Viimeksi päivitetty 3.11.2026
42-vuotias Jenny Helenius on saanut olla muutaman kuukauden ajan äiti kesällä syntyneelle Hugo-pojalle. Tie äitiyteen ei ollut helpoin mahdollinen vuosia kestäneiden hedelmöityshoitojen ja kuuden keskenmenon vuoksi, mutta lapsen saaminen syliin on ollut kaiken arvoista.
”Toki olisi ollut hyvä, jos tie äitiyteen ei olisi ollut niin pitkä ja vaikea, mutta tämän oli tarkoitus mennä juuri näin.”
Ajatus itsellisestä äitiydestä syntyi pikkuhiljaa, pitkän pohdinnan tuloksena. 35-vuotiaana Jenny Heleniukselle alkoi iskeä hänen omien sanojensa mukaan ikäpaniikki. Hän halusi tulla äidiksi, mutta oikeaa parisuhdetta ei löytynyt. Vuosien vieriessä mielessä alkoi itää pelko siitä, saisiko hän ollenkaan lapsia.
”En halunnut metsästää täydellistä parisuhdetta ja jäädä lopulta ilman lasta. Ennemmin halusin saada lapsen ja jäädä sinkuksi, kuin löytää parisuhteen ja olla lapseton”, Helenius tiivistää.
”Mietin myös adoptiota, mutta se polku tuntui olevan vielä hankalampi, vaikka adoptiota olisi hakenut pariskuntanakin.”
Taloudellisen tilanteen ja jaksamisen lisäksi Helenius jännitti muiden reaktioita itsellisestä äitiydestä. Hän mietti myös, ajattelisivatko ihmiset hänessä olevan jotain vikaa, kun ei löytänyt puolisoa itselleen. Huoli oli kuitenkin turha.
”Pääosin olen saanut tosi kannustavaa palautetta. On tullut positiivisia kommentteja ihmisiltä, jotka ovat Bachelorette-ajoistani saakka seuranneet minua somessa ja toivoneet, että löytäisin puolison. Nyt he ovat onnellisia siitä, että sain vauvan.”
Myös läheiset antoivat ehdottoman tukensa Heleniukselle. Ainoastaan pari kaveria totesi suoraan, että lapsella pitäisi olla myös isä.
”En ole missään vaiheessa halunnut vähätellä kahden vanhemman perhettä, ja ehdottomasti olisin halunnut suoda sen myös omalle lapselleni. Mutta kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan.”
Artikkeli jatkuu
Pitkä tie äidiksi
Lopulta Helenius haki lähetettä hedelmöityshoitoihin julkiselle puolelle vuonna 2020. Ensimmäinen takaisku tuli jo tuolloin, sillä Heleniuksen lääkäri ei tiennyt hedelmöityshoitojen olevan mahdollista itsellisille äideille. Helenius palasi kotiin lannistuneena, mutta tutki asiaa lisää ja hakeutui lääkärin puheille uudelleen seuraavana keväänä. Tällä kertaa vastassa oli uusi lääkäri, joka tiesi hoitojen olevan mahdollisia myös itsellisille äideille.
”Olin silloin tosi naiivi ja ajattelin, että totta kai saan lapsen hoitojen kautta. Perheenjäsenilläni on paljon lapsia, joten en edes ajatellut epäonnistumisen mahdollisuutta. Olin jopa huolissani siitä, että tulenko raskaaksi liian nopeasti, sillä työstin edelleen ajatusta tulla itselliseksi äidiksi.”
Raskaaksi tuleminen ei kuitenkaan ollut niin suoraviivaista kuin Helenius oli toivonut. Julkisella puolella hoitoja tehdään vain alle 40-vuotiaille, joten kyseessä oli myös taistelu aikaa vastaan.
”Kun viimeinen mahdollisuus julkisella puolella epäonnistui, itkin sitä koko kevään. Jouduin siirtymään yksityiselle puolelle, ja yhtäkkiä piti miettiä myös taloudellista tilannetta. Kaikki säästöt, jotka olin varannut lapsen kanssa elämiseen, menivätkin yksityisen klinikan maksuihin, jotta ylipäätään voisin saada lapsen. Kasvoilleni iski tosi pahasti se, että lapsia saadaan, jos ollaan superonnekkaita.”
Yksityisellä puolellakaan ei heti tärpännyt, ja keskenmenoja tuli peräti kuusi. Kun testi vihdoin näytti Hugon kohdalla positiivista, Heleniuksen olo oli samaan aikaan onnellinen ja epävarma. Keskenmenot opettivat, ettei positiivinen testi vielä tarkoittanut lapsen saamista.
”Viikosta toiseen pelkäsin, että jotain tapahtuu. Samalla silti toivoin, että tämä lapsi tulisi syliin asti.”
Hieman ennen niskaturvotusultraa Heleniukselle tuli kuitenkin iso verenvuoto, ja hän ehti ajatella syyn olevan jälleen yksi keskenmeno. Viikkoja myöhemmin rakenneultrassa vuoto paljastui kuitenkin hematoomaksi, ja raskaus pääsi jatkumaan loppuun saakka.
Syli parantaa surutyössä
Vuosien yrittämisen jälkeen Helenius on nyt vihdoin äiti, mikä on ollut juuri niin ihanaa kuin hän oli ajatellutkin. Vaikka rahaa kuluikin, hän toteaa niiden olleen elämänsä parhaiten käytetyt eurot. Parisuhde ei ole tällä hetkellä haaveissa, eikä sille olisi aikaakaan.
”Juuri nyt on tosi vaikeaa nähdä, että ottaisin jonkun elämäämme. En ole muutenkaan ollut Hugosta vielä juurikaan erossa, joten en todellakaan haluaisi ottaa hänestä omaa aikaa treffailun vuoksi.”
Helenius haluaakin muistuttaa, että täydellistä parisuhdetta ei välttämättä löydy. Hän kehottaa kaikkia äitiydestä haaveilevia kysymään itseltään, haluaako ennemmin parisuhteen vai lapsen. Jos tukiverkot ovat muuten kunnossa, hän kannustaa lähtemään rohkeasti itselliseksi äidiksi.
”Itsellisenä äitinä saan tehdä päätökset vanhemmuuteen ja perheeseen yksin. Jos perustaa perheen kaksin, ei se tarkoita, että olisitte siinä aina kaksin. Vanhemmuus voi olla tosi haastavaa eron jälkeen.”
Vaikka omaa lasta joutuikin odottamaan pidempään kuin Helenius alun perin kuvitteli, ei hän kadu sitä, ettei aloittanut hedelmöityshoitoja aiemmin.
”Ihmiset ovat valmiita äitiyteen eri ikäisinä. Joku on valmis 25-vuotiaana ja joku 40-vuotiaana. Jos olisin aloittanut hoidot aiemmin, ei minulla olisi Hugoa – ja haluan, että minulla on juuri hänet.”
Aiempien keskenmenojen käsittely on kuitenkin edelleen kesken. Hugon syntymän jälkeen Helenius myös huomasi pelkäävänsä valtavasti menettämistä.
”Minulle on kuitenkin tosi parantavaa se, että Hugo tykkää olla tosi paljon sylissä. Se auttaa aikaisempien menetysten surutyössä.”
