Kotihoito vai päivähoito? Kehityspsykologian professori Marja-Leena Laakson mukaan kysymys on väärin aseteltu. Miksi vanhempien pitää valita? Eikö ongelmaan ole olemassa kompromissia?

Viimeksi päivitetty 19.3.2012

”Suomalaisessa tutkimuksessa seurattiin varhain päiväkotiin menneitä murrosikään asti. Tässä tutkimuksessa ainoa ero varhain päivähoidon aloittaneiden ja myöhemmin hoitoon menneiden lasten välillä oli, että varhain päiväkotiin menneillä havaittiin joitain vahvuuksia tietyillä sosiaalisen käyttäytymisen osa-alueilla enemmän kuin myöhemmin hoidon aloittaneilla”, Laakso kertoo.


 


Tutkimusryhmien sisällä oli kuitenkin huomattavasti enemmän eroja kuin ryhmien välillä. 

”Tämä kertoo siitä, että väliin tulevia tekijöitä on huomattava määrä. Näitä ovat muun muassa lapsen temperamentti, vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutussuhteen laatu sekä hoidon moninaiset laatutekijät”, Laakso kertoo.

Tutkimustulosta ei pitäisi Laakson mukaan kuitenkaan tulkita väärin. Ei ole samantekevää, onko vauva jatkuvasti hoidossa vai ei.

”Jos esimerkiksi äiti tai isä on altis jättämään pienen vauvansa usein ja pitkäksi aikaa toisten hoitoon ilman, että edes ilmaisee huoltaan vauvansa selviytymisestä, olisin silloin erityisen huolissani vanhempien kiinnittymisestä vauvaansa”, Laakso huomauttaa.

Kiintymyssuhde tärkein

”Japanilaisen tutkimuksen mukaan päivähoidon vaikutukset riippuivat siitä, minkälainen lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutussuhde on”, Laakso sanoo.

Pienillä asioilla voi olla suuri merkitys vuorovaikutussuhteen kehitykseen.

”Vauvallekin on hyvä kertoa, että vanhemmilla on häntä ikävä työpäivän aikana. Lapsen iästä riippuen tuttu hoitaja voi kannatella lapsen ja vanhemman suhdetta, juttelemalla vanhemmista tai tuomalla lapselle lohduksi äidille tai isälle kuuluvan tavaran, vaikkapa isälle tuoksuvan kaulahuivin”, Laakso sanoo.

Koska sitten hoitoon?

Laakson mukaan lasten päivähoidolle ei yleisesti ole löydetty esteitä. Olisi kuitenkin parempi, että pienen lapsen hoitopäivät eivät venyisi pitkiksi.

”Yhdysvalloissa on tyypillistä, että äidit tekevät 20-30 prosenttista työpäivää. Suomessa pienten lasten molempien vanhempien työpäivät ovat usein 100 prosenttisia”, Laakso sanoo.

Laakso toivoisi suomalaisille vanhemmille mahdollisuutta tehdä lyhyempiä päiviä.

”Mitä pienempi lapsi, sen lyhyempiä saisivat päivät olla eikä ulkopuolisen hoidon soisi alkavan ainakaan ennen kuin hoitovapaat loppuvat eli siinä noin 10 kuukauden iässä”, Laakso huomauttaa.

Laakson mukaan vauva voi pistäytyä tutulla aikuisella tai isovanhemmalla hoidossa ennen yhden vuoden ikää.

”Etukäteen valmistellut ja kohtuullisen mittaiset erot vanhemmista eivät sinänsä ole huono juttu”, Laakso kertoo.

Tukea vanhemmille

Pienen lapsen laittaminen päivähoitoon ei ole merkki siitä, etteikö vanhempi välittäisi lapsestaan. Myös monien kotihoidossa olevien lasten kiintymyssuhteessa on ongelmia. Taustalla on usein vanhempien oma selvittämätön vyyhti. Vanhemmat saattavat olla kuormitettuja omalla menneisyydellään.

”Lapsen ja vanhemman välisen kiintymyssuhteen muodostumiseen vaikuttaa paljon se, miten vanhempia on hoidettu lapsena. Vanhemmat saattavat kokea itsensä niin huonoiksi, että kokevat suojelevansa lasta itseltään ja huonolta esimerkiltä”, Laakso kertoo.

Tärkeää on, ettei vanhempia syyllistetä esimerkiksi päiväkodin taholta. Ammattikasvattajien pitäisi pikemminkin tarjota apua, jos he havaitsevat lapsen ja vanhemmat suhteessa kiintymysongelmia.

”Tuki tarkoittaa muun muassa sitä, että vanhempien uskoa itseensä riittävän hyvinä vanhempina vahvistetaan. Heitä pitää auttaa ymmärtämään, kuinka tärkeitä ja arvokkaita he ovat omalle lapselleen”, Laakso sanoo.

Mitä mieltä olet artikkelista?