Monilla lapsilla on sekä ”äidinkieli” että ”isänkieli”. Yhä monikulttuurisemmassa yhteiskunnassa kaksikielisyys on tavallista, eikä useammankaan kielen käyttäminen ole perheissä tavatonta.

Viimeksi päivitetty 3.5.2011

Vaikka harvat yhteisöt ovat enää täysin yksikielisiä ja kaksikielisyyden positiivisia vaikutuksia on paljon tutkittukin, internetin keskustelupalstoilla ja ihmisten mielissä tuntuu edelleen vellovan käsitys, että monikielisyys voi olla haitaksi lapsen kehitykselle.


 

 


Ympäristö ja vanhemmat voivat olla huolissaan siitä, tuleeko lapsi selviämään kahdella kielellä.

Myös kielellisen kehityksen häiriöiden ja niin sanotun puolikielisyyden uhkakuvat voivat saada pohtimaan, kannattaako lapselle puhua montaa kieltä.

 

Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen  tutkija Lea Niemisen mukaan lapsen on yhtä mahdollista omaksua useampi kieli siinä missä yksikin.

”Tietoisuus kielestä kehittyy yllättävänkin varhain. Jo kolmivuotias tietää, että samalla asialla voi olla useampi nimi ja että äidille kuuluu asioista kertoa eri sanoilla kuin isälle.”

 

Yleinen suositus on, että kumpikin vanhemmista puhuu lapselle omaa äidinkieltään. Myös ympäristön kieli vaikuttaa monen perheen kielikäytäntöihin. Jos esimerkiksi saksalais-suomalaisen perheen kodin ulkopuolella vallitseva kieli on suomi, voidaan kotona katsella enemmän saksankielisiä lastenkirjoja ja -ohjelmia. Näin lapsi kuulee molempia äidinkieliään lähes yhtä paljon.

 

 

Kieliä käytetään eri tilanteissa


Kaksikielisen lapsen puheen kehittyminen voi olla hitaampaa kuin niillä lapsilla, joilla on yksi äidinkieli.  Kielet myös saattavat varsinkin aluksi sekoittua. Toinen kielistä voi kehittyä paljonkin toista jäljessä ja saavuttaa saman taitotason vasta myöhemmin.

 

Jyväskylän yliopiston suomalaisen viittomakielen professori, puheterapeutti Ritva Takkinen painottaa, että kaksikielisen lapsen tai aikuisenkaan kielitaito ei ole kaikissa kielissä identtinen, eikä sen tarvitsekaan olla.

”Jos kielet eivät ole yhtä vahvoja, se ei tarkoita sitä, että jokin olisi vialla. Kielet ovat resursseja, ja niihin vaikuttaa voimakkaasti se, missä, milloin ja kenen kanssa niitä käytetään. Esimerkiksi sanavarasto voi olla erilainen kahden kielen välillä, koska niitä käytetään eri yhteyksissä.”

 

Kielen kehittymisen ongelmat eivät johdu monikielisyydestä

 

Puheterapeuteille kaksi- ja monikieliset lapset ovat viimeisten vuosikymmenten aikana maailman pienentyessä aiheuttaneet uusia haasteita. Vastaanotolla saattaa yhä useammin tavata kaksikielisen lapsen.

Monikielisillä lapsilla voi olla kielen kehittymisen häiriöitä yhtä paljon kuin yksikielisilläkin, eivätkä ne johdu monikielisyydestä. Tärkeintä on perusteellisesti paikantaa, millä kielenkäytön tasolla ongelma sijaitsee ja löytää syyt sen takana.

”Kaksikielisten lasten kielihäiriöitä ei voi tutkia tarkastelemalla vain yhden kielen osaamista. Tulisi ottaa huomioon kahden kielen muodostama kokonaisuus, eli lapsen koko kielitaito. Jos lapsi tarvitsee tukea, hänen tulisi saada sitä molempiin kieliin”, sanoo Takkinen.

 

Takkinen toivoo, että puheterapeutteja yhä enemmän koulutettaisiin kohtaamaan monikielisiä lapsia. Erityisesti päivähoitoon tulisi hänen mukaansa suunnata lisää tietoa monikielisyydestä.

”Ympäristön asenteet erilaisuutta kohtaan tuntuvat vaikuttavan edelleen. Jos puheterapeutin vastaanotolle on lähetetty lapsi, jonka toinen kieli on vähänkään eksoottisempi, suomen kielen osaamattomuus voidaan nähdä isompana ongelmana kuin se onkaan.”

 

Rikas, rakas resurssi

 

Vaikka lapsi omaksuu useamman kielen luontevasti ja helpostikin, vaatii lapsen kaksikieliseksi kasvaminen toisinaan vanhemmilta sinnikkyyttä ja ympäristön tukea. Jos toista kieltä käytetään päiväkodissa, koulussa ja kavereiden luona, voi ottaa selvää, voisiko lapsi esimerkiksi saada opetusta vähemmän käytetyllä äidinkielellään.

 

Jo vähän vanhemman lapsen kohdalla voi sopia, mitä kieltä puhutaan kotona.  Monikielisellä lapsella kielitaito ei unohdu, vaan se pitkänkin tauon jälkeen vain aktivoituu uudestaan.

 

Kielissä on kyse ennen kaikkea tunteista, yhdessä toimimisesta ja kuulumisesta johonkin. Jos lapsella on tulevaisuudessa kaksi kieltä, jolla kirota mielipahaansa ja tunnustaa rakkauttaan, on se vain rikkaus.

 

Teksti: Jaana Kinnari

Kuva: iStockphoto

 

Lue myös:

Jokelluksesta puheeksi

Päiväkodissa kieli kehittyy

Lapsi oppii kieltä ”kylpemällä” siinä

Mitä mieltä olet artikkelista?