Noin 80 prosentissa kriisiytyneistä huoltajuuskiistoista äiti vieraannuttaa lapsia isästä. Vieraannuttaminen on oire vanhemman omista mielenterveysongelmista ja sillä on vakavia seurauksia lapsen hyvinvoinnille.

Julkaistu 17.1.2011

Vieraannuttaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että lähivanhempi mustamaalaa etävanhempaa lapsille ja muille ihmisille.

”Vihakampanja toteutetaan isän oikeiden ongelmien liioittelun, panettelun ja suoranaisen valehtelun avulla. Äiti myös järjestää asioitaan niin, ettei isä pääse tapaamaan lapsia. Tyypillinen vieraannuttamiskeino on muuttaa toiselle puolelle Suomea”, vieraannuttamisesta väitöskirjaa tekevä oikeustieteen lisensiaatti, varatuomari Anja Hannuniemi kertoo.

Kun vieraannuttamista jatkuu, lapsille voi kehittyä vieraannuttamisoireyhtymä eli PAS.

”PAS on useissa maissa mielenterveyden ammattilaisten hyväksymä kliininen psykiatrinen diagnoosi. Siitä ollaan vähitellen tekemässä myös virallista, mielenterveyden tautiluokituksiin sisältyvää diagnoosia”, Hannuniemi kertoo.

Pääsääntöisesti vieraannuttaja on äiti. Tämä johtuu Hannuniemen mukaan siitä, että lähivanhemmuus jää valtaosin äideille.

”Sitä mukaa kuin isien osuus lähivanhemmista mahdollisesti kasvaa, isien määrä vieraannuttajinakin voi lisääntyä. Vieraannuttajista tällä hetkellä 5–10 prosenttia on miehiä”, Hannuniemi kertoo.

Lue myös: Vieraannuttaminen myrkyttää lapsen mielen: ”Päivittäisen kuolemapuheet alkoivat jo päiväkoti-ikäisenä”

Narsismia ja persoonallisuushäiriöitä

Vieraannuttamisen taustalla on vanhemman mielenterveysongelmia, jotka vieraannuttaja siirtää lapseen.

”Yleensä miesvieraannuttajat ovat puhtaasti narsisteja. Äideillä on tyypillisesti ulospäin suuntautunut sekamuotoinen persoonallisuushäiriö, jossa on narsistisia piirteitä”, Hannuniemi kertoo.

Kaikilla vieraannuttajilla ei ole diagnoosia, eikä kaikki vieraannuttajat kärsi yhtä vakavista mielenterveysongelmista.

”Äideille tyypillisiä oireita ovat riippuvuus muista ja kykenemättömyys nähdä omia virheitä. Prosessien kestäessä vieraannuttajien mielenterveyden taso yleensä laskee, ja aiemmin ilman diagnoosia selvinneille voidaan kirjoittaa diagnoosi. Oikeudenkäyntistressi voi johtaa myös psykoottisiin periodeihin, jotka ovat tyypillisiä rajatilatasoisesti häiriintyneille stressin yhteydessä”, Hannuniemi kuvaa.

Lue myös: Myytti: Äiti on lapselle tärkein 

Todellisuus vääristyy

Kovilla ampuva vieraannuttaja saattaa esimerkiksi syyttää isää lastan seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai väkivaltaisuudesta.

”Asiaan kuuluu, että myös lapselle valehdellaan ja häntä rasitetaan esimerkiksi väitteillä elatusavuista, joiden maksamattomuus estää lapsia saamasta ruokaa äidin luona. Aikuisten raha-, seksi-, tai muista yksityisistä asioista hyvin tietoinen lapsi kärsii usein vieraannuttamisoireyhtymästä”, Hannuniemi kertoo.

Hannuniemi neuvoo oikaisemaan väärät syytteet.

”Lapsen kertomat, lähivanhemman syöttämät perättömyydet tulee oikaista, muuten lapsen todellisuudentaju vääristyy. Lähivanhemman ei pidä ryhtyä vastavuoroisesti mustamaalaamaan toista vanhempaa lapselle”, Hannuniemi kertoo.

Hannuniemi tietää tapauksia, joissa vieraannuttaja on saanut esimerkiksi psykologin puolelleen.

”Psykologit ja sairaalat saattavat mennä mukaan vieraannuttajan juoneen ja tehdä esimerkiksi väärän insestidiagnoosin. On erittäin tuhoisaa, jos lapsille annetaan hoitoa asiasta, jota ei ole koskaan tapahtunut”, Hannuniemi sanoo.

Lue myös: Ryhmävanhemmuus – luontaisin perhemalli

Pitkät oikeusjutut kuriin

Missä tapauksissa pitäisi epäillä, että oikeudenkäynnissä on kyse toiselle kostamisesta?

”Huoltokiistan käsittely hovioikeudessa kertoo siitä, että ainakin toisella vanhemmista on mielenterveyshäiriö. Sen vuoksi huoltoasian mennessä hovioikeuteen molemmille vanhemmille pitäisi tehdä laajat persoonallisuuden kartoitustestit psykologilla. Lapsi tulisi antaa vanhemmista terveemmän lähihuoltoon”, Hannuniemi sanoo.

Pitkä oikeudenkäynti ei takaa lapsen kannalta suotuisaa ratkaisua. Hannuniemen mukaan vanhemmuus menee yleensä väärälle henkilölle.

”Arvomaailmamme on nurin päin. Oikeudessa aggressiivinen ja lapsille haitallinen vanhempi koetaan usein tehokkaan asianajon vuoksi paremmaksi vaihtoehdoksi. Pitäisi ottaa huomioon, että vähemmän itsestään meteliä pitävä on usein huomattavasti parempi vanhempi lasten kannalta”, Hannuniemi pohtii.

Toisinaan käy niin, että molemmat vanhemmat kärsivät lasten kannalta yhtä tuhoisasta persoonallisuushäiriöstä.

”Lasta saatetaan heitellä toiselta toiselle. Jos tämä nähtäisiin jo alkuvaiheessa, voisi lasten elämän pelastaa ottamalla heidät aikaisin huostaan”, Hannuniemi summaa.

Lue myös: Tunnustuksellista isyyttä
Myytti: Mies elättää perheen

Mitä mieltä olet artikkelista?