämänsä ensimmäiset neljä vuotta Thaimaassa, thain kieli on unohtunut jo täysin. Tiinan mukaan myös välit Oliverin kanssa ovat muotoutuneet sellaisiksi, että heidän olisi voinut kuvitella asuneen aina yhdessä.
”Molemmat ovat samalla lailla omia lapsiani. Adoptiolapsi on aivan yhtä rakas kuin itse tehty lapsikin.”
