Älylaitteet kuuluvat lähes erottamattomana osana nykyvanhempien arkeen. On käyty paljon keskustelua siitä, miten aikuisten kännykän käyttö vaikuttaa lapsiin. Myös lastenpsykiatri Reija Latvan mielestä vanhempien on syytä välillä pysähtyä miettimään omaa älylaitteiden käyttöään.

Julkaistu 16.10.2015

Näin se tapahtuu, aivan huomaamatta. Istut lapsen kanssa lattialla, kun lapsi tutkii lelulaatikkoa. Lapsi tutkii ja tutkii, eikä tunnu kaipaavan seuraasi. Päätät hakea tabletin, sillä voit aivan hyvin vilkaista pari ystävien tekemää julkaisua odottaessasi, että lapsi löytää kiinnostavan lelun. Kun lelu löytyy, voitte leikkiä yhdessä. Pian havahdut siihen, että lapsi on jo aikaa sitten lopettanut etsinnät ja haluaa nyt sinun seuraasi. Yrität kuitenkin huonon omantunnon kera vielä hetkeksi harhauttaa lasta kiinnostumaan jostakin muusta. ”Äiti tulee ihan kohta, lukaisen vain ensin tämän loppuun.” Kuulostaako tutulta?

Latvan mukaan tilanne on tuttu monessa perheessä ja toistuessaan lapsen sivuuttamisesta voi syntyä ongelmia. Lastenpsykiatri kehottaakin vanhempia tarkkailemaan, miten älylaitteiden käyttö vaikuttaa läsnäoloon oman lapsen kanssa.

Onko huomio lapsen sijaan kännykässä?

Hoitavan aikuisen läsnäolo vaikuttaa lapsen hyvinvointiin erittäin keskeisesti. Latvan mukaan jo hyvin pieni vauva osaa erottaa, onko vanhempi oikeasti läsnä.

”Vanhemman jakamaton huomio kertoo lapselle, että hän on tärkeä äidille tai isälle. Lapsen psyykkisen kehityksen kannalta on eri ikävaiheissa hyvin tärkeää, että vanhempi on tarvittaessa lapsen käytettävissä ja vain häntä varten”, Latva sanoo.

Jos vanhemman huomio on koko ajan kohdistettu esimerkiksi kännykkään, vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen kulku häiriintyy.

”Näkemykseni mukaan sosiaalisen median pariin uppoaminen vie vanhemman läsnäolon eri tavalla pois lapsen käytöstä kuin esimerkiksi kotityöt. Tutkimusten mukaan lasten kysymykset ja pyynnöt jäävät sosiaalista mediaa käyttävältä vanhemmalta herkästi huomioimatta ja osa pyynnöistä jää kokonaan vastaamatta”, Latva sanoo.

Pienellä lapsella ei ole vielä kykyä ymmärtää, miksi vanhemmalta välillä saa riittävästi huomiota ja välillä taas ei.

”On lapsen psyykkisen kehityksen kannalta ongelmallista, jos vuorovaikutustilanteiden keskeytymisiä tulee lapselle toistuvasti tai vuorovaikutus jää vanhemman kanssa vähäisemmäksi vanhemman kännykän käytön vuoksi”, Latva kertoo.

Monenlaista läsnäoloa

Läsnäololla on myös erilaisia tasoja, joita kaikkia tarvitaan arjen eri tilanteissa. Puhutaan passiivisesta läsnäolosta, aktiivisesta läsnäolosta ja vuorovaikutuksellisesta läsnäolosta.

”Passiivisessa läsnäolossa vanhempi ja lapsi ovat samassa tilassa, jossa molemmat tekevät omia juttujaan, mutta eivät ole vuorovaikutuksessa keskenään. Äiti voi esimerkiksi valmistaa ruokaa ja lapsi piirrellä keittiönpöydän ääressä”, Latva kertoo.

