Odottavan aika on pitkä. Doulattavani laskettu aika on ylitetty ja olen jo monta päivää ollut odottavalla kannalla: joko tänään? Yritän unohtaa asian ja keskittyä hetkeen: Synnytys tulee kun se tulee eivätkä minun pohdintani sitä nopeuta piirun vertaa.

Julkaistu 26.4.2018   -   Päivitetty 18.5.2018

Kun laskettu aika lähestyy, olen hälytysvalmiudessa yötä päivää. Silloin päivystys on läsnä kaikessa mitä teen: Olen kieltäytynyt kahvittelukutsuista, jos ne ovat yli puolen tunnin ajomatkan päässä ja olen varmistanut joka päiväksi lapsille hoitajan siksi aikaa, kun mieheni on töissä.

Öisin huomaan nukkuvani koiranunta, sillä alitajuisesti odotan koko ajan puhelua. Se on vähän sama tunne, kuin jos olet luvannut yön pikkutunteina hakea jonkun baarista. Menet jo aikaisin nukkumaan, mutta uni on pinnallista ja levotonta, koska odotat koko ajan unen katkaisevaa puhelinsoittoa. Joko nyt?

Vihdoin h-hetki

Kello on 6.20. Puhelin ehtii soida vain muutaman sävelen kun olen jo pompannut ylös. Vastaan ja saan kuulla ne sanat joita olen odottanut jo kauan: synnytys on käynnistynyt.

Supistusten tiheydestä ja kestosta päätellen synnytys on jo melko pitkällä, joten nyt on aika laittaa iso vaihde silmään.

Taustajoukot valmiiksi

Herätän mieheni ja pyydän häntä hommaamaan lapsenvahdin. Ruokaa olen tehnyt jo valmiiksi jääkaappiin, jotta lastenhoitajalla olisi mahdollisimman helppoa.

Annan lapsille pusut ikään kuin olisin lähtemässä pidempäänkin reissuun. Kuitenkaan koskaan ei tiedä miten pitkä reissusta tulee. Synnytys voi kuitenkin kestää päiviä.

Synnyttäjän kohtaaminen

Ajelen kohti synnyttäjän taloa. On keväinen, hieman pakastava sää. Aurinko paistaa kirkkaasti. Mietin, miten kauniin syntymäpäivän vauva saa.

Saavun perille ja astun sisään koputtamatta. Se tuntuu luontevalta, sillä koen että välillämme on vahva tunneside. Jaan heidän kanssaan niin tärkeän asian.

Valmiina lähtöön

Synnyttäjä odottaa minua eteisessä, sairaalakassi vierellään. Ehdimme halata kunnes supistus vie hänen ajatuksensa muualle. Hän on rauhallinen ja ottaa supistukset vastaan tyynesti ja keskittyen.

Isä säntäilee etsien viimeisiä tavaroita. Laitan käden hänen olkapäälleen ja sanon, että kaikki on hyvin ja että voimme edetä rauhassa. Esikoinen ja synnyttäjän äiti tulevat halaamaan äitiä. Liikutun. Voi kun tuon herkän hetken olisi saanut ikuistettua kuvaksi.

Kohti sairaalaa

Sovimme pihassa, että minä tulen omalla autolla sairaalaan, sillä synnyttäjä pärjää supistusten kanssa hyvin. Ajaessa ihastelen nousevaa aurinkoa ja kanavasurffailen autoradioita.

Radiossa lauletaan “yksi pieni elämä, suuri valo sisällä” ja kyynelkanavani aukeavat jälleen. Pian hän on täällä. Yksi uusi elämä.

Perillä sairaalassa

Sairaalaan saapuessa nappaan kuvan äidistä ja isästä, jotka kävelevät käsi kädessä kohti sairaalaa. Sairaalassa tutustumme kätilöömme ja annan hänelle synnytystoivelistan. Pidän itse aina kopioita mukana siltä varalta, että vanhemmat unohtaisivat listan kiireisessä lähdössä.

Siirrymme ottamaan vauvasta sydänkäyrää. Vastailemme isän kanssa kätilön kysymyksiin, sillä äiti on toivonut saada keskittyä rauhassa synnytykseen ja pysymään synnytyskuplassaan.

Synnyttäjä ei jää yksin

Käyrät saadaan mitattua synnyttäjän toivomalla tavalla: seisten. Käyriä otettaessa käymme vuorotellen isän kanssa vessassa. Näin synnyttäjän ei tarvitse jäädä hetkeksikään yksin.

Synnyttäjän toiveesta pidämme häntä käsistä kiinni ja heiluttelemme häntä kevyesti supistuksen yli. Pian kätilö tekee sisätutkimuksen ja toteaa, että saliin voidaan siirtyä. Kohdunsuu on jo 9 cm auki.

Kiirenvilkkaa saliin

Kerään meidän kaikkien tavarat isoksi keoksi syliini ja lähden äidin, isän ja kätilön kanssa kohti salia. Saliin saavuttuamme tarjoan synnyttäjälle vettä ja autan häntä pukemaan sairaalakaavun.

Katson, miten isä löytää heti paikkansa äidin vierestä ja silittelee äidin tukkaa. Äiti hengittelee hienosti supistusten läpi. Hetki on maagisen kaunis. Isä ja äiti ovat vieretysten valmiina ottamaan vastaan uuden perheenjäsenen.

Etäällä, mutta lähellä

Kun isällä ja äidillä menee näin hienosti yhdessä, pyrin itse olemaan etäämmällä ja antamaan heille tilaa. Otan heistä muutaman kuvan ja jätän kameran valmiiksi auki, sillä syntymän hetki on lähellä.

Kätilö tiedustelee puudutusten tarvetta, mutta äiti toteaa, että pärjää hyvin ilman.

Ponnistusasennon valinta

Äiti haluaa synnyttää seisaallaan, joten autamme hänet nojaamaan sairaalasänkyyn. Isällä on hyvä paikka tukea äitiä hänen vierellään ja minä asetun sängyn toiselle puolelle ja painelen äidin käden akupisteitä

Kätilöt valmistautuvat vastaanottamaan vauvan ja asettuvat lattialle synnyttäjän jalkojen juureen. He kehuvat synnyttäjää siitä, miten hienosti hänellä on tilanne hallinnassa.

Ponnistusvaihe on rankka

Synnyttäjästä näkee, että ponnistaminen on rankkaa. Hikikarpalot kiiltelevät otsalla ja välillä epätoivoisetkin ajatukset seilaavat äidin mielessä. On joka kerta yhtä sykähdyttävän hieno hetki nähdä, miten naisen kroppa tekee kertakaikkisen upean työn saattaessaan lapsen maailmaan. Äiti on yhtä aikaa niin herkkä ja haavoittuvainen mutta samalla äärettömän voimakas ja päättäväinen.

Kätilö tiedustelee, saako hän puhkaista kalvot, sillä vauva on ihan kohta tulossa ja he saisivat vauvasta paremman otteen ilman kalvopussia. Synnyttäjä nyökkää. Kuiskaan synnyttäjälle, että pian hän on täällä. Isä puristaa liikuttuneena äidin kättä.

Syntymän ihme

Vauva “liukuu” kätilön sanojen mukaan ulos, ja kätilö nostaa pienokaisen suoraan äidin jalkojen välistä syliin. Saan tilanteen ikuistettua kameralla.

En voi pidätellä kyyneleitäni, kun katson äitiä, joka pitelee yhä napanuoralla kiinni olevaa vastasyntynyttään ja isää, joka pitää heitä molempia syleilyssään. En kertakaikkiaan pysty kuvittelemaan liikuttavampaa näkyä.

Kotia kohti

Jään ottamaan perheestä muutamia kuvia ja katsomaan kun vauva punnitaan ja mitataan. Pääsen myös ihastelemaan ensi-imetystä ja ihmettelemään taas, miten taitava pienokainen onkaan! Halaan äitiä ja isää ja nuuhkutan pientä tuhisijaa. Sovimme näkevämme taas, kun äiti ja vauva kotiutuvat.

Palaan autolleni sairaalaan pihaan ja huokaisen. Hymyilyttää kun mietin, miten etuoikeutettu olen kun sain taas todistaa elämän suurinta ihmettä. Ajan kotiin vapauttamaan lastenhoitajan tehtävistään ja kerron lapsille, että taas syntyi ihana uusi vauva maailmaan.

Jatkan arkea lasteni kanssa tavalliseen tapaan, vaikkakin ajatukseni ovat vahvasti pienessä uudessa elämässä.

Doulalla on lisää asiaa:

Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:

Mitä mieltä olet artikkelista?