Lapset tehdään nykyisin usein pienellä ikäerolla, jotta lapsista olisi seuraa toisilleen. Pienellä ikäerolla syntyneet sisarukset eivät kuitenkaan aina ole hyviä leikkitovereita, vaan jopa toistensa suurimpia vihollisia.

Viimeksi päivitetty 14.8.2013

Mitä pienempiä lapset ovat, sitä kovempaa sisarusten välinen kamppailu vanhempien huomiosta on. Tutkimuksien mukaan 2–4 vuoden ikäero tekee kilpailusta kaikkein haastavinta.

Mitä tiiviimpi vanhemman ja lapsen välinen suhde on ollut ennen sisaruksen syntymää, sitä tyypillisemmin vanhempi sisarus näkee uuden tulokkaan tunkeilijana hänen elämässään.

Älä vertaile, älä korota rimaa

Vanhemmat voivat myös vaikuttaa sisarusten väliseen kilpailuun. Lasten suoritusten vertaileminen luo kilpailua. Myös kovien odotusten ylläpitäminen rakentaa sisarusten välistä kilpailua.

Kun lapsilla on yli 8-vuotta ikäeroa, kilpailua esiintyy vähemmän. Vanhempi lapsi kokee asemansa perheessä turvatuksi: pieni vauva ei voi enää uhata sitä.

Tosielämän esimerkki

Anna on riitaisan lapsinelikon äiti. Hänen vanhin lapsensa on 6-vuotias poika. Keskimmäinen on puolestaan 4-vuotias. Kaksostaaperot ovat vuoden ikäisiä.

Kilpailevat sisarukset eivät Annan mukaan kohtele toisiaan kuin kukkaa kämmenellä.

”Isommat lapset tönivät ja purevat toisiaan. Välillä revitään hiuksista.”

Kiukkupussi-kaksoset

Entäpä kaksoset? Kaksosten sanotaan pitävän toisilleen seuraa. Se ei ole kuitenkaan koko totuus kaksosista: Annan mukaan kaksoset tykkäävät myös pahoinpidellä toisiaan.

”Toisella kaksosista on sellainen vaihe, että hän puree jatkuvasti toista. Toisella on siis päästä varpaisiin puremajälkiä. Vaunuissa kaksoset saattavat herätellä toisiaan menemällä makaamaan toistensa päälle”, Anna kertoo.

Mustasukkaisuutta ja raivoa

Annan isommat lapset puolestaan nahistelevat keskenään äidin huomiosta ja ajasta. Sisarkateutta tyypillisimmillään.

”Jos toinen isommista lapsista kokee saaneensa vähemmän, parkuminen alkaa heti: miksi toi sai sitä, miksi toi sai tätä? Se on sellaista ’heti mulle kaikki mitä toi haluaa’ -kinaamista”, Anna sanoo.

Puuttuminen vain pahentaa

Lapset puhaltavat jutustelun lomassa saippuakuplia. Valitettavasti on löytynyt vain yksi saippuakuplien puhallustikku, jonka isoin lapsista ehti napata ensin. Siitä sydämistyneenä keskimmäinen tyttö kiljuu äidin lahkeessa niin vaativalla äänellä, että korvat ovat haljeta.

”Minusta kilpailuun ei kannata puuttua liikaa, sillä muuten se vain yltyy. Enkä halua, että lapsista tulee kantelijoita. Joskus tietysti on pakko puuttua, etteivät lapset tapa toisiaan”, Anna kuittaa ja tuuppaa kiljuvan tytön takaisin leikkiin.

Pieni ikäero – hyvät leikit?

”Joskus lapsilla on kivaa yhdessä. Tänäänkin isommat sisarukset ovat leikkineet hyvin keskenään”, Anna kertoo.

Kilpaileminen ja riiteleminen vähenee huomattavasti, jos nelikon jakaa sukupuolen mukaan kahdeksi kaksikoksi.

”Jos laitan vanhemman pojan leikkimään kaksospojan kanssa ja isomman tytön kaksostytön kanssa, homma toimii huomattavasti paremmin. Pikkuväki menee kivasti isompien perässä”, Anna sanoo.

Pieni ikäero oli tavoitteena

Kenestä tahansa ei olisi huliviliperheen äidiksi. Onko pieni ikäero koskaan kaduttanut?

”Ei ole. Nämä ovat tulleet sillä ikäerolla, kun ovat sattuneet tulemaan. Minusta ei olisi ollut suureen ikäeroon. Olisi todella kummallista, että esikoinen olisi ollut jo koulussa, kun olisin saanut kakkosen”, Anna päivittelee.