Ollessaan aktiivisesti läsnä vanhempi taas tekee lapsen kanssa yhdessä samaa asiaa, johon molempien huomio ja toiminta ovat kohdistuneet. Esimerkiksi yhdessä piirrellessä ja televisiota katsellessa vanhempi on lapsen kanssa aktiivisesti läsnä.

Kaikki lapset tarvitsevat riittävästi myös vuorovaikutuksellista läsnäoloa. Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän vuorovaikutuksen merkitys lapsen kehitykselle korostuu.

”Vuorovaikutuksellisessa läsnäolossa vanhemman huomio on kiinnittynyt lapseen ja myös lapsi kiinnittää huomionsa vanhempaansa. Kun vanhempi esimerkiksi juttelee jokeltelevalle lapselleen, on tilanteessa vuorovaikutuksellista läsnäoloa”, Latva selventää.

Mitä pienempi lapsi, sitä herkempi vanhemman on Latvan mukaan oltava lapsen viesteille.

”Pienten vauvojen keinot pyytää vanhempaa vuorovaikutukseen kanssaan on hienovaraisempia ja kehittymättömämpiä kuin isompien lasten. Äidin ja isän on oltava enemmän herkillä lukemaan vauvan viestejä ja vastaamaan niin joustavasti ja oikea-aikaisesti.”

Toimiva vuorovaikutus tärkeää

Varhaisella vuorovaikutuksella on keskeinen merkitys lapsen kehitykselle. Vuorovaikutuksessa vanhemman kanssa lapsi oppii sekä emotionaalisia että sosiaalisia taitoja.

”Vuorovaikutus vanhemman kanssa herättää vauvan kiinnostuksen sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden kanssa ja luo pohjan sille, miten lapsi toimii myöhemmin erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa ja vuorovaikutuksessa muiden kanssa”, Latva kertoo.

Lapsen psyykkisen kehityksen kannalta on tärkeää, että vauva oppii vuorovaikutuksessa vanhemman kanssa säätelemään omia tunteitaan. Samalla kehittyy lapsen perusturvallisuuden tunne.

Vuorovaikutus vaikuttaa keskeisesti myös lapsen puheen kehitykseen. Lasten puheen oppimisen viivästymät ovat nykyisen yleisiä ja syyksi on arveltu lisääntynyttä älylaitteiden käyttöä. Kun vanhemmat keskittyvät laitteisiin, he puhuvat lapsilleen vähemmän ja sitä kautta lapsi saa vähemmän harjoitusta kielen oppimisessa.

Milloin pitää rajoittaa?

”Kännykän käyttö aiheuttaa vanhemmissa helposti syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa. Älylaitteet kuitenkin kuuluvat nykyaikaan, joten kokonaan niitä ei voi olla käyttämättäkään”, lastenpsykiatri pohtii.

Latvan mukaan ei ole mahdollista sanoa vähimmäisaikaa, joka vanhemman kannattaisi pyhittää lapseen keskittymiseen.

”Eri-ikäiset pienet lapset tarvitsevat eri tavalla vanhemman läsnäoloa. Esimerkiksi pieni vauva tarvitsee sen, että hän pysyy kaiken aikaa äidin mielessä”, Latva sanoo.

Yhteydenpito ystävien kanssa voi olla arjessa jaksamisen kannalta hyvin tärkeää. Jos vanhempi kuitenkin huomaa näpräävänsä puhelinta jatkuvasti lapsen seurassa, kannattaa laitteiden käyttöä miettiä uudelleen. Vanhempi voi kysyä itseltään, miten paljon kännykän käyttö keskeyttää vuorovaikutusta lapsen kanssa.

”Jos omat kännykän käyttötavat vievät liiaksi aikaa yhdessäololta lapsen kanssa, vanhemman on tärkeää miettiä miten hän voisi vähentää kännykän käyttöä silloin kun lapsi on läsnä. Ehkä vanhemman olisi mahdollista jättää kännykkä syrjään lapsen kanssa ollessa ja käyttää sosiaalista mediaa silloin kun lapsi nukkuu”, Latva ehdottaa.

Mitä mieltä olet artikkelista?