Viimeksi päivitetty 13.3.2018

Äitien arvostelu on sekä äitien että ei-äitien keskuudessa eräänlainen kansanhupi. Moitteita voi saada esimerkiksi siitä, että imettää pitkään tai sitten siitä, ettei imetä ollenkaan. Synnytyskokemustasi voidaan kauhistella joko lääkkeiden käytön takia, tai niiden puuttumisen vuoksi.

Jo raskaana ollessaan äidit saavat arvostelua syömis- ja liikkumistottumuksistaan tai siitä että maha kasvaa liikaa tai liian vähän. Olitpa sitten tällainen tai tuollainen, niin aina olet jonkun mielestä jotenkin vääränlainen.

Hormonit herkistävät

Raskaana olevalla ja pienen lapsen äideillä on kropassaan meneillään sellainen hormonien sirkus, että se jo itsessään tekee ihmisestä todella herkän ja haavoittuvaisen.

Herkistymisellä on syynsä, sillä hormonit valmistavat äitiä tunnistamaan vauvan tunnetiloja ja vastaamaan vauvan tarpeisiin. Muistan itse itkeneeni esikoista odottaessa vuolaasti Salkkareita katsoessani – tietämättä oikeastaan edes itsekään, että mikä siinä itketti.

 

Odottajan maha, odottajan oma asia

Opin raskausaikana myös sen, että raskausmahan koon kommentoinnissa on parempi noudattaa suurta varovaisuutta. Vatsan koon kauhistelua, oli se sitten arvioijan mielestä valtava tai olemattoman pieni, ei ole varmastikaan lähtökohtaisesti tarkoitettu arvosteluksi.

Kuitenkin väittäisin, että kommentit kuten ”jestas miten suuri vatsa, kasvaakohan siellä neloset” tai ”minullahan on suurempi vatsa kuin sinulla, vaikka en ole edes raskaana” eivät kohota kenenkään itsetuntoa, päinvastoin. Muuttuva kroppa on monelle äidille muutenkin vieras ja totuttelua vaativa, joten ainakin itse olisin paljon mieluummin kuullut kropastani jotain kaunista sanottavaa.

”Lapsesi on liian iso”

Kuopukseni synnyttyä sain arvosteluryöpyn raskausaikani ruokavaliosta hoitajalta, jolla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä olin syönyt ja kuinka paljon. Molemmat lapsemme ovat olleet isohkoja syntyessään – kuten myös minä ja äitini, ja hänen äitinsä.

Hoitajan mielestä minä olin kuitenkin syyllinen lapsemme kokoon, vaikka yritin selittää, että ruokailutottumukseni eivät ole pielessä ja sokerirasitustestit olivat priimaa. Faktani eivät kuitenkaan hoitajaa hetkauttaneet, vaan solvaukset jatkuivat.

Voimakas kohtu

Ne syyttävät sanat juuri synnyttäneelle äidille olivat kuin tikareita suoraan sydämeeni. Itkin lapsi sylissäni hoitajan poistuttua huoneesta. Sisään tuli toinen hoitaja, joka tiedusteli huolissaan syytä kyyneliin. Hän tokaisi tarinani kuultua, että minun ei tarvitse tuollaisista kommenteista välittää.

Hän sanoi, että ”sinulla on selvästi voimakas kohtu, jolla on kapasiteettia kasvattaa isoja vauvoja”. Nuo molempien hoitajien sanat ovat painuneet syvälle mieleeni. Ja voi kuinka erilaisen muiston kumpikin hoitaja minulle jätti. Onneksi on aina niitäkin, joiden tuki ja tsemppaus voivat paikata ilkeiden sanojen aiheuttamia arpia.

Ikuisuusaihe – imetys

Imetys on aihe, josta soisin puhuttavan aina niin lempästi, kuin kukakin meistä vain suinkin osaa. Koskaan emme voi tietää, miten kipeitä valintoja kukakin on tehnyt lapsensa ruokintatapaan liittyen.

Itse olen säästynyt imetyksen osalta ikäviltä arvosteluilta, mutta valitettavasti läheskään kaikki eivät ole. Sekä pulloruokkijat että imettäjät ovat kertoneet minulle välttäneensä julkisella paikalla lapsensa ruokkimista muiden ilkeiden kommenttien pelossa. Se on kamalaa, eikä sen todellakaan pitäisi olla niin. Jokainen ansaitsee tulla arvostetuksi äitinä riippumatta siitä, miten lapsensa ruokkii.

Jos sanot, sano hyvää

Onneksi on myös paljon niitä mieltä lämmittäviä kommentteja. Sellainen sattui minulle kun imetin kuopustamme käsityömessujen täyteen ahdetulla käytävällä. Vanhempi nainen käveli ohitseni, hymyili lempeästi ja sanoi säteilevin silmin ”voi kuinka kaunis lapsi”.

Se oli minulle äärimmäisen tärkeä kommentti, kun epätoivoisesti yritin hoitaa lapsen ruokailuhetken sujuvasti väenpaljoudessa. Sellaisia kommentteja soisin kaikille äideille, paljon. Eikä siihen aina tarvita edes sanoja. Hyväksyvä katse ja hymy riittävät vallan mainiosti.

Levitetään äitiyspositiivisuutta

Ihannemaailmassa jokainen saisi olla rakastava äiti juuri omalla tavallaan, ilman pelkoa lytätyksi tulemisesta. Tässä reaalimaailmassa tarvitaan kuitenkin vertaistukea ja positiivisia kommentteja luomaan vastapainoa niille ajattelemattomille arvosteluille, joita lähes jokainen tulee saamaan osakseen.

Jokainen meistä voi olla se päivän pelastaja, joka lausuu ne positiiviset sanat tai lähettää hyväksyvän eleen. Ei vain mietitä hiljaa mielissämme, että ”onpas ihana vauvamaha” tai ”tarviikohan tuo äiti apua”, vaan mennään ja tehdään maailmasta äitiyspositiivisempi – yksi lämmin kohtaaminen kerrallaan!

Mitä mieltä olet artikkelista?