Anna vertaa nykyistä perhettään oman lapsuutensa perheeseen.

”Minäkin tappelin siskon kanssa jatkuvasti lapsena. Kuitenkin minulla on sellainen muistikuva, että oli siistiä, kun oli leikkikaveri”, Anna sanoo.

Me-henki ratkaisee

Anna pitää tärkeänä me-hengen syntymistä.

”Kun puhun lapsuudestani, sanon, mitä me teimme yhdessä, enkä niinkään sano, että minä tein jotakin”, Anna sanoo.

Me-henki ei kuitenkaan ole pikkusievää yhdessä olemista.

”Turha kuvitella, että sisarukset leikkisivät yhdessä lastenhuoneessa ja äiti saisi juoda keittiössä kahvia. Kun hankkii lapsia pienellä ikäerolla, kannattaa varautua erotuomarin rooliin”, Anna muistuttaa.

Perherauhaa suurella ikäerolla

Lasten tekeminen pienellä ikäerolla on muodikasta. Kaikki eivät kuitenkaan ole lähteneet trendiin mukaan. Johannan perheessä valinta isosta ikäerosta syntyi vahingossa.

”Ajattelimme pitkään, että esikoinen saa jäädä meidän ainokaiseksi. Pikku hiljaa kuitenkin kypsyimme ajatukseen, että porukkaamme mahtuisi hyvin vielä yksi”, Johanna kertoo.

Kun uusi hyväntuulinen tulokas syntyi, esikoinen oli jo koulussa. Ikäeroa lapsille tuli 9,5 vuotta.

Ei mustasukkaisuutta

Nyt jo 10-vuotias poika ei ole ollut Johannan mukaan laisinkaan mustasukkainen. Jotain tunteita vauvan tulo on kuitenkin herättänyt pojassa.

”Vauvan syntymän jälkeen poika kertoi minulle, että tuntuu hullulta, kun hän ei enää ole ainokainen”, Johanna sanoo.

Isot osaavat huolehtia

”Poika on vauvan hyvinvoinnista jopa mummoja tarkempi. Hän huomaa meistä ensimmäisenä, jos vauva ynähtää”, Johanna sanoo.

Poika tykkää myös viihdyttää vauvaa.

”Hän tietää hyvin, miten vauvan saa nauramaan. Hän leikkii esimerkiksi kukkuu-leikkejä tytön kanssa. Kaupungilla hän kallistaa rattaita ja saa tytöltä siitä hyvästä hörönaurut. Poika sanoikin jo ennen tytön syntymää, että hän on viihdytys- ja turvallisuusvastaava”, Johanna kertoo.

Sisarusrakkautta ensi silmäyksellä

Tällä hetkellä sisarusten välinen side on vahva.

”Sisarrakkaus syntyi heti, kun isoveli tuli katsomaan pikkusiskoa ensi kertaa sairaalaan. Pikkusisko tarttui tiukasti isoveljen etusormesta kiinni. Tuo on jäänyt hepulle vahvasti mieleen”, Johanna sanoo.

Kasvavat ilman kilpailua

”Nämä meidän lapset eivät ole mitään leikkikavereita. Kun ikäero on suuri, lasten intressit ovat erilaiset. Voimme tehdä koko perheenä vauvajuttuja ja pojan kanssa isompien lasten juttuja”, Johanna kertoo.

Johanna on tyytyväinen siihen, että hänellä on äitinä aikaa molemmille lapsilleen.

”Olen tyytyväinen siitä, että lapseni saavat elää yksilöinä, ilman keksinäistä vertailua”, Johanna sanoo.

Huolena suukottelu

Uuden vauvan tuleminen ei kuitenkaan ole luonnistunut ilman huolta. Suuri ikäero on aiheuttanut yhden huolen perheen pojalle.

”Hän kysyi, haittaako meitä, kun hän suukottelee tyttöä enemmän kuin meitä. Hän pelkäsi, että olisimme mustasukkaisia siitä”, Johanna naurahtaa.

 

Lue myös: Sisarkateus: kun elämä on kilpailua ja kiintymystä

Lue myös: Esikoinen on fiksu, kuopus on vitsiniekka

Lue myös: Kuopus oppii parhaiten sisaruksilta

Lue myös: ”Mitä ranskalainen äiti tekisi?”

Mitä mieltä olet artikkelista?  

Edellinen artikkeliLasten suusta: ”Laitetaan isi varastoon!”
Seuraava artikkeliAlusvaatemainoksia suvaitaan paremmin kuin julki-imetystä
JAA