Miten huumorintaju kehittyy? Milloin lapsen voi sanoa olevan huumorintajuinen? Vastauksen löytäminen ei ole yksinkertaista, sillä huumorintaju on monimutkainen mutta ennen kaikkea yksilöllinen ilmiö.

Viimeksi päivitetty 17.5.2011

Ensimmäisen hymyn vauva lahjoittaa parin kuukauden iässä, minkä jälkeen on naurukin herkässä. Noin nelikuinen vauva on yhä enemmän kiinnostunut ympäristöstään, ja siten erilaiset äänet, näyt ja tuntemukset naurattavat. Pelkkä tuulenvire, isän aivastus tai ison koiran näkeminen saattavat hekotuttaa. Huvittavia ovat myös monenlaiset aikuisen tekemät hupsutukset: purkkapallon poksauttelu, paperin repiminen, äidin jumppaliikkeet ja tietenkin kutittelu.



Mervi Tiusanen Jyväskylän keskustan neuvolasta kutsuu tätä vauvahuumoriksi.

Puolivuotias saattaa nauttia suunnattomasti ilmeistä ja äänistä, oman peilikuvansa katsomisesta ja piiloleikeistä. Riemu repeää esimerkiksi silloin, kun lapsi piilottelee harson takana.”

Lue myös: Maailma kiinnostaa vauvaa

Huumoria opitaan vanhempia jekuttamalla

Huumori on yksilön erityinen suhtautumistapa elämään ja sen ilmiöihin. Huumorintaju on osoitus siitä, että oivaltaa tilanteeseen liittyvän melko monimutkaisenkin koomisuuden. Tähän liittyy myös kyky huvittaa toisia ja nauraa myös itselleen.

Lapsen huumorintaju kehittyy sosiaalisen kommunikoinnin ohessa. Lapselle yhteiset kokemukset vanhempien kanssa ovat erittäin tärkeitä, sillä silloin sosiaaliset taidot kehittyvät. Lapsi saa jatkuvasti vaikutteita kodin huumorikulttuurista eli siitä, mille on tapana nauraa ja miten kotona vitsaillaan.

On kuitenkin hankala pukea sanoiksi sitä, miten vaikkapa leikki-ikäisen huumorintaju ilmenee.

”Sanoisin, että leikki-ikäisen huumori on eleitä ja iloa, tietynlaista veikistelyä”, pohtii Tiusanen.

Ulla Töttönen Jyväskylän Palokan neuvolasta puolestaan tuo esille leikki-ikäiselle ominaisen vanhempien jekuttamisen: jo yksivuotias saattaa päättää olla antamatta pyydettyä esinettä ja pitää sen itsellään ilkikurisesti hymyillen.

”Tai sitten nimenomaan tehdään sitä, mitä on kielletty tekemästä ja naureskellaan.”

Lapsi saattaa esimerkiksi viihdyttää seuruetta laittamalla kiveä kohti avointa suuta, ja kun äiti huomaa, lapsi piilottaa kiven kiireesti. Mitä kovemman naurun tällainen muissa kirvoittaa, sitä enemmän lapsi jekuttaa. Naurun sosiaalisuus opitaan siis jo varhaisessa vaiheessa.

Tiusanenkin mainitsee parivuotiaan nauttivan vanhempiensa vedättämisestä. Sen ikäisellä on jo mielikuvitusta ja kykyä ennakoida tilanteita.

”Lapsi ei esimerkiksi karkaa vain kiukutellakseen vaan nimenomaan huumorin turvin testatakseen, mitä tapahtuu. Tällaista voisi siis olla parivuotiaan huumorintaju.”

Huumorin määritelläänkin kumpuavan lapsen kokemuksista, oivallusten ja oppimisen kautta.

Lue myös: Oppiminen ensi vuorovaikutuksen aikana

Erityisesti kouluikäiset vitsailevat

Esikouluikäisellä kielelliset taidot ovat kehittyneet, ja sanalliset leikit, arvoitukset ja vitsit alkavat jo naurattaa. Tosin jo nelivuotiaaltakin vitsiniekalta voi kuulla ”kaksi mummoa meni mustikkaan mutta toinen ei mahtunu” -tyylisiä juttuja ison naurunremakan saattelemana.

Vitsailuun liittyy yli kuusivuotiailla älyä, joka koostuu taidosta tehdä pilkkaa arvoituksista ja niiden vastauksista. Tässä vaiheessa vitsien merkitystä aletaan myös tutkiskella enemmän, mikä on tärkeää koulussakin tarvittavissa oppimistaidoissa.

Kouluiässä vääntäminen ja kääntäminen on ominaista lasten huumorintajulle ja nauramiselle. Leikeissä aikuisten ja lasten roolit kääntyvät päinvastoin, ja sanojakin väännellään.

Lue myös: Maailma tutuksi leikkien

Naurua tulee vaalia

Iästä riippumatta huumori on sosiaalista leikkiä, vastakohta vakavalle ja tavoitteelliselle toiminnalle. Huumorin on tarkoitus olla suunnittelematonta ja spontaania. Nauru on tehokas rentouttaja ja yhteenkuuluvuuden tunteen lisääjä.

Lapsen naurattaminen ja hassuttelu on tärkeää siitäkin syystä, että huumori liittyy olennaisesti luovuuteen ja on siten yksi lahjakkuuden laji. Lapsen kykyä nauraa ja naurattaa tulisi vaalia. Samalla on tärkeää opastaa lasta käyttämään huumoria oikeissa tilanteissa ja asettaa rajat sille, mistä asioista saa vitsailla.

Lasten ja nuorten on todettu nauravan enemmän kuin aikuisten. Kuusivuotias lapsi nauraa päivittäin jopa 400 kertaa, mutta aikuiset vain noin 15 kertaa. Koska lapsuuden perusiloisuus ja leikkimielisyys vaimentuvat ihan liian nopeasti, tulisi tästä spontaanista kiherryksestä nauttia vielä niin paljon kuin vaan voi.

Lähteet:

Lapsen huumorintajun kehittyminen
Meillä on lapsi
Katri Kortelainen: Tutkimus musiikkileikkikoulunopettajien työssään käyttämästä huumorista

Mitä mieltä olet artikkelista?