Innostuin muutama vuosi sitten synnytys- ja imetysasioista, ja sillä tiellä olen yhä. Arkeni ei siis ole pelkkää kerrospukeutumista, pottatreenailua ja legotornien pinoamista, vaan siihen kuuluu myös muiden odottamiseen, synnytykseen ja vauva-arkeen osallistumista ja siinä auttamista imetystukiäidin ja doulan roolissa.

Viimeksi päivitetty 13.3.2018

Miten imetykseen voi valmistautua ennen vauvan syntymää? Mitä doula tekee synnytyksessä? Miten ehkäisytietokone voi auttaa raskaaksi tulemisessa? Mitä tehdä kun vauva raivoaa rinnalla? Mitä kannattaa pakata sairaalakassiin? Näitä asioita ja paljon muita pohditaan tässä blogissa.


 


Kahden lapsen äiti ja muiden auttaja

Olen juuri kolmenkympin rajapyykin saavuttanut ja kahden pienen lapsen kanssa kotivanhemman arkea elävä pohjalainen. Perheeseemme ei enää kuulu vauvaikäistä (sniff), mutta elän doulauksen ja imetystukiäitiyden kautta silti vielä hyvinkin vauvantuoksuista elämää. Saan siis puhua kotonakin ihan huoletta vauvajuttuja ilman, että mieheni säikähtää minun halajavan perheenlisäystä.

Innostuin muutama vuosi sitten, esikoiseni vauvavuoden päätteeksi, synnytys- ja imetysasioista ja sillä tiellä olen yhä. Arkeni ei siis ole pelkkää kerrospukeutumista, pottatreenailua ja legotornien pinoamista (no, aika paljon se on kyllä näitä), vaan siihen kuuluu myös muiden odottamiseen, synnytykseen ja vauva-arkeen osallistumista ja siinä auttamista imetystukiäidin ja doulan roolissa.

Asiatietoa ja vertaistukea

Vaikka pidänkin touhukkaasta elämästäni tahtoikäisen ja täystuhoikäisen (vuoden vanha kiipeilijä) lasteni kanssa, työ muiden perheiden parissa heitä auttaen antaa minulle huimasti energiaa omaan arkeeni.

Oman kokemukseni perusteella lapsiperhe-elämän aallokoissa selviää hyvin pitkälti kahdella asialla: asianmukaisella tiedolla ja vertaistuella. Tämä blogi pyrkii tarjoamaan näitä kahta sopivassa suhteessa. On helpottavaa tietää, että muutkin odottajat/vanhemmat pohtivat samoja kysymyksiä, mutta vielä helpottavampaa on löytää sen lisäksi hyviä neuvoja.

Minuakin autettiin

Itsekin olen yön pimeinä tunteina googlettanut epätoivoisena, miten rintaraivareita saava vauva kesytetään syömään kiltisti tissille. Ja sanotaanko, että itse en olisi keksinyt niin kutsuttua ”lentokonekikkaa”.

Pian kiukutteleva vauva lensi isänsä käsivarsilla ja yritimme aina välillä huomaamattomasti saada vauvalta laskeutumislupaa rinnalle. Lennonjohto oli aluksi epäröivä, mutta kyllä se kone lopulta saatiin tankkaukseen – jaan yksityiskohtaisemmat ohjeet tähän tekniikkaan tulevassa postauksessani!

Pitemmittä puheitta: tervetuloa mukaan te kaikki lasta toivovat, odottavat ja hoitavat! Pian alkaa tulla paljon faktaa imetys- ja synnytysasioista. Mielelläni otan vastaan myös toiveaiheita. Kuulemisiin!

Mitä mieltä olet artikkelista?