Miksi yleensä ainoastaan äiti säntäilee tavaroiden perässä silloin, kun perhe on lähdössä ulos talosta? Viikon vierasbloggari avautuu miehensä laiskuudesta.

Viimeksi päivitetty 29.9.2014

Lasten jalkapallotreenit alkavat kymmenen minuutin päästä. Kuskaan lautasia pöydältä samalla kun komennan lapsiani:

”Pikkumies! Nyt menet vaihtamaan vaatteet! Paita päälle, sortsit jalkaan! Sitten menet terassille etsimään kenkäsi.”

”Pikkuneiti! Heti paikalla pissalle! Laita hiukset pompulalla kiinni. Sitten peset naamasi! Sinulla ketsuppia leuasta otsaan saakka.”

”Mites meidän vauveli voi? Onko vaippa vaihdettu? No ei tietenkään!”

Pesen pahimmat sotkut pois. Loput saavat jäädä, sillä nyt ei ole aikaa. Treenien alkuun on enää seitsemän minuuttia. Kotoa menee viisi minuuttia kentälle. Kaksi minuuttia riittää siirtämään porukan ulos talosta.

Pikkuneiti ryömii ruokapöydän alla määrittämättömien ruoantähteiden seassa. Hän sanoo ”wuf-wuf”.

Pikkumies huutelee terassilta. Hän ei millään löydä kenkiään.

”Oletko käynyt jo pissalla”, kysyn pikkuneidiltä, mutta en saa vastausta.

”Odota. Minä tulen auttamaan”, huudan pikkumiehelle. ”Löysitkö jo shortsit?”

Kiskaisen tuolilta pusakan keittiön tuolilta ja ryntään olohuoneeseen.

”Vauhtia nyt!” sanon ja taputan käsiäni.

Mutta mitä ihmettä löydän olohuoneesta?

Tämän:

Pysähdyn siihen paikkaan.

”Istutko sinä vain täällä sohvalla?” sanon ja laitan vapaan käteni tomerasti lanteilleni.

Ukko nostaa katseensa puhelimestaan. Hän räpyttelee silmiään.

”Tuota… minä vain”, hän aloittaa ja huomaa olevansa heikoilla jäillä. Hänen äänensä kipuaa falsettiin.

Hän pälyilee ympärilleen.

”Mennäänkö me”, hän kysyy. ”Missä lapset ovat? Oletko valmis?”

”Oletko SINÄ valmis?” pamautan kysymyksen häntä kohti kuin ammuksen.

Mies loikkaa ylös sohvalta ja hymyilee leveästi.

”Tottakai! Olen valmis. Olen ollut valmis jo pitkän aikaa”, hän sanoo ja laittaa kännykkänsä takaisin taskuunsa.

”Mennäänkö?” hän kysyy.

Pikkumies huutaa terassilla. Pikkuneiti haukkuu keittiössä.

”Mennään”, sanon ja heitän pusakan harteilleni.

Lienee selvää, että myöhästyimme jalkapallotreeneistä.

Tutustu blogiin tästä (norjaksi): Casa kaos

Mitä mieltä olet artikkelista?  

Edellinen artikkeli19 seikkaa, jotka sinun on hyvä tietää taaperoista
Seuraava artikkeli”Onko nuo kaikki omia?” Kuusi möläytystä monilapsisille vanhemmille
JAA