"Alunperin en halunnut doulaa. Ajattelin, että kätilö riittää. En halunnut ylimääräistä ihmistä synnytykseeni mukaan", Vaun bloggari ReginaVeritas kirjoittaa. Sitten hän löysi ihanan doulan.

Avautumisvaihe on synnytyksen ensimmäinen ja useimmilla naisilla myös synnytyksen pisin vaihe. Avautumisvaiheessa on latenssivaihe ja aktiivinen vaihe. Tämä blogi käsittelee kuitenkin minun henkilökohtaista, henkistä, avautumisvaihettani. Olen kolmeakymppiä lähestyvä, toista lastaan odottava äiti. Avautumisvaihe-blogi on itseterapiaa, purkautumista, tunnustuksia, haaveita, toiveita, suunnitelmia ja joskus myös tietoiskuja, valistamista ja provosointia; avautumista. Käsittelen kirjoituksissani vanhemmuutta, raskautta, synnytystä, imetystä ja toisinaan ihan vain omia kipukohtiani.

Alunperin en halunnut doulaa. Ajattelin, että kätilö riittää. Tuntui jotenkin niin uskomattomalta löytää ihana kätilö, etten uskonut löytäväni hyvää doulaa. En halunnut ylimääräistä ihmistä synnytykseeni mukaan.

Myönnän, en ajatellut ollenkaan asiaa edes kätilön näkökulmasta. En tullut ajatelleeksi, ettei hän ole superihminen ja kykene olemaan luonani aivan jokainen hetki. Kyllähän hänen täytyy sentään vessaan päästä! Ja jos haluan käyttää ammetta, on sen kasaamisessa neljä kättä parempi kuin kaksi. Tai jos haluankin, että minua hierotaan jatkuvasti. Kyllä siinä kädet väsyvät! Enhän minä ajatellut, että jos haluan kätilön kertovan jotain miehelleni, on kätilön poistuttava minun luotani. En ajatellut montaakaan asiaa.

Kun sitten löysin aivan ihanan kätilöni, jonka olinkin valmis valmis päästämään iholle (kuvainnollisesti ja konkreettisesti), ajattelin, että kyllä hän on ehdottomasti ansainnut apukädet itselleen. Ajattelin siis doulaa vain kätilön apulaisena, enkä omana tukihenkilönäni. Hieman outoa ehkä, koska doulahan nimenomaan on koulutettu synnytystukihenkilö!

Koska halusin doulan nimenomaan kätilölleni avuksi, pyysin häneltä suosituksia. Sain kaksi nimeä ja laitoin viestiä sille, jota kätilö erityisesti kehui (ja jonka nimen tunnistin Aktiivinen Synnytys Ryn kautta). Doula suostui heti ja puhuimme puhelimessa. Doulakin vaikutti aivan ihanalta ihmiseltä! Mutta vieläkin jotenkin koin hänet niin toisarvoiseksi itselleni, että ajattelin, ettei minun tarvitse häntä tavata ennen heinäkuuta, kun hän ja kätilö toisivat synnytyksessä tarvittavat tavarat odottamaan. Ajattelin, että kyllä se riittää, jos silloin keskustelemme kaikki kolme. Ajattelin, että minulle riitää, että hän kykenee saumattomaan yhteistyöhön kätilöni kanssa, ja siihen hän pystyisi varmasti minua tapaamattakin.


Pikkuhiljaa kuitenkin lämpenin. Luulen, että tarvitsin vain hetken aikaa tottua ajatukseen doulasta. Jotenkin olin ollut aluksi kamalan varovainen päästämään ketään synnytykseeni mukaan. Sovin siis tapaamisen doulan kanssa. Hyvä niin!


Doulakin paljastui ihanaksi ihmiseksi. Tokikaan en epäillyt häntä ikäväksi, mutta oli eri asia minulle luottaa kuin Luottaa. Ja minä Luotan. Edelleenkin haluan kyllä kätilön olevan pääroolissa minun luonani ja doulan olevan hieman enemmän apuna kätilölle kuin minulle. Onneksi doulani ymmärsi minua ja ajatuksiani. Ja toisaalta, voin hyvin kuvitella tukeutuvani näihin molempiin ihaniin naisiin.


Nyt minulla on synnytyksessäni kaksi ihanaa ihmistä apunani ja tukenani! Luotan heihin ja uskallan päästää heidät lähelle. Voin hyvin nähdä, kuinka he molemmat tuovat minulle aivan uskomatonta voimaa synnytyksessä.


Teksti on julkaistu alun perin ReginaVeritaksen Avautumisvaihe-blogissa 9.6.2015


Mitä mieltä olet artikkelista